Toimittajan puheenvuoro: Aika ajoi Grand Theft Auto V:n ohi ja yli
GTA-pelit ovat unohtaneet kritiikin ja hyödyntävät puhtaasti pelaajien halua perseillä ilman seuraamuksia, kirjoittaa Skye Borg Toimittajan puheenvuorossaan.
Grand Theft Auto eli GTA on pelisarjana yksi maailman menestyneimmistä. Eikä mikään ihme, sillä polemiikki myy. Rockstar Games on hyödyntänyt peleistä syntyviä myrskyjä tehokkaalla tavalla, ja pelaajat puolustaneet pelejä innolla.
GTA:n kaltaisia pelejä luotaessa on ymmärrettävä, että sen teemoja tullaan tarkastelemaan kriittisesti, eivätkä kaikki lämpene pelien maailmalle varauksetta. On ollut huvittavaa seurata, miten herkkiä itse pelaajat ovat olleet kyseiselle kritiikille. Pelejä kiivaasti puolustavat fanit ovat nimitelleet kriittisiä mielipiteitä jakavia kirjoittajia herkiksi turhasta mussuttajiksi. GTA V -pelin julkaisun aikoihin nähtiin jopa masinoituja häirintäkampanjoita kriitikkoja kohtaan.
Dan Houser, toinen Rockstar Gamesin perustajista, totesi itse viime vuonna, että GTA:n kaltaista peliä on oikeastaan mahdotonta julkaista Donald Trumpin valtakaudella. Peli tuntuisi nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä kuluneelta kahdessa minuutissa. Houserilla on lausunnossaan palanen totuutta. Kunnon satiiria on hankala tehdä maailmassa, jossa todellisuus on toisinaan tarua ihmeellisempää. Eri asia sitten on, onko GTA-pelien satiiri ollut alkujaankaan onnistunutta.
GTA-peleissä eletään maailmassa, jossa kaikki on mahdollista. Pelien tekijät sekä fanit ovat puolustelleet teemoja vuodesta toiseen. Satiirin verhon taakse on kiva piiloutua, mutta lähemmin tarkasteltuna se ei onnistu vakuuttamaan. GTA-pelien tarinat, niin viihdyttäviä kuin ne voivatkin olla, eivät sukella tarpeeksi syvälle turhan väkivallan syihin. Lisäksi peleistä puuttuu suurelta osin tasapaino päähahmojen ja sivuhahmojen väliltä, tehden satunnaisesta väkivallasta viihteen keinon ilman syitä ja varsinaista uhkaa.
On hyvä ymmärtää, että suurin osa GTA:n keräämästä kritiikistä ei siis kohdistu hampaisiin asti aseistettujen vihollisten listimiseen – jota näkee joka pelissä – vaan nimenomaan harmittomiin sivuhahmoihin. Otetaan esimerkkinä kadulla parittajien pakottamina työskentelevien seksityöläisten kohtelu. Mitä pointtia peli yrittää todistella mahdollistamalla jo valmiiksi heikossa asemassa olevien naisten pahoinpitelyn ja tappamisen?
Satiiri on skenaariosta kaukana, kun pelissä kerta toisensa jälkeen hyväksytään sellaisten ihmisten hyväksikäyttö ja pahoinpitely, jotka tosielämässä ovat kokeneet kovia, joiden arvostus on matala, ja ihmisarvo jo muutenkin yleisen mielipiteen tasolla olematon. Satiirin on tarkoitus olla purevaa pilkkaa, joka kritisoi yhteiskunnan huonoimpia puolia. GTA-pelit ovat unohtaneet kritiikin ja hyödyntävät puhtaasti pelaajien halua perseillä ilman seuraamuksia.
GTA-pelien maailma on miesten maailma. Rockstar Games itse jopa korostaa tätä konseptia; se haluaa kertoa maskuliinisia tarinoita turhia kursailematta. Pari vuosikymmentä pelanneena näin simppeliin konseptiin on jo turtunut siinä määrin, ettei se onnistu enää herättämään tuntemuksia. GTA:n kaltaisten pelien konseptissa kiusaavat niiden kulunut mieskuva, tarinan unohdettavuus ja tyhjyys. Kyllä, GTA V tarjoaa loputtomasti tekemistä ja viihdykettä. Mutta ovatko sen päähahmot muistettavia ja tarina sellainen, joka jää parhaiden nykypelien tapaan muistoihin elämään?
Totuus voikin olla kova pala purtavaksi. GTA kierrättää peli toisensa jälkeen vanhoja kliseitä väkivaltaisesta miesten maailmasta, jota ei pystytä perustelemaan kunnolla ja jossa heikompia lyödään maan rakoon. Peleistä puuttuu tasapaino, jossa useimmilla sen maailmassa asuvilla olisi mahdollisuus pistää vastaan, tehden pelaajasta vain sadistisen sivuhahmojen kiusaajan ilman motivaatiota.
GTA-pelit eivät tunnu osaavan kasvaa ja kehittyä, muuta kuin teknisiltä ansioiltaan ja laajuudeltaan. Tekniset ansiotkin voidaan kyseenalaistaa siihen asti, kunnes peli tarjoaa kunnollisen ampumismekaniikan.
Nykymaailmassa on hankala löytää sijaa peleille, jotka ovat raakoja ilman motiivia ja kertovat tarinoita ilman syvyyttä. Toki niitä tullaan pelaamaan innolla, sillä GTA:n kaltaisille peleille on yleisönsä. On kuitenkin turha hämmästyä, jos jatkossa tiettyjen pelien maailmaa tarkastellaan entistä kriittisemmin ja niiden pelaajalta kysytään, miksi ihmeessä hän haluaa tappaa seksityöläisen, joka elää omaa elämäänsä ketään häiritsemättä. Vähemmistöjen kohtelu on viihteessä (onneksi) nykyisin yhä tarkemman tarkastelun alla. Senkään takia ei GTA:n maailmaa voisi enää sellaisenaan luoda ilman, että siihen kohdistuisi ankaraa kritiikkiä.
Henkilökohtaisesti minulle on yhdentekevää, tehdäänkö GTA:n kaltaisia pelejä lisää, ja kuka niitä pelaa. Nykymaailmassa nämä pelit yksinkertaisesti kuitenkin tuntuvat kuluneilta – ja mikä pahinta, vanhanaikaisilta.
