Toimituksen suosikkipelit 2015: Eric Hartin

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.

Pyysimme jokaista Domen kirjoittajaa listamaan vuoden viisi suosikkipeliään yksinkertaisilla kriteereillä: kaikki pelit, jotka julkaistiin Euroopassa vuonna 2015, olivat kelvollisia. Sillä ei ollut mitään väliä, oliko kyseessä digipeli tai vaikka lautapeli. Myöskään pelin yleisellä arvostuksella tai Domen sille antamilla pisteillä ei ollut mitään merkitystä: nämä ovat henkilökohtaisia listoja.

Viiden suosikkipelin lisäksi jokainen sai nimetä vuoden 2015 suurimman yllätyksen — positiivisen tai negatiivisen — sekä kertoa, mitä odottaa eniten seuraavalta pelivuodelta. Sen suuremmitta puheitta päästetään ääneen Domen animetoimittaja Eric Hartin oman suosikkilistansa kera.

Super Mario Maker (Wii U)

Super Mario Maker vastaa kysymykseen ”mitä käy, kun pelaajille annetaan mahdollisuus tehdä kenttiä?” Sitä olettaisi, että lopputuloksena olisi luvassa iso kasa pippeleitä, mutta vastaus ja Super Mario Makerin yhteisö yllättävät, sillä luvassa on paljon hyvää ja haastavaa pelattavaa.

Kun kyllästyy katsomaan muiden ratoja, voi kehitellä itse omiaan. Jotta kenttänsä voisi julkaista netissä, täytyy sen täyttää eräs vaatimus: tekijän itse on pelattava kenttä läpi. Tämä tarkoittaa, että aivan mahdottomia kenttiä ei voi yksinkertaisesti tehdä. Pieni idea, mutta nerokas.

Odotan jatkoa kuola valuen.

TIS-100 (Linux, Mac, PC)

Listan ensimmäisenä yllätys. Onko TIS-100 älypeli vai opetusohjelma? Onko sillä väliä? Varsinkin rautatason ohjelmoinnista ideatasolla kiinnostuneelle TIS-100 on mielenkiintoinen pähkinä. Sen mukana tulee 14 sivun PDF-manuaali, joka myös selittää pientä taustatarinaa. Manuaali kannattaa pitää koko ajan vieressä, koska sitä tarvitsee pelatessaan.

TIS-100 ei ole tällä listalla vain siksi, että se on hyvä peli. Se on sitäkin, mutta pelin tärkein koukku on sen erilaisuus. Tämän tyylisiä pelejä ei nimittäin tehdä ihan joka paikassa.

The Witcher 3 (PC, PlayStation 4, Xbox One)

The Witcher 2 oli hyvä, joskin hiomaton timantti. Eritoten pelin taistelujärjestelmä kaipasi lisätyötä, sillä se oli selkeästi ensimmäisen Witcherin hiirikliksuttelun ja konsolityylisen taistelun välimaastossa. Sarjan kolmas parantaa menoa selkeästi.

Maailma on myös huomattavan avoin – ja mikä tärkeämpää, harva tehtävä tuntuu pelkältä juoksuttamiselta juoksuttamisen vuoksi. Moni pienikin tehtävä saattaa kietoutua isommaksi ja isommaksi vyyhdiksi, eikä koskaan voi sataprosenttisesti ennustaa, mikä pelaajien päätösten lopullinen vaikutus on.

Guilty Gear Xrd (PlayStation 4, Xbox One)

Pelisarjan helpottaminen massoille maistuvaksi on aina hankala veto. Jos toteutus ei mene oikein, voi lopputuloksena olla Street Fighter IV:n kaltainen peli, joka onkin pitkällä tähtäimellä edellisiä pelejä vaikeampi pelata. Toisaalta liian pitkälle helpotuksen suuntaan meneminen karkottaa vanhat pelaajat välittömästi.

Guilty Gear Xrd on toteuttanut helpottamisen juuri oikein. Aivan vaikeimmat jutut loistavat poissaolollaan, mutta sen sijaan uusi taistelujärjestelmä antaa jonkun verran enemmän vapautta.  Hyvän pelattavuuden lisäksi yksinpelattavaakin piisaa kattavan tarinamoodin sekä combohaasteiden muodossa. Taistelufaneja hellitään oikein urakalla.

King of New York (Lautapeli)

King of Tokyo oli ja on hyvä lautapeli. Idea on yksinkertainen: valloita kaupunki joko tappamalla muiden pelaajien hirviöt tai hallitse kaupunkia tarpeeksi pitkään saadaksesi tarvittavat voittopisteeet.

King of New York ottaa saman konseptin ja viilaa sitä hieman. Nyt laudalla on väliä, eikä se ole enää pelkkä koriste – eri alueilla saa erilaisia strategisia etuja. Peli on tällä kertaa myös hieman hitaampi ja strategisempi kuin edeltäjänsä. Siinä missä King of Tokyota pystyi pelaamaan olematta paljoakaan muiden pelaajien kanssa tekemisissä, King of New York pakottaa ottamaan aktiivisemmin osaa.

King of Tokyo oli hyvä peli, mutta King of New Yorkin muutokset lipsauttavat sen vuoden parhaimpien pelien listalle.

Vuoden yllättäjä: Square­-Enix

Square-­Enix on pitkään ollut niiden julkaisijoiden listalla, joiden ainoa odottamisen arvoinen tuotanto on koostunut lännessä kehitetyistä peleistä. Tämän vuoden E3:n jälkeen toivoa on viimein Japaninkin puolella, mikäli julkistukset täyttävät edes puolet niihin kohdistetuista odotuksista.

Tuntuu suorastaan virkistävältä odottaa muutakin kuin pettymystä vuodesta toiseen.

Vuodelta 2016 odotan: Street Fighter 5

Street Fighter 4 oli valehtelematta yksi allekirjoittaneen pelatuimpia pelejä edellisen konsolisukupolven aikana ja Street Fighter 5 kiinnostaa jo uudenlaisen otteensa ansiosta. Mekaanisesti koko homma on pistetty täysin uusiksi ja mukana on myös järjestelmiä, joiden avulla pystyy seuraamaan omaa kehittymistään.