Toimituksen suosikkipelit 2014: Jukan valinnat

25.12.2014 16:00 | Jukka O. Kauppinen

Vuoden lähestyessä loppuaan mekin palkitsemme suosikkipelejämme. Toimituksen yhteisten valintojen ohella jokainen Domen porukasta sai myös itse osoittaa kunniaa viidelle suosikkipelilleen. Tässä on Jukan lista.

Kriteerit olivat taas yksinkertaiset: viisi peliä, jotka on julkaistu Euroopassa vuonna 2014. Alustalla, genrellä, arvostelumenestyksellä tai formaatilla ei ole väliä, joten 5/5 ja suosituspeukun saanut videopeli on yhtä kuranttia kamaa kuin ylägruusialainen lautapeli perunafarmareista, josta kaksi ihmistä on kuullut.

Viiden suosikkipelin ohella jokainen pääsi myös nimeämään vuoden iloisimman yllätyksensä ja nostamaan hattua vanhemmalle pelille, joka on upottanut kyntensä tämän vuoden aikana. Pidemmittä puheitta itse asiaan!

The Banner Saga: Chapter 1

Että osasivatkin Stoicin kaverit tehdä hienon seikkailupelin. Upeita sarvipääviikinkejä ja tutuista myyteistä ammentavaa tarinankerrontaa. Ei mitään vikaa!

Buzz Aldrin’s Space Program Manager

Olen avaruushöpsö ja tunnustan sen avoimesti. Niinpä hieno avaruusstrategia, jossa tähtäin asetetaan kuuhun ja kauemmas, löytää heti kodin sydämestäni. Avaruusohjelman kehittäminen, alusten työstäminen ja rakettien laukaisi taivaalle urheiden miesten ohjaamana on ah niin upeaa. Tämä toimii.

Metro Redux

Metro-pelit nököttivät pitkään Steamin pelilistalla, alennusmyynneistä napattuna. Mutta sitten molemmista Metroista tulikin Redux-versiot, jotka päädyin onnekseni pelaamaan läpi ennemmin kuin alkuperäiset PC-versiot. Reduxien bugikorjailu ja pelien sisällöllinen viilailu tarjosivat mukaansa scifi-seikkailun, jonka kerronnallisuus ja miljöö puraisivat meikään ihan täysillä.

Alien Isolation

Kunnon avaruuskauhuseikkailua. Piinaava, tunnelmallinen ja retroscifistinen. Alienkin on kunnon pelottava mörri. Pakko tykätä, vaikka vähän pelottaakin.

Wasteland 2

Kevyesti oma vuoden pelini. Pitkä jatko-osan odotus ja Kickstarter-tuki palkittiin ruhtinaallisesti kunnon hardcore-roolipelillä, joka ei pidä kiinni kädestä vaan antaa matkata rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole aiemmin kuollut radioaktiiviseen säteilyyn. Hieno pelikokemus, jonka pariin saatan hyvinkin palata vielä myöhemmin uusia läpipeluukertoja varten.

Vuoden yllättäjä: Wolfenstein: New Order

Wolfenstein 3D oli aikoinaan minulle se peli, joka tappoi FPS-genren pitkäksi aikaa. Siinä oli kaikki mitä ihminen voi tarvita, joskin Duke Nukemin huumori toi myöhemmin vähän lisää terää räiskemeininkiin. A New Order oli kuitenkin yhtäkkisesti peli, jolta en etukäteen uskaltanut paljoakaan toivoa – mutta joka tarjosi sitten enemmän kaikkea mahdollista. Hyvää tarinankerrontaa. Mieleenpainuvia hahmoja. Hillittömän hyvää räiskintää. Herttinen, että pelaaminen oli pitkästä aikaa harvinaisen hauskaa!

Extra Life: Grand Theft Auto: Vice City

GTA V:n sekä viimevuotisen että ihkauusimman version myötä kävin nautiskelemassa myös vanhan kunnon GTA-klassikko Vice Cityn maisemista. Onhan se nykyään ruma ja kömpelö, mutta silti myös maaginen. Sillä ne värit. Neonit. Musiikit. Ennen kaikkea ne musiikit. Ymmärrän yhä edelleen miksi tämä peli mullisti aikoinaan maailmaa. Tai no, GTA III oli monelle se mullistavampi, mutta minä lämpenin kasarille. Enkä muuten ihan sattumalta tykännyt superisti Far Cry 3: Blood Dragonista.

Muropaketin uusimmat