Toimittajan puheenvuoro: Mikä uuden Assassin’s Creedin eläimiä oikein vaivaa? Ninjakukot kylvävät kauhua ja ilveskin on murhanhimoinen paskiainen

Assassin’s Creed Odysseyssa ninjakukot ovat sotilaita vaarallisempia.

Taivallettuani omaa polkuani Assassin’s Creed Odysseyssa nyt noin 38 tuntia olen tullut siihen tulokseen, että tässä pelissä kaikki ovat nahkasi perässä. Ubisoftin uutuus tarjoaa vastustajia, joiden oma kokemustaso nousee omasi kanssa, tehden tehtävien suorittamisesta toisinaan hyvinkin haastavaa. Ihmisten listiminen kuuluu kuitenkin pelin peruskauraan. Assassin’s Creed Odysseyn yksi huvittavimmista yllätyksistä ovat verenhimoiset ja sisukkaat eläinvastustajat.

Tuntuu että jokaisen kulman takana väijyy eläin valmiina hyökkäämään huolettomasti etenevän Alexios-parkani kimppuun.

Muistelen kaiholla Assassin’s Creed Originsia, jossa eläimet pysyivät omassa karsinassaan tai ainakin perinteisemmässä roolissa. Assassin’s Creed Origins tarjosikin monta hienoa elämystä karvaisten ystävien parissa. Oma haukka toimi tukena ja taktisena apurina läpi pelin. Lisäksi Origins tarjosi mahdollisuuden kesyttää villieläimiä ja tehdä näistä apureita, jotka pelkoa vailla hyökkäsivät vastustajien kimppuun rinnallasi.

Vaikka osin Originsin linjoilla jatkaakin, ovat Assassin’s Creed Odysseyssa asiat monin tavoin toisin. En tiedä johtuuko se Peloponnesoksen alueen vedestä vai mistä, mutta täällä kukotkin ovat valmiita repimään sinut kappaleiksi sekunneissa.

Suorittaessani Assassin’s Creed Odysseyssa tehtävää vihollisleirissä en tullut ajatelleeksi varoa siivekkäitä sivuhahmoja.

Hiippaillessani hiljaa kanalauman läpi ja ottaessani esiin jouseni, alkoi yllättäen perustavaa laatua oleva kukkohyökkäys. Homman aloitti yksi liikkeistäni loukkaantunut yksilö, joka päätti pompata ilmaan ja vetää minua ninjapotkulla selkään. Kukolle ilmestyi oma kokemustaso (vain pari alempana omaani), ja pian olin keskellä täyttä hässäkkää. Myös kanat liittyivät joukkoon, hyppien ja nokkien sankariani mitä nöyryyttävimmällä tavalla.

Meteli herätti tietenkin vihollisleirin toimintaan. Jouduin pakenemaan paikalta pari siivekästä sankarillisesti mestanneena. Nöyryytykseni oli täydellinen.

Videopeleissä on tietenkin lupa odottaa villieläinten pitävän pelaajaa osana ruokalistaansa. Vuoristoissa ja rannoilla partioivat leijonat ja sudet ovat normaali osa pelikokemusta. Nämä haasteet osaa ottaa huomioon maastossa liikkuessaan. Assassin’s Creed Odysseyssa homma viedään vielä pidemmälle. Yksi pelin vaarallisimmista – tai harmillisimmista – eläimistä on ilves. Tämä kissaeläin näyttää ilmestyvän paikalle aina väärään aikaan. Se singahtaa pusikoista kesken hiiviskelytyylisen etenemisen sotkien strategiasi ja aiheuttamalla meteliä.

Ilvekset ovat myös erityisen lahjakkaita hyökkäämään kimppuusi kesken taistelun, aivan kuin sinulla ei olisi tarpeeksi tekemistä haarniskaa ja isoa kilpeä käyttävän vastustajan kanssa.

Assassin’s Creed Odysseyn tekijöillä on ollut kieli poskessa, kun ilveksen taisteluliikkeitä on suunniteltu.

Nämä kissat nimittäin hyppäävät niskaasi ja pitävät kiinni – lujaa. Tuloksena on ympäri leiriä juokseminen kissaeläin niskassasi roikkuen. Kisua irti ravistellessa yrität samalla tehdä väistöliikkeitä ja välttää tappavaa miekkaa.

Jostain syystä Odysseyn kehittäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi tehdä juuri pelin eläimistä niitä vaarallisimpia ja vaikeimpia vastustajia.

Täyslaidallinen vihamielisiä eläimiä nopeine liikkeineen ja tappavine torahampaineen – tai nokkineen – on yksi asia. Mutta Odyssey ei jätä mitään puolitiehen, ei edes kun kyseessä on rakkaus verenjanoisia eläimiä kohtaan.

Peli tarjoaa kaiken muun lisäksi lauman legendaarisia eläimiä, jotka osoittautuvat kaikkein pahimmiksi vastustajiksi koko elämyksessä. Jo seikkailun alkutunneilla vastaan tulee tehtävä, jossa kohteena on villisika. Pahaa-aavistamaton pelaaja voi pranssailla paikalle henkselit paukkuen, ja poistua metsäaukiolta tuntia myöhemmin, kymmenen kertaa kuolleena ja täysin uuvuksissa.

Näistä eläinmaailman kuninkaista on tehty niin visaisia vastustajia, että googlaamalla löytyy lukuisia keskusteluketjuja aiheesta. Niissä Assassin’s Creed Odysseyn turhautuneet pelaajat itkevät pelin varsinaisten pomotappeluiden takia – sillä sitä nämä eläimet ovat.

Kruunut sarviin ja Kreikkaa hallitsemaan.

Urakkani villisian parissa on jatkunut nyt muutaman eri yrityksen ajan. Ei riitä, että tämä pienen auton kokoinen possu on harvinaisen paksunahkainen, mutta sillä on myös kätyreitä. Nuolet ja iskut tekevät hyvin vähän tuhoa eläimen elinjanaan, mutta nakerrettuani siitä suurella työllä pois viidenneksen, on sialla otsaa kutsua paikalle joukko pienempiä possuja.

Nopeita, terävähampaisia ja ilkeitä.

Ne ilmestyvät aalloissa aina pääpirun saatua tarpeeksi takkiinsa, ja pelaajan energia hupenee väistellessä pikkukinkkuja.

Pelaajien keskuudessa legenda kertoo, että pelin vaarallisimpien vastustajien kaatamiseen on ovela oikotie. Seuraavaksi aionkin lähteä rellestämään ympäri kyliä ja haalia perääni joukon palkkasotureita nahkaani metsästämään. Aion johdattaa nämä palkkatappajat uhrilampaan tavoin suoraan aukiolla odottavan mestarillisen villisian tähtäimeen. Sillä ei, en ole edes tasolla 31 onnistunut kaatamaan sitä ensimmäistä penteleen eläintä, useista yrityksistäni huolimatta.