Uusimmat

Toimittajan puheenvuoro: Red Dead Redemption 2 on mainio peli, mutta kuka sitä muka ehtii pelata?

22.04.2019 09:00 Ilari Hauhia

Nykyajan pelit pyrkivät tarjoamaan aina vain enemmän ja enemmän sisältöä, mikä on periaatteessa hyvä asia. Liiallinen pituus saattaa kuitenkin kääntyä peliä itseään vastaan, eikä sitä jaksa aina pelata loppuun saakka.

Tilanne lienee tuttu monelle työssäkäyvälle tai kokopäiväisesti opiskelevalle: Vuorokauden vapaat tunnit tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta, eikä rakkaalle harrastukselle tunnu enää riittävän aikaa yhtä paljon kuin ennen. Mahdollinen perhe tai jälkikasvu pahentaa tilannetta entisestään, ja tiukassa arjen rytmissä peleihin syventyminen käy aina vain hankalammaksi.

Lopulta saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa pelaamiselle ehtii omistaa enää vain tunnin pari päivässä, tai pahimmillaan viikossa. Samalla useat AAA-tason pelijulkaisijat haluavat oman pelijulkaisunsa erottuvan joukosta mahdollisimman suurella määrällä pelisisältöä. Samasta vapaa-ajasta kilpailevat myös netti- ja tv-sarjat ja muu viihde.

Esimerkiksi viime vuoden kenties merkittävimmän ja ehkäpä kehutuimmankin pelijulkaisun, Red Dead Redemption 2:n, pelkkä päätarina kestää keskimäärin noin 45 tuntia. Mikäli päälle haluaa seikkailla pelimaailmassa ja nauttia vaikkapa Red Dead Redemption 2:n tarjoamista sivutehtävistä, saa kokemukseen upotettua helposti jopa satoja tunteja.

Sisällön määrä on toki lähtökohtaisesti hyvä asia ja on hienoa, että sitä haluaville riittää pelattavaa. Keskimääräinen pelaaja ei kuitenkaan todennäköisesti näe siitä kuin osan. Vaikka tarinan jaksaisikin vielä pelata loppuun, ei tietyn pisteen jälkeen avoimessa pelimaailmassa haahuilu enää tunnu antavan hirveästi lisäarvoa. Yksittäisten saavutusten tai muiden loppupään tehtävien hoitaminen voi alkaa tuntua pidemmän päälle jo varsin puuduttavalta pakkopullalta.

Mikäli peliaikaa löytyy jokaisesta vuorokaudesta ruhtinaalliset kaksi tuntia, veisi Red Dead Redemption 2:n pelkän tarinan läpäisy jo yli 22 päivää. Se on varsin pitkä aika keskittyä vain yhteen tarinaan ja peliin, samalla kun pelijulkaisijat tuuttaavat ulos kaiken aikaa muita, toinen toistaan kiinnostavampia pelejä joita tekisi mieli kokeilla. Tämä näkyy myös tilastoissa. Helmikuussa uutisoimme, kuinka Red Dead Redemption 2:n tarinan oli jaksanut pelata loppuun saakka vain 22 prosenttia pelaajista.

Moni, allekirjoittanut mukaan lukien, löytääkin itsensä tilanteesta jossa yhden läpipeluun jättää helposti kesken kun huomio kiinnittyy uuteen pelijulkaisuun. Tällöin käy nopeasti siten, että pelikirjastosta löytyy useita noin puolivälin paikkeille pelattuja pelejä.

Liiallinen tarjonta tekee sopivan pelin valinnasta entistäkin vaikeampaa. Sitä huomaa selaavansa pelikirjastoa ylös alas ja miettivänsä mitä keskeneräisistä peleistä jatkaisi. Keskustelufoorumeiden selaamisen perusteella en ole yksin – varsinkin monet PC-pelaajat huomaavat Steam-kirjaston paisuneen satojen pelien kokoiseksi, mutta peleistä on läpäisty ehkä vain muutamia.

Lopulta päätös sinällään erinomaisten yksinpelien kesken saattaa osoittautua liian hankalaksi ja sen ohittaa kokonaan. Yksinpelien tarinaan syventyminen vaatii joissain tapauksissa varsin suurta keskittymistä, mikä ei välttämättä tunnu pitkän päivän jälkeen houkuttelevalta. Sen sijaan katse saattaa kääntyä moninpelien puolelle.

Moninpelit ovat usein tuttu ja turvallinen vaihtoehto, joka on paljon helpompi aloittaa. Esimerkiksi PlayerUnknown’s Battlegroundissa, Counter-Strike: Global Offensivessa, Rocket Leaguessa tai Dota 2:ssa peliin ei ole pakko syventyä liiaksi. Rankan työ- tai opiskelupäivän höyryjä voi päästellä keräämällä kokoon hyvistä pelikavereista koostuvan joukkueen joiden kanssa voi höpötellä mukavia rennon pelailun lomassa.

Toisaalta kilpailulliset moninpelit tarjoavat lähes loputtoman määrän haastetta sitä kaipaaville, kun omia taitojaan voi hioa aina vain paremmiksi. Tällöin omien pelitaitojen parantumisen kierteeseen jää helposti koukkuun, ja juuri moninpeleihin onkin salakavalan helppoa uppoutua useiksi tunneiksi ”vielä yksi peli”-mentaliteetin myötä.

Moninpelien pariin on myös helpompi palata pidemmän tauon jälkeen. Tarinavetoisissa yksinpeleissä haasteena on puolestaan usein se, että kun peliä pääsee vihdoin jatkamaan, on helposti unohtanut mitä tarinassa on vastikään tapahtunut ja mitähän sitä oikein olikaan tekemässä.

Loppujen lopuksi pelaamisessa kyse on itsensä viihdyttämisestä, eikä pelien läpäisemisestä ei kannata ottaa liiallista stressiä mikäli pelaaminen ei tunnu enää hauskalta. Toisaalta itselleen kannattaa olla myös rehellinen. Jos tietää jo valmiiksi, ettei peliä jaksa pelata alkua pidämmälle, kannattaa se ehkä jättää kaupan hyllylle.

Itse jätin suosiolla Red Dead Redemption 2:n preeriat odottelemaan ainakin siihen saakka, että nykyiset keskeneräiset seikkailut on saatu päätökseen asti.

Ilari Hauhia

”Olen ollut mukana Muropaketin toiminnassa vuodesta 2016 saakka ja osallistun nykyään peli-, tietotekniikka- ja mobiiliaihealueiden uutisointiin sekä peli- ja laitetesteihin. Pelien osalta rakastan erityisesti kilpailullisia moninpelejä, mutta niiden ohella pelaan laajasti kaikkien genrejen edustajia. Tietotekniikan ja mobiililaitteiden osalta erityisesti uusia innovaatioita esittelevät laitteet ovat omaan mieleeni.”

Muropaketin uusimmat