Toimituksen suosikkipelit: Juho

27.12.2010 14:00 | Miikka Lehtonen

Pari viikkoa sitten annoimme Domen peliosaston toimitukselle vaikean tehtävän: valitkaa vuoden suosikkipelinne. Jos se ilmestyi vuonna 2010 ja sitä pystyi pelaamaan, se kelpasi listalle, oli alusta ja levitysmuoto mikä tahansa. Nyt käymme läpi toimituksen valinnat. Putken aloittaa valinnoillaan Juho Anttila.

Tässä Juhon suosikkipelit vuodelta 2010. Mikäli olemme arvostelleet pelin, sen arvostelu aukeaa uuteen ikkunaan pelin nimeä napsauttamalla.

Mass Effect 2 (PC, Xbox 360)

Kyllä meitä parantumattomia Bioware-faneja onkin hemmoteltu. Dragon Age: Originsia seurasi kauan odotettu Mass Effect 2, ja kylläpä maistuikin. Upea maailma ja jännittävä tarina olivat ensimmäisen osan jälkeen itsestäänselvyys, mutta erityisen vaikutuksen pelissä tekee se, kuinka nerokkaasti Bioware yhdistää modernin räiskintäpelin loppuun saakka hiottuun roolipelikokemukseen. Mass Effect 2 on myös koulukirjaesimerkki siitä, kuinka pelikokemus virtaviivaistetaan äärimmäisen sujuvaksi ilman, että prosessissa menetetään yhtään oleellista piirettä.

Civilization V (PC)

Samaa virtaviivaistamisen teemaa jatkaen Civilization V ei miellyttänyt kaikkia. Moni koki pelin muuttuneen edeltäjiään yksinkertaisemmaksi ja menettäneen oleellisia piirteitä. Pelisarja kärsi kuitenkin edellisessäkin osassaan eräänlaisesta ominaisuusähkystä. Kun turhat läskit leikataan pois, on lopputulos huomattavasti edeltäjiään sujuvampi ja tiiviimpi pelikokemus. Ne suuret muutokset, heksat ja yksikköpinojen hylkääminen ovat napakymppejä.

Starcraft II (PC)

En edes oikeastaan pidä perinteisistä reaaliaikastrategioista. Tästä huolimatta Starcraft II ja etenkin sen erinomainen yksinpelikampanja veivät mukanaan niin, että en millään malttaisi odottaa jatko-osaa. Kun peli on näin viimeisen päälle hiottu, ei lajityypillä ole oikeastaan enää merkitystä. Laatu erottuu joukosta joka tapauksessa. Peli, jota pelataan vielä vuosien ajan.

Blur (PC, PS3, 360)

On suuri synti, ettei vuoden ehdottomasti hauskin autopeli kerännyt ansaitsemiaan myyntilukuja. Mario Kart -tyylisten aseiden yhdistäminen vakavampaan arcade-kaahailuun on jo itsessään kuningasidea, mutta kun tähän liittää vielä fps-peleistä tutun koukuttavan kokemuspistejärjestelmän, on tuloksena peli, jota tahtoo ajaa aina vain vielä yhden kilpailun lisää. Blur on samalla ikävä esimerkki siitä, kuinka koveneva pelibisnes kohtelee hieman omaperäisempiä ideoita.

Alan Wake (Xbox 360)

Jälleen teemaa seuraten, paljon kohuttu Alan Wake tuntui olevan ostavalle yleisölle vaikea pala. Moni odotti tietokonegrafiikan uutta sukupolvea ja pettyi PC-version kuoppaamiseen. Alan Waken vahvuudet ovat kuitenkin nimenomaan tarinankerronnassa. Harvoinpa saadaan nähdä yhtä kypsällä tavalla kirjoitettua jännäriä, joka jättää myös pelaajalle vastuuta tarinan ja tapahtumien tulkinnasta. Ei voi kuin toivoa, että pelin keräämät tunnustukset ja hiljalleen tervehtyneet myyntiluvut saavat Microsoftin näyttämään jatko-osalle vihreää valoa.

Blood Bowl – Legendary Edition (PC)

Blood Bowlin uusi versio ei ole teknisesti lähellekään täydellinen suoritus. Lisäksi se maistuu hieman rahastukselta, koska varsinaisia muutoksia ei löydy koko rahan edestä. Alkuperäinen Blood Bowl -lautapeli on kuitenkin silkkaa huikeutta. Mahdollisuus pelata sitä verkossa näyttävällä grafiikalla ja 20:llä joukkueena höystettynä takaa sen, että itselleni kertyy pelitunteja Blood Bowlin parissa kymmeniä ja taas kymmeniä, kun moni AAA-tason julkaisu tulee sivuutettua kertaläpäisyllä. Pienemmilläkin ansioilla on päästy vuoden pelit -listalle.

God of War 3 (PS3)

Kun tehdään kaikki massiivisemmin, näyttävämmin ja väkivaltaisemmin kuin ennen, ollaan toimintamätkeiden perusasioiden äärellä. God of War 3 on leuan lattiaan tiputtava pelikokonaisuus, jota voidaan pitää lajityyppinsä virstanpylväänä ja mittatikkuna siinä, missä saman sarjan edellisiä osia aiemmin. Samalla kyse on yhden aikakauden lopusta. Kratoksen tarina saa myös emotionaalisesti tyydyttävän päätöksen. Melkein toivon, ettei pelisarjaa tämän jälkeen enää jatketa, sillä valmiiseen pakettiin ei ole enää juuri lisäämistä.

Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360)

GTA villissä lännessä? Ehkä, mutta vielä esikuvaansa paremmin toteutettuna. Red Dead Redemptionissa yhdistyy hyvä käsikirjoitus, valtava määrä pelattavaa ja syvä ymmärrys villin lännen hengestä. Paketista on vaikea löytää heikkoja kohtia, kun myös moninpelissä riittää sisältöä ja tekemistä koko rahan edestä. Oman vuoden pelit -listani kärkipaikalle RDR:n herättämä tunnelataus ei aivan riittänyt, mutta paikka kymmenen parhaan pelin joukossa on silti itseoikeutettu.

Sam & Max – The Devil’s Playhouse (PC)

Oppitunti episodimuotoisesta pelaamisesta. Telltale Games on vastannut viime vuosien ehkä parhaista, tai ainakin hauskimmista seikkailupeleistä. The Devil’s Playhouse on kaikessa absurdiudessaan firman parasta antia. Seikkailu, jossa huimat cliffhangerit seuraavat toisiaan ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi myös vuoden parhaita pelejä valitessa. Harvoin pelatessa saa nauraa niin usein ja makeasti kuin Samin ja Maxin seurassa.

Vanquish (PS3, Xbox 360)

2010 oli Platinum Gamesin juhlaa. Bayonetta oli hieno ja omaperäinen peli, mutta itse pidin vielä enemmän Vanquishista. Upea visuaalinen ilme, loppuunsa hiottu pelattavuus ja lukuisat mainiot ideat takaavat, ettei pelin parissa tule tylsää. Mainiosti rytmitetty teos on juuri sopivan mittainen, jotta nälkä tulee tyydytetyksi, mutta ähky ei pääse iskemään. Viihdettä isolla V:llä.

asd

Toimituksen suosikkipelien purku jatkuu jo illemmalla!

Lisää aiheesta

Äänestä: Valitse vuoden 2010 parhaat pelit

Lue myös

Videoviihdettä välipäiville I: Team Fortressia ja…

Domessa tapahtuu väliviikollakin kaikenlaista!

Vuoden 2010 epäonnistujat -äänestys