Toimituksen suosikkipelit 2011: Eric
Vuosi lähestyy loppuaan ja niin Domen toimitus kuin lukijatkin pohtivat ja palkitsevat vuoden suosikkipelejään. Ennen kuin pureudumme toimituksen suosikkivalintoihin ja lukijoiden vuoden peliin, liikumme henkilökohtaisemmalla linjalla. Kullekin toimituksen jäsenelle esitettiin yksinkertainen kysymys: mitkä olivat vuoden 2011 suosikkipelisi?
Kriteerit olivat mitä yksinkertaisimmat: jos se ilmestyi vuonna 2011 ja sitä pystyi pelaamaan – oli alusta sitten PC, konsoli, kännykkä tai vaikka lautapeli – se kelpasi listalle. Nyt vuorossa on harvojen sanojen mies, Eric.
Listasta puuttuu iso kasa hyviä pelejä, joita pelasin ja aimo kasa hyviä pelejä, joita en ole vielä saanut käsiini. Esimerkiksi Frozen Synapse ja King of Fighters XIII esimerkiksi kävivät listan raakaversiossa, mutta saivat siirtyä.
Xenoblade Chronicles (Wii)
Tämä oli se japsirope, joka näytti, että genrestä löytyy vielä puhtia. Laaja, mielenkiintoinen maailma? Yksinkertainen, mutta haastava taistelujärjestelmä? Yllättäviä käänteitä tarjoava juoni? Kaikki löytyy. Wiillä pelaavan pakkohankinta.
Terraria (PC)
Terrarian voisi helposti kuitata vain sanomalla ”kuin Minecraft, jos se olisi 2D”. Tämä on omalla tavallaan totta, mutta Terraria onnistuu ymppäämään mukaan enemmän peliä, kun Minecraft taas on enemmän silkkaa hiekkalaatikkohubailua. Kummassakin on puolensa. Terrarian puolesta laskettakoon, että se on yksiselitteisesti vuoden 2011 aikana ilmestynyt peli.
Portal 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Portalin jatko-osa oli yksinpelinsä puolesta pieni pettymys, mutta yhteistyömoodi paikkasikin puutteita heittämällä. Vuoden paras pulmapeli sekä loppuluritus. Valvelle ehdoton hatunnosto: taso nousee joka pelin kohdalla silmissä.
Bulletstorm (PC, PS3, Xbox 360)
Bulletstormia ei oikeastaan voi mainita ellei mainitse tämän vuoden puolella julkaistua Duke Nukem Foreveriä. Molemmat koettavat samankaltaista huumoria, joskin vain toinen onnistuu. Bulletstorm on kaikkea sitä, mitä uuden Duken piti olla.
Bastion (PC, Xbox 360)
Bastion ei olisi tällä listalla, ellei se tarinallinen toteutus olisi niin omaleimainen kuin se on. Taustalla on hyvinkin kepeä ja perinteinen toimintarope, mutta yhdistettynä pelin kertojaan ja erinomaiseen äänimaailmaan, se on enemmän kuin osiensa summa.
Mortal Kombat (PS3, Xbox 360)
Mortal Kombat on aina ollut omalla kohdallani lähinnä vitsi. Kyllä, se on aikansa klassikoita, mutta pelillisesti sarja on ollut käsittämätöntä kuraa – tähän asti. Uusin Mortal Kombat korjaa melkeinpä kaiken, mikä sarjassa on ollut aikaisemmin vikana. Mikä parasta: arvostelemani Mortal Kombat on melkeinpä eri peli kuin Mortal Kombat nyt. NetherRealm Studios on todistanut haluavansa seistä pelinsä takana ja se näkyy.
Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)
Kuulun siihen suureen joukkoon, jonka mielestä Deus Ex: Invisible War ei vain ollut huono jatko-osa erinomaiselle Deus Ex. Se oli myös monella tapaa huono peli. Deus Ex: Human Revolution korjasi liki kaikki toisen pelin synnit.
Outland (PS3, Xbox 360)
Kaksi osaa Flashbackia, yksi osa Ikarugaa. Kokonaisuus täyttä rautaa.
The Witcher 2 (PC)
The Witcher 2 on edeltäjäänsä verrattuna yksiselitteisesti parempi jokaisella osa-alueella. Siinä missä esimerkiksi dialogi ja ääninäyttely ovat saaneet pieniä parannuksia, pelattavuus on kokenut ison harppauksen eteenpäin. Aiemmin Witcheriä pelasi lähinnä sen mielenkiintoisen maailman ja tapahtumien takia; jatko-osassa itse pelattavuuskin on samalla tasolla muun kanssa.
The Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)
Tavallaan helppo valinta. Lähes kaikki mitä sanon The Witcher 2:sta pätee myös Skyrimiin. Ero on se, että siinä missä The Witcher 2 keskittyy dynaamiseen tarinaan, Skyrim antaa pelaajalle mahdollisuuden seikkailla isolla mantereella miten huvittaa.
Skyrimin tarjoaa kummankin edellisosansa parhaat puolet. Sen huomaa, sillä olen upottanut Skyrimiin enemmän aikaa kuin mihinkään sarjan aiempaan osaan.
