Uusimmat

Toimituksen suosikkipelit 2015: Jukka O. Kauppinen

31.12.2015 14:00 Jukka O. Kauppinen

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.

Pyysimme jokaista Domen kirjoittajaa listamaan vuoden viisi suosikkipeliään yksinkertaisilla kriteereillä: kaikki pelit, jotka julkaistiin Euroopassa vuonna 2015, olivat kelvollisia. Sillä ei ollut mitään väliä, oliko kyseessä digipeli tai vaikka lautapeli. Myöskään pelin yleisellä arvostuksella tai Domen sille antamilla pisteillä ei ollut mitään merkitystä: nämä ovat henkilökohtaisia listoja.

Viiden suosikkipelin lisäksi jokainen sai nimetä vuoden 2015 suurimman yllätyksen — positiivisen tai negatiivisen — sekä kertoa, mitä odottaa eniten seuraavalta pelivuodelta. Sen suuremmitta puheitta päästetään ääneen Jukka O. Kauppinen oman suosikkilistansa kera.

 

Elite Dangerous (PC, Xbox One)

elite_dangerous_uut201510_nosto

Elite ilmestyi viime vuonna, mutta niin myöhään joulukuussa, ettei se ehtinyt kunnolla mihinkään äänestyksiin. Hyvä kun ylipäätään tulille kerittiin saada ennen jouluja ja uusvuosia. Mutta niin siinä vain kävi, että siitä nousi yksi tämän vuoden pelatuimmista peleistä. Sen parissa vierähti niin lukemattomia tunteja, etten edes ikinä saanut aikaiseksi arvostelua Domeen. Vitjat.

Mikä Elitessä sitten viehätti? No hitsit, ihan kaikki. Mielettömän upea äänimaailma,  avaruusalukset, huikea galaksi, hiljalleen taustalla pyörivä tarina metapeleineen, kaikki. Onhan se myös vaikea peli siinä mielessä, ettei se opasta eikä väännä rautalankaa. Mutta sehän siinä viehättääkin eniten. Puhdasta parhautta.

 

Fallout 4 (PC, PlayStation 4, Xbox One)

fallout4_arv-gall-004

Muinainen Wasteland-roolipeli oli yksi 80-luvun seikkailusuosikeistani. Se vain iski hermoon ydintuhon jälkeisine tarinoineen. Myöhemmät Fallout-pelit ja toissavuotinen Wasteland 2 jatkoivat kasaripelin luoman perinnön jäljillä, ja nyt Fallout 4 jatkaa niiden perintöä tyylillä.

Siinä kun on jotakuinkin kaikki semmoinen tarpeellinen, mitä pieni seikkailija voi kaivata. Hieno, tunnelmallinen ulkoasu. Värikkäitä hahmoja, hurjasti erilaisia tarinoita, ihmiskohtaloita, dynaamista sisältöä ja vetovoimaa. Toki myös joitakin ongelmia ja kömpelöintiäkin, mutta loppumetreillä Fallout 4 vie miestä ja lujaa. Se on yksinkertaisesti elämys.

 

Gary Grigsby’s War in the West (PC)

gary_grigsbys_war_in_the_west

Pitäähän top-listoilla olla jokin jukkapelikin! Sillä se on merkkitapaus, kun Gary Grigsby julkaisee jotain. Grigsbyn War in the East oli muutamia vuosia sitten kaikkien aikojen käsittämättömimmän laajin ja samalla silti myös pelattavin itärintamasota, joten se on kuulkaa hienoa kun sama sota viedään länteen.

Tai no. Ei se ihan sama juttu ole. Lännessä sota on hitaampaa ja jähmeämpää. Mutta se on silti raskaan sarjan lumoavaa heksasodintaa. Tässä on peli sellaiselle, jolle heksat ja vuorot ovat elämän suola.

 

Rock Band 4 (PlayStation 4, Xbox One)

rock_band_4_arv-gall-0017

Vaikka bändipelit kuolivat jokunen vuosi sitten, musapelit ovat olleet koko ajan minulle tärkeä asia. SingStarit ja Rock Bandit ovat olleet jatkuvasti käytössä, vaikkakin harvakseltaan. Siksi rokkenrollin saapuminen uudelle sukupolvelle oli kitarasoolon arvoinen paikka.

Hyvä peruspelattavuus, vanhat soittimet uudessa pelissä, paljon biisejä ja hyvä meininki. Niistä on hauska illanvietto tehty. Rokkia kansalle!

 

World of Warships (PC)

WorldOfWarships_haastattelysergey_0uut_nosto

Isoja, kauniita, päheitä sotalaivoja. Mikä voisi olla parempaa tai siistimpää? No eipä juuri mikään. Ei liene salaisuus, että vaikka rauhanmies olenkin, niin tykkään silti niin älyttömästi sotavehkeistä ja -peleistä. Ja olikin todella hienoa, että Tankkipelistä tunnettu Wargaming.net onnistui World of Warshipsissä todella paljon paremmin kuin Warplanesissä.

Warships on näet todella vetovoimainen, hieno peli. Hitaahko, taktinen pelattavuus vetoaa aikuisempaan ja ajattelevampaan pelaajaan, ja merisota on toteutettu todella onnistuneesti. Laiva- ja asetyypeissä on väriä niin paljon, että pelissä on tilaa lukuisille erilaisille pelityyleille ja taktiikoille. Ja joskus ihan vain onnestaa niin tosi kovasti, että sillä kehtaa rehvastella muille pitkään.

Vuoden yllättäjä:  Mad Max (PC, PlayStation 4, Xbox One)

Rakastin Mad Maxia niin kovasti, että taoin sen läpi, karuun loppuun saakka. Tai no. Päätarinan päättymisen jälkeen pelimaailmalla olisi ollut vielä vaikka mitä tarjottavanaan, mutta koin  jo saaneeni siitä irti kaiken tarpeellisen. Ennen kaikkea sen, että Max on yhä Max. Nihilisti, introvertti mulkku, joka ei kykene kääntämään katsettaan sisäisestä tuskastaan vaan rypee siinä niin kauan, että kaikki on myöhäistä. Max ei osaa luopua tuskastaan, minkä takia muutkin kärsivät.

Hyvä peli, vielä parempi ja riipaisevampi tarina. Mad Max on aito Mad Max.

Ensi vuodelta odotan: virtuaalitodellisuus

Olen seurannut lukuisten virtuaalitodellisuusviritelmien nousua ja kaatumista vuosikymmenien ajan. Ehkä tämä unelma toteutuu nyt lopulta?

 

Muistathan myös: ehdota vuoden peli -finalistia ja äänestä failaajat

vuodenpeli_aanestykset_pokaali_aanesta_vaihe1