Toimituksen suosikkipelit 2012: Kalle

28.12.2012 16:00 | Kalle Laakso

Vuosi lähestyy loppuuaan ja toimitus valitsee vuoden suosikkipelejään. Yhteiset valinnatkin tehtiin, mutta niiden ohella jokainen kynnelle kykenevä sai nimetä vuoden omat suosikkipelinsä muiden mielipiteistä tai pelimausta piittaamatta.

Tehtävä oli yksinkertainen: jos peli julkaistiin vuonna 2012 Euroopassa ja sitä pystyi peliksi kutsumaan, se kelpasi listalle. Mutta sitten menikin vaikeaksi? Miten rajaat listan vain kymmeneen peliin, kun vaihtoehtoja riittäisi? Viikon päättää Kalle.

Borderlands 2

Se, mikä oli ykkösessä pop, on kakkosessa vielä paremmin. Se, mikä ykkösessä oli tuhnua,on kakkosessa hienommin. Jos ykkönen ei maistunut, ei maistu kakkonenkaan, ellei  ole valtava tarve päästä ampumaan erinäisillä aseilla ja jännittämään liipaisun lopputulosta kuin kenon ilta-arvonnassa. Ei taida olla olemassa toista peliä, jossa [ML1] kaaos pääsee näin eeppisiin mittasuhteisiin.

Hyvä pelattavuus, poikkeuksellinen ulkoasu, mieletön ääninäyttely, Handsome Jack, Claptrap, Tiny Tina ynnä muut ärsytystä ja herkkää liipaisinsormen oireilua aiheuttavat tapaukset ja tapahtumat.

Forza Horizon

Kaikki, mitä autofanoi voi toivoa: kesä, musiikki, festivaalit, vapaa tie sekä alla täydellinen, sulavalinjainen, totteleva ja tyytyväisenä kehräävä V8. Se. miten yhdessä auton kanssa käyttäydytään, on vain itsestä kiinni. Epäilin ennakkoon Horizonin vetovoimaa ja demon jälkeen epäilykseni vielä vahvistuivat, mutta itse peli on kaikessa yksinkertaisuudessaan vuoden parasta ajamista ja autopornoa.

XCOM: Enemy Unknown

Vuoden strategiapeli on tässä. Kunnioittaa esikuvaansa, tyydyttää faninsa sekä antaa kaikkensa ja enemmän. Haistattelee pelaajalleen rehellisesti ja on aina valmis haastamaan. Toimii mielettömän hyvin ja sopii jokaiselle pelaajalle, joka haluaa jotain vähän erillaisempaa. Tällaisia pelejä ei kasaksi asti nykyisin enää ole, mutta Firaxis näytti, että homma toimii jos se tehdään rakkaudella ja kovalla työllä. Jos tätä ei ole syystä tai toisesta vielä kokeillut, on välistä jäänyt yksi tämän vuoden helmistä väliin. XCOMin kanssa onnistumisen tunne on lähes maksimissaan.

Dishonored

Tuli, näytti, vei mennessään. ”Dissi” on toisiksi paras asia maailmassa, jos yhden kirjaimen antaa anteeksi. Tässä pelissä on potkua vaikka Corvo onkin silent protagonist. Ehdottomasti vuoden isommista peleistä se positiivisin yllättäjä. Toivon vilpittömästi pelille jatkoa vaikka siihen menisi muutama vuosi tai vielä kauemminkin, kunhan Arkane Studios saa hieroa peliään niin kauan kuin tarvitsee. Vahvoja fiiliksiä aiheuttava peli, jonka ulkoasusta todella pidin.

Halo 4

On hienoa saada Master Chief takaisin, vaikka Cortanalla taitaakin olla vaihdevuodet eikä kiukuttelulta voi välttyä. Hieno tarina, hieno musiikki ja hieno yhtenäinen kokemus. Eittämättä 360:n hienoin peli,jonka aseäänet eivät kalpene grafiikan rinnalla. Vaikka pelissä ongelmansa onkin, se toimii silti kaikin puolin. Yhteispelaaminenkaan ei lopu aivan heti kampanjan ja Spartan Ops –pelitilan ansiosta.

Hitman: Absolution

Herra 47. Vaikka pelissä onkin ongelmansa, on hienoa saada Hitman takaisin. Nyt ei tapeta rahasta vaan henkilökohtaisista syistä. Agentti 47:ään on saatu ripaus inhimillisyyttä ja ajoittain pelin kohteet saivat minutkin epäilemään valintojeni moraalisuutta. Sopivan haastava, vaikka valeasusysteemi on pari pykälää suoraan sanottuna hanurista. Vaikka peli onkin rakennettu nykyisen systeemin varaan, toivottavasti IO saisi hiottua sitä toimivammaksi.

Assassin’s Creed 3

Connorin tarinat ovat hyvä lisä Assassin’s Creed -jatkumoon, vaikka Activisionin olisi pitänytkin julkaista tämä peli jo Revelationsin tilalla. Vaikka löydänkin sarjasta pieniä notkahduksia puolin jos toisinkin, se ei muuta sitä tosiasiaa, että peli on silti yhä hyvä. Tekemistä riittää ja pelaaminen on mielekästä pienin hiomisin sieltä täältä. Assassin’s Creedissä on myös selvästi vuoden paras minipeli: meritaistelut. Erittäin tyydyttävää ja mahtipontista laivastosotaa!

Dust: An Elysian Tail

Suuri hatunnosto tälle pelille. Hieno musiikki, mahtava pelattavuus, mieletön kokemus. Vuoden paras arcade/indie-peli, vaikka Faster Than Light olikin aivan hännillä. Se, että yksi ihminen on piirtänyt ja animoinut pelissä lähes kaiken itse, on hatunnoston arvoinen suoritus. Mukavaa kevyttä ropelluksen ja 2D- tasoloikan sekoitusta, eikä pelin 12 tunnin pituus tunnu ollenkaan liian pitkältä.

The Witcher 2 (Xbox 360)

Vuoden roolipeli, ei epäilystäkään. Kunnianhimoisesta teoksesta tuli juuri niin hyvä kuin pitikin, elleiparempikin. The Witcher 2 asettaa standardit niin jatko-osalleen kuin muillekin peleille. Jos pelit ovat tätä tasoa, tarvitsemme lisää sekä puolalaisia että eurooppalaisia pelikehittäjiä. Vaikka en aivan täysi roolipelifani olekaan, The Witcher sai minut palaamaan takaisin myös Skyrimin maailmaan. Vielä kun malttaisin aloittaa pelaamaan Mass Effect 1:tä…

Myös PC:lle: The Witcher 2

Trials Evolution

Suomalainen. In Finland we have this thing called reilu meininki. Tässä on peli kaikille, jotka kaipaavat haastetta ja kuluttavaa kenttäsuunnittelua. Tässä pelissä on kaikki ominaisuudet, joiden pitäisi olla perusvaatimuksia muissakin peleissä. Aivan jäätävän raastavaa pelaamista mutta samalla palkintona on se ihana tunne, kun pääsee maaliin. Trials on noussut kenttäeditorin kanssa ilmiöksi, ja jatkuvasti vastaan tulee mitä hienompia kenttiä. Luova hulluus pääsee pelin parissa oikeuksiinsa.

Ja maanantaina jatkuu taas!

 

Muuta vuoden peli -setitystä:

Osallistu myös vuoden pelit -äänestykseenVuoden 2012 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!

Äänestä vuoden epäonnistujia:Vuoden 2012 suurimmat epäonnistujat

Vuoden pelit:

Tällainen oli uutisvuosi 2012

Vuoden pelit: osa 1

Muut toimituksen suosikit:

Toimituksen suosikit 2012: Juho

Toimituksen suosikit 2012: Eric

Toimituksen suosikit 2012: Jukka

Muropaketin uusimmat