Toimituksen suosikkipelit 2014: Ericin valinnat

Vuoden lähestyessä loppuaan mekin palkitsemme suosikkipelejämme. Toimituksen yhteisten valintojen ohella jokainen Domen porukasta sai myös itse osoittaa kunniaa viidelle suosikkipelilleen. Tässä on Ericin lista.

Kriteerit olivat taas yksinkertaiset: viisi peliä, jotka on julkaistu Euroopassa vuonna 2014. Alustalla, genrellä, arvostelumenestyksellä tai formaatilla ei ole väliä, joten 5/5 ja suosituspeukun saanut videopeli on yhtä kuranttia kamaa kuin ylägruusialainen lautapeli perunafarmareista, josta kaksi ihmistä on kuullut.

Viiden suosikkipelin ohella jokainen pääsi myös nimeämään vuoden iloisimman yllätyksensä ja nostamaan hattua vanhemmalle pelille, joka on upottanut kyntensä tämän vuoden aikana. Pidemmittä puheitta itse asiaan!

Bayonetta 2

Vaikka Wii U:lle tulee pelejä harvakseltaan, hyvin suuri prosentti niistä on sitten kovan luokan helmiä. Esimerkkinä vaikkapa juuri Bayonetta 2: sen kaltaista toimintaa löytyy vähämäisesti ylipäätään miltään alustalta. Kun sitä julkaistaan, onkin se sitten heittämällä genren huippuluokkaa.

Oli Bayonetan tarinasta, hahmoista tai täysin päättömästä toiminnasta mitä mieltä tahansa, niin siitä ei voi olla toista mieltä, etteikö homma olisi hiottua alusta loppuun. Kun spessuversion mukana tarjolla on vielä ensimmäinenkin peli, saa Wii U:lla hyvää vastinetta dinaareilleen – varsinkin, jos ensimmäiseen peliin ei ole vielä koskenut.

Dark Souls 2

Dark Souls 2:lla oli kovat saappaat täytettävänä. Ensimmäinen Dark Souls ja sitä edeltävä Demon’s Souls olivat suhteellisen pienen piirin puskaradion kautta mainostettuja hittejä, joista suurin osa pelaajista ei tiennyt paljoakaan aloittaessaan. Dark Souls 2:n kohdalla odotukset olivat jo enemmän tai vähemmän katossa.

Valitettavasti peli ei aivan lunasta pilvissä hipuvia odotuksiaan. Mukana oli grafiikan kokemia kolauksia ja joskus kokeillessa tuntui, että kehittäjillä oli tällä kertaa liikaa paineita tehdä pelistä vaikea millä keinoilla tahansa ja joskus ne keinot ovat jokseenkin kyseenalaisia. Siitä huolimatta kyseessä on vuoden parhaimpiin lukeutuva selviytymispeli, joka muistuttaa ehkä enemmän Demon’s Soulsia kuin Dark Soulsia.

Nillittää voi loputtomasti, mutta pelikello ei valehtele. Tätä lisää.

Ultra Street Fighter IV

Okei, okei, ehkeivät ihmiset usko, kun se tulee talon taistelupelifanittajalta, mutta…

Ultra Street Fighter IV on hyvä peli. Se korjaa monia asioita, jotka vaivasivat edeltäviä pelejä, lisää uusia jippoja ja kannustaa pelaamaan aivan eri tavalla. Olkoonkin, että suurin osa vanhoista hyvistä hahmoista ja taktiikoista on silti hyviä. Nyt hyväksi todettuja taktiikoita ei pääse aivan autopilotilla tekemään, sillä uudet mekaniikat puhkovat niihin jonkinlaisia aukkoja.

Muuta sanottavaa Ultrasta ei oikeastaan ole, mitä en ole sanonut aikaisemmista Street Fighterin versioista.

Donkey Kong: Tropical Freeze

Jumankekka! Jos viime vuoden paras hyppely oli Super Mario 3D World, niin Tropical Freeze on tämän vuoden paras. Kuten Super Mario 3D Worldissä, tutkittavaa löytyy oikein olan takaa. Näiden lisäksi Tropical Freeze on v-a-i-k-e-a. Aivan oikeasti. Ja jos nyt sattuukin tuntemaan itsensä jumalaksi ja pääsemään pelin läpi sen kummempia hikoilematta, niin pelin aikahaasteet ja salakentät vaativat sitten vähän enemmän.

Vaikeus ei tule siitä, että kentät olisi suunniteltu epäreilusti tai siitä, että kontrollit eivät tottele. Vaikeus on luotu juuri niin, että pelaaja tuntee joka kerta mokanneensa aivan itse ja sekös kiehuttaakin.

Retro Studios on toden totta todistanut, että Nintendo ei yksinkertaisesti tarvitse Rarea.

Shovel Knight

Jotkut ovat sitä mieltä, että 8-bittisiä laitteita imitoivia indie-pelejä on liikaa. Mielestäni he ovat väärässä, sillä jos kaikki olisivat Shovel Knightin tasoisia pelejä, niitä ei olisi koskaan liikaa. Shovel Knightista huokuu, kuinka pitkälle asioita on ajateltu. Tunnelma on kuin NES-klassikosta, jota ei ole itse lapsuudessaan pelannut. Jos Shovel Knight olisi julkaistu vaikkapa vuonna 1987, muistelisimme sitä lämmöllä tähän päivään asti. Kontrollien napakkuus esimerkiksi on kuin Mega Manista konsanaan.

Shovel Knight häviää listassani vain hiuksen verran Retron Donkey Kong: Tropical Freezelle: suurin ero pelien välillä on haaste, mitä Shovel Knightissa on vähän verrattuna Tropical Freezeen, joka on silloin tällöin suoraan sadistinen.

Yllättävin peli: Middle-earth: Shadow of Mordor

Shadow of Mordor on sikäli jännä peli tällä listalla, että allekirjoittaneella ei ollut mitään odotuksia pelin suhteen. Peli näytti niin esittelyvideoissa ja -materiaalissa geneeriseltä, hajuttomalta ja mauttomalta peliltä, joka muistutti lähinnä Batman Arkham -sarjan peliltä siirrettynä vain toiseen maailmaan…

Ja niinhän se tavallaan onkin. Yllätys tulee siitä, että pelin Nemesis-järjestelmä on vain niin hyvä, että se maustoi kokemusta niinäkin hetkinä, kun homma uhkasi maistua puulta. Vaikkei Shadow of Mordoria vuoden parhaimpien pelien joukkoon uskalla laskea, on se silti hyvä esimerkki siitä, että pienillä yllätyksillä saa hyvin paljon aikaan.

Extra Life: King of Fighters XIII Steam Edition

Power wave! Konsoliversioiden King of Fightersin suurin ongelma oli pitkälti nettikoodin luokattomuus. Se korjattiin viime vuonna Steam Editionin muodossa ja Humble Bundlesta uusintaostoksena hankittu King of Fighters XIII Steam Edition sisältää toimivan nettipelin sekä kaikki edellisten versioiden maksulliset hahmot.

Se tarkoittaa pitkälti sitä, että KOFXIII:tä on tullut pelattua tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä, kun nyt moista peliä pääsee pelaan ihmisiä vastaan useamminkin kuin pari kertaa vuodessa – ja siitä syystä taidotkin ovat karttuneet nopeammalla tahdilla.