Toimituksen suosikkipelit 2011: Tero
Vuosi lähestyy loppuaan ja niin Domen toimitus kuin lukijatkin pohtivat ja palkitsevat vuoden suosikkipelejään. Ennen kuin pureudumme toimituksen suosikkivalintoihin ja lukijoiden vuoden peliin, liikumme henkilökohtaisemmalla linjalla. Kullekin toimituksen jäsenelle esitettiin yksinkertainen kysymys: mitkä olivat vuoden 2011 suosikkipelisi?
Kriteerit olivat mitä yksinkertaisimmat: jos se ilmestyi vuonna 2011 ja sitä pystyi pelaamaan — oli alusta sitten PC, konsoli, kännykkä tai vaikka lautapeli — se kelpasi listalle. Nyt vuorossa on Tero.
The Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)
Peli, jota ei kerta kaikkiaan voi ylistää tarpeeksi. Aiemmin varsin ontoista ja tympeistä pelimaailmosta kärsineen Elder Scrolls -sarjan viides osa rukkasi kertaheitolla koko paketin kuntoon: kiehtova, toinen toistaan kauniimpia maisemia tarjoava lumipeitteinen Skyrim on täynnä seikkailua, jopa siinä määrin että sisällön määrä on toisinaan suorastaan musertava.
Peli joka parantaa edeltäjistään jokaisella osa-alueella, ja samalla kohoaa yhdeksi koko lajityypin laadukkaimmista edustajista ei yksinkertaisesti voi olla mitään muuta kuin todella vahva kandidaatti vuoden peliksi.
Dark Souls (PS3, Xbox 360)
Infernaalisen vaikean Demon Soulsin henkinen jälkeläinen Dark Souls on, jos mahdollista, edeltäjäänsäkin sadistisempi. Jos Skyward Swordin lentelyjä ei lasketa, en muista kiroilleeni pelin ääressä koskaan niin paljon kuin Dark Soulsin parissa. Toisaalta lopputulos oli hämmentävä: pahimmillaan tuntien menetetyn edistymisen tuhoutuminen satunnaiseen ohjauskämmiin ei tietyn pisteen jälkeen tuntunut enää miltään. Ja jos pelistä kaiken tämän jälkeenkin tykkää kuin hullu puurosta, vika ei ole ainakaan pelissä.
Star Wars: The Old Republic (PC)
Star Wars -saagan meno ei ole ollut viime vuosina oikein millään tasolla vakuuttavaa, ja aiemmin selkeästi markkinoiden kovimmaksi roolipelikehittäjäksi muotoutunut Biowarekin onnistui pettämään Dragon Age 2:lla. Niinpä firman Star Wars -pohjaiseen MMORPG-ensiesitykseen suhtautui asiaankuuluvalla varauksella.
Vanhan sanonnan mukaan pessimisti ei pety, ja tällä kertaa sanonta piti varsin hyvin kutinsa. Kun The Old Republicilta ei odottanut mitään, onnistui peli jo betavaiheessa yllättämään positiivisesti juoni- ja tehtäväjärjestelmällään. Nyt useamman liian vähän nukutun yön jälkeen onmyönnettävä että Bioware on onnistunut. Firmalla on halutessaan markkinoiden laadukkaimmat käsikirjoittajat ja se näkyy. Vaikka pelissä onkin omat hassuutensa, on se kokonaisuutena on hämmentävän hyvin toimiva paketti.
Xenoblade Chronicles (Wii)
Kulunut vuosi oli JRPG-rintamalla todella surkea, mutta onneksi laatu voi joskus korvata määrän. Pahemman luokan pelipulasta kärsineen Nintendon Wii-konsolin pelivalikoima kaunistui syyskuussa Xenoblade Chronicles -nimisellä pelillä.
Vanhojen Squaresoft-herrojen perustama Monolith Software on tullut vuosien saatossa tutuksi tarinankuljetukseltaan eeppisistä japsiropeista, ja Xenoblade tarjoaa eeppisyyttä vähän joka tasolla. Ääniraita, näyttelyn taso, henkilöhahmot ja tekemisen hirvittämä määrä yhdistettynä pelimekaniikallisesti ehkä toimivimpaan JRPG-ratkaisuun ikinä on yhdistelmä, jonka ansaitsevat sekä JRPG:n ystävät että Wii itse.
Bulletstorm (PC, PS3, Xbox 360)
Hersyvä, hauska, posketon. Siinäpä muutamia sanoja joilla People Can Flyn ja Epic Gamesin yhteistyönä syntynyttä Bulletstormia voisi luonnehtia. Maailmankaikkeuden surkeimmalle lomaplaneetalle sijoittuva scifi-aiheinen räiskintä ei todellakaan ota itseään kovin vakavasti. Sen sijaan pelin pääpainopisteenä on mahdollisimman näyttävien ja epärealististen tappojen tekeminen: peli antaa lisäpisteitä esimerkiksi vihollisten potkimisesta kaktuksiin tai vaikkapa siitä kun näitä ammutaan nivusille. Vaikka Bulletstormissakin on omat vikansa, on peli silti selkeästi yksi vuoden kirkkaimpia valopilkkuja.
Gears of War 3 (Xbox 360)
Ketään tuskin yllättää se että pidän Epicin Gears of War -sarjasta. Sen lisäksi että sarjan korni miestelymeininki on niin uskomattoman mukaansatempaavaa, on pelisarja myös onnistunut osasta toiseen parantamaan meininkiä kuin sika juoksuaan.
Gears of Warit ainakin tässä muodossa päättävän trilogian kolmas osa onkin osista selkeästi paras: se tarjoaa sarjan historian eeppisimmät taistelut ja selkeästi parasta läppää. Hieman tosin epäilyttää naistväen sotkeminen rumien misten väkivaltafestareihin, mutta loppujen lopuksi sotisopiin sonnustautuvat naiset ovat ryhmään ihan luonteva lisä.
Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)
Aloitetaan vaikka siitä että Batman on Dark Knightien ulkopuolella mielestäni spede. Juonenkuljetus, jossa kerta toisensa jälkeen vankilasta tai jostain muusta pakenevat rumilukset pistetään jälleen kerran yön mustan kostajan toimesta pakettiin, on osapuilleen yhtä uskottavaa tai hauskaa kuin Mikki Hiiren ja Mustan Pekan välinen rosvo ja poliisi -leikki. Naurettavaa, eikä millään tasolla arvostettavaa.
Tämä sanottuna: Batman Arkham Asylumissa ja sarjaa jatkaneessa Arkham Cityssä on pelien taustalla olevan firman ammattitaidon ansiosta Sitä Jotain. Arkham City tuo sarjan lähemmäs perinteistä hiekkalaatikkopeliä, ja uusi tarina ja uudet työkalut tekevät rikollisten kukistamisesta suurin piirtein niin hauskaa kun se voi ilman hengenriistoa olla.
Saints Row: The Third (PC, PS3, Xbox 360)
Hitleriksi puettuja prostiituoituja? Pahoinpitelyjä jättimäisillä dildoilla? Perinteisen juonenkuljetuksen rajojen kokeilemista? Täysin ylivoimaisia aseita? Tätä kaikkea ja paljon muuta tarjoaa Volitionin Saints Row: The Third. Jos joku väitti ettei rikos kannata, niin jos rikollisilla olisi oikeasti niin hauskaa kuin Saints Roweissa, ammatinvalinnasta saa aika väärän kuvan.
Älyvapaan rikollisjengin taistelu vielä älyttömämpiä rikollisjengejä vastaan toinen toisteen perverssimpien henkilöiden täyttämässä kaupungissa on nimittäin kyyti, jollaista peleissä ei ole tätä ennen nähty. Kaiken epärealistisuuden ja älyttömyyden rinnalla Volition on kuitenkin saanut pidettyä paketin uskomattoman hyvin kasassa, enkä edes halua yrittää keksiä pelistä mitään huonoa sanottavaa.
L.A Noire (PC, PS3, Xbox 360)
Edesmenneen Team Bondin nokkamiehestä Brian McNamarrasta voi olla montaa mieltä, samoin firman legendaarisiksi ”kehutuista” työoloista. Kuten päälläni oleva paitakin sanoo, ”Slavery gets shit done”. L.A Noire onnistuu tekemään niinkin tylsästä ilmapiiristä kuin gangsterien ajan Los Angelesista kiehtovien ihmisten ja kiinnostavien rikosten täyttämän paikan. Vaikka kontrollien kanssa välillä mennäänkin metsään, on pelin sisältö muuten sen verran rautaista laatua ettei tämä juuri häiritse.
Outland (PS3, Xbox 360)
Kotimaisen pelituotannon kirkaimmaksi viime aikojen valopilkuksi nousi Housemarquen ladattavana markkinoille tuotu Outland. Minimalistinen tarinankerronta yhdistettynä suorastaan maagiseen ulkoasuun ja toimiviin kontrolleihin tekivät tästä vuoden ellei jopa koko konsolisukupolven vaikuttavimman suomipelin.
Tämä suorastaan ihastuttava peli on jo hinnaltaankin sen verran naurettava, että jokaisen kotimaisen peliteollisuuden tukemisesta kiinnostuneen pitäisi se hankkia. Nyt kun PlayStation Network on taas ollut pidemmän aikaa pystyssä, edes PS3:n omistajien kohdalla ei voida tehdä poikkeusta. Toisin oli pelin julkaisun aikaan.
Lisää toimituksen suosikkipelejä taas huomenna!
