Toimittajan puheenvuoro ”Ääliö ei edes silitä koiraansa!” – Somerville on nostanut esille tavan, jolla eläimiä kohdellaan peleissä

Juuri ilmestyneen scifi-seikkailu Somervillen päähenkilö kohtelee kaltoin ihmisen parasta ystävää.

Somerville on juuri ilmestynyt indiepeli, joka on saanut hyvän vastaanoton. Itsekin annoin sille arvostelussani 3½ tähteä, ja suosittelen peliä lämpimästi pienistä teknisistä ongelmista huolimatta.

Yksi asia Somervillessä kuitenkin herättää negatiivista huomiota, ja ihan syystä. Tässä kohtaa pieni SPOILERIVAROITUS on paikallaan, vaikka en paljasta tekstissä pelin isoimpia tarinankäänteitä tai loppuratkaisua.

LUE MYÖS: Arvostelu: Somerville on kiehtova seikkailupeli Limbon ja Insiden tuottajan studiolta

Somervillessa pelaaja ohjastaa perheenisää, joka kadottaa vaimonsa ja lapsensa keskellä avaruusolioiden invaasiota. Miehen kumppanina seikkailee hänen koiransa, mutta jostain syystä pelihahmo ei tunnu kovin kiinnostuneelta uskollisen lemmikkinsä hyvinvoinnista – tai edes siitä, pysyykö koira hengissä.

Kotaku julkaisi aiheesta eilen painavan puheenvuoro, jossa pelihahmo tuomitaan ”mäntiksi, joka laiminlyö koiraansa”. Kuten sivusto kirjoittaa, pelaajan ohjastama ”sankari” ei voi silittää koiraansa tai ottaa eläimeen mitään kontaktia. Kun koira esimerkiksi on peloissaan, ei sitä voi mitenkään auttaa. ”Hän ei kirjaimellisesti edes katso koiraan tai tiedosta, että se on paikalla”, Kotakun toimittaja kirjoittaa.

Hyvä että muutkin tarttuvat aiheeseen, sillä sama häiritsi myös itseäni Somervilleä pelatessa. Koira kulkee miehen mukana merkittävän osa pelistä, mutta ei saa mitään huomiota osakseen. Pelin alkupuolella miehen ja koiran tiet myös eroavat, koska mies ei yksinkertaisesti auta koiraa laskeutumaan alas pientä rinnettä. Koira jää kirjaimellisesti ylös haukkumaan hädässä, mutta pelaaja ei voi auttaa sitä, eikä pelihahmo osoita mitään tunteita tapahtuneen johdosta.

Myöhemmin koira kohdataan uudelleen – se onkin selviytynyt itsekseen vaarallisessa maailmassa. Mutta jälleen kerran pelaaja ei saa hahmoa reagoimaan koiraan mitenkään. Äijä laahustaa tympeänä lemmikkinsä ohitse.

Vaikka pelaaja haluaisi olla eläintenystävä, ei Somerville anna siihen mahdollisuutta. Pelihahmon piittaamatonta käytöstä ei myöskään selitetä mitenkään, sillä alkupelistä hän jopa ruokkii koiraa ja vaikuttaa olevan ihan normaali koiranomistaja. Koiralla on myös hieno koppi ja se viettää aikaa perheen kanssa. Mikään ei viittaa siihen, että perheenisästä olisi tarkoituksella tehty välinpitämätön omistaja.

Twitter-tili Can You Pet the Dog? huomauttaa alla olevassa twiitissä, että Somervillessä itseasiassa voi halata koiraa. Tämä on totta, mutta se on mahdollista vain pelin lyhyessä introssa, jossa pelataan päähenkilön taaperoikäisellä lapsella. Isä ei koiraa halaile.

You can hug the dog in Somerville pic.twitter.com/awBpI9fAAB

— Can You Pet the Dog? (@CanYouPetTheDog) November 15, 2022

Somerville on muilla tavoilla emotionaalinen seikkailu, jossa on muutama koskettavakin kohtaus, mutta koiran kohtelu muodostaa erikoisen särön pelimaailmaan. En tarkoita, että joka pelissä pitäisi pystyä silittämään koiria tai pelastamaan eläimiä, mutta ratkaisu tuntuu oudolta. Lopputuloksena pelihahmoa kohtaan syntyy ristiriitaisia tunteita, mutta toisin kuin vaikkapa The Last of Us Part II:ssa (2020), tämä ei tunnu tarkoitukselliselta, eikä se palvele pelin tarinaa mitenkään.

Lisäksi kyse ei tietenkään ole vain siitä, saako koiraa silittää pelistä. Kyse on laajemmasta kysymyksestä, siitä miten eläimiin suhtaudutaan peleissä.

Tänä vuonna on jo nähty erinomaiset eläinseikkailut Stray ja Endling: Extinction is Forever, jotka suhtautuvat eläimiin kunnioittavasti ja nostavat ne keskeisiksi hahmoiksi tarinassa. Näihin verrattuna koiran kohtelu Somervillessä tuntuu tunkkaiselta tuulahdukselta menneisyydestä, jossa eläimet olivat rekvisiittaa tai pelihahmon välineitä.

Kuten eläinoikeusjärjestö PETA on jaksanut huomautella – tosin vaihtelevalla menestyksellä – sillä on oikeasti merkitystä, miten eläimiä kohdellaan peleissä. Kun eläimet esineellistetään, eikä niiden kärsimykselle anneta todellista painoarvoa, se osaltaan ylläpitää vastaavia asenteita kulttuurissamme.

Ehkä eniten harmittaakin, että Somervillellä olisi ollut mahdollisuus tehdä koirasta merkittävä hahmo. Sellainen jota pelaaja auttaa pulassa ja josta eroon joutuminen kirpaisee sielussa asti. Tämä oli haaskattu mahdollisuus.