Uusimmat

Toimituksen vuoden pelit 2015: kolmannella sijalla…

29.12.2015 18:00 Juho Anttila

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.

Jokaisen henkilökohtaisten suosikkilistojen lisäksi palkitsemme myös yhteisesti ne mielestämme vuoden parhaat pelit. Jokainen Domen avustaja ja toimittaja sai ehdottaa mielestään vuoden merkittävimpiä pelejä lyhyiden perustelujen kera. Tämän jälkeen äänestimme yksinkertaisella kaavalla: jokainen sai antaa yhdelle pelille kolme pistettä, yhdelle kaksi ja yhdelle yhden pisteen. Pisteet päättivät sitten lopullisen järjestyksen.

Virallisen palkintonsa saavat vuoden viisi parasta peliä, mutta niiden lisäksi aivan palkintopallin kupeessa kykkii kolme merkittävää peliä tasapisteissä, joten ne saavat myös virallisen kunniamaininnan. Sijoitukset käydään läpi yksi päivässä, joten se vuoden paras peli paljastetaan uudenvuodenaattona.

Tänään vuorossa on kolmannelle sijalle yltänyt peli, jonka esittelee meille Juho Anttila.

 

Rise of the Tomb Raider (PC, PlayStation 4, Xbox One)

rise_of_the_tomb_raider_arv-gall3-007

Crystal Dynamicsin kahden vuoden takainen Tomb Raider -reboottaus oli niin hyvä peli, että pelasin sen läpi viimeistä nurkkaa ja salaisuutta myöten. Sitten, kun peli julkaistiin PlayStation 4 -konsolille, pelasin sen läpi uudestaan, jälleen joka ikisen kartan kulman nuohoten. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että rima oli nostettu Rise of the Tomb Raiderin kohdalla jo valmiiksi aika korkealle.

Hyvän jatko-osan tunnistaa siitä, että se rakentaa edeltäjänsä vahvuuksien päälle. Toimivaa reseptiä ei kannata laittaa uusiksi, mutta ihan samaa ei sovi toistaa yksi yhteen kopioituna, ettei tylsistyminen iske. Crystal Dynamics on hoksannut tämän säännön hyvin, sillä Rise of the Tomb Raider on kaikkea sitä mitä edeltäjänsäkin, mutta vielä piirun verran parempana.

Tomb Raider esitteli enkä ensimmäistä kertaa peli- tai edes elokuvasarjan historiassa (sori Angelina Jolie) aidosti inhimillisen Lara Croftin. Toki jouduimme kohottamaan kulmakarvojamme satojen tapettavien vihollisten ja pulaan joutuneen herkän ja haavoittuvaisen nuoren naisen väliselle ristiriidalle, mutta toimintapeleistä puhuttaessa tämän kaltaisia hassutuksia on vaikea välttää.

Rise of the Tomb Raider ei unohda edeltäjänsä vahvuuksia, vaan malttaa syventää Lara Croftin hahmoa entisestään. Vaikka seikkailija on saanut lisää itseluottamusta, hullua rohkeuttakin, on hän silti yhä aidon oloinen ja uskottava ihminen. Sankarittaren taustojen syventäminen ja punominen osaksi juonikokonaisuutta rakentaa hienosti eteenpäin legendaa, jonka syntyhetkiä saimme todistaa pari vuotta sitten. Tämä ei ole se Lara Croft, jonka seikkailuista vieraannuin joskus alkuperäisen sarjan kolmannen osan paikkeilla. Tämä on jotain paljon aidompaa.

Ympäri käydään ja yhteen tullaan, voidaan sanoa myös Uncharted-yhteyksien kohdalla. Naughty Dogin läpimurtosarja rakensi Tomb Raiderin perinnölle, Tomb Raider reboot puolestaan lainasi tukun hyviä juttuja Unchartedilta. Rise of the Tomb Raider nostaa panoksia sen verran komeasti, että Uncharted 4 saa esitellä melkoisia temppuja riistääkseen lajityypin ykkösen tittelin takaisin.

Rise of the Tomb Raider on komea suoritus teknisesti. Xbox One -konsolista otetaan kaikki irti ja lopputulos hivelee silmiä. En tosin malta odottaa, kuinka paljon enemmän visuaalisuudesta saadaan irti kunnollisella PC-laitteistolla. Audiopuolella ääninäyttely on yhä ensiluokkaista ja uskottavaa, mikä vahvistaa omalta osaltaan tarinaa.

rise_of_the_tomb_raider_arv_02

Pelattavuuden osalta on tehty paljon pieniä tärkeitä viilauksia. Edellistä Tomb Raideria syytettiin, mielestäni hätäisesti ensimmäisen vartin perusteella, liiallisesta QTE-painotteisuudesta. Rise of the Tomb Raiderin kohdalla tätä ongelmaa, oli se alun perinkään todellinen tai ei, ei ole. QTE-temppuja käytetään harvakseltaan ja useimmiten nivottuna osaksi muuta pelattavuutta.

Yksi edellisen Tomb Raiderin harmituksen aiheista oli ryöstettävien hautaholvien verrattain vähäinen määrä. En lähtenyt laskemaan lukumäärää, mutta tuntuu siltä, että Rise of the Tomb Raiderissa vietetään edellistä pidempi aika kiipeilemässä ja etsimässä muinaisia aarteita.

Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö hiippailua ja räiskintää olisi tarjolla yllin kyllin. Suojautumispohjaista taistelumekaniikkaa on laajennettu entisestään. Ympäristöstä löytyvien rojujen hyödyntäminen aseena tuo lisää taktisia mahdollisuuksia, eivätkä pienet parannukset toki tähän lopu. Lopputuloksena on pelikokemus, joka tuntuu nautittavalta ja tuoreelta loppuun saakka.

Yksi Tomb Raiderin pelattavuuden oivalluksista on viimeisen päälle onnistunut rytmitys. Iso osa ajasta käytetään tutkien laajoja ja kiehtovia alueita salaisuuksia metsästäen. Yhteenottoihin vihollisten kanssa ajaudutaan tasaisin väliajoin, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti niin, että tappelemisesta tulisi tylsää rutiinia.

Välillä toiminta räjähtää ruudulle käsikirjoitettujen, usein huiman jännittävien toimintajaksojen muodossa. Toimintakohtauksia viljellään sen verran harvakseltaan ja ne ovat sen verran lyhyitä, ettei pelaaja ehdi turtumaan jatkuvaan tykitykseen. Jännitys kasvaa, pulssi nousee ja sitten taistellaan jo elämästä elokuvamaisissa tunnelmissa.

Edellisestä Tomb Raiderista tykänneelle Rise of the Tomb Raider on juuri, tismalleen ja sataprosenttisesti sitä, mitä tilattiinkin. Lisää samaa herkkua, mutta vielä kaikin puolin timanttisemmaksi paketiksi viilattuna. Paketista on vaikea löytää oikein minkäänlaisia heikkouksia, hyvää sanottavaa sitäkin enemmän. Crystal Dynamics elää tällä hetkellä kovinta luomiskauttaan eikä voi kuin toivoa, että Rise of the Tomb Raider löytää yleisönsä ja että saamme nauttia samasta herkusta myös tulevaisuudessa.