Uusimmat

Toimituksen vuoden pelit 2015: neljännellä sijalla…

28.12.2015 18:00 Juho Anttila

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.

Jokaisen henkilökohtaisten suosikkilistojen lisäksi palkitsemme myös yhteisesti ne mielestämme vuoden parhaat pelit. Jokainen Domen avustaja ja toimittaja sai ehdottaa mielestään vuoden merkittävimpiä pelejä lyhyiden perustelujen kera. Tämän jälkeen äänestimme yksinkertaisella kaavalla: jokainen sai antaa yhdelle pelille kolme pistettä, yhdelle kaksi ja yhdelle yhden pisteen. Pisteet päättivät sitten lopullisen järjestyksen.

Virallisen palkintonsa saavat vuoden viisi parasta peliä, mutta niiden lisäksi aivan palkintopallin kupeessa kykkii kolme merkittävää peliä tasapisteissä, joten ne saavat myös virallisen kunniamaininnan. Sijoitukset käydään läpi yksi päivässä, joten se vuoden paras peli paljastetaan uudenvuodenaattona.

Tänään vuorossa on neljännelle sijalle yltänyt peli, jonka esittelee meille Juho Anttila… heti videopölinän perään!

 

Life is Strange (PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One)

lifeisstrange_ep5_season1_arv-gall3-003

Ranskalainen Dontnod Entertainment on äärimmäisen mielenkiintoinen pelistudio. Porukan esikoisteos Remember Me esitteli huikean visuaalisen lähitulevaisuuden maailman ja todella mielenkiintoisen ajan manipuloimiseen keskittyvän pelimekaniikan. Vaikka itse tykkäsin pelistä, moni pettyi sen toiminnallisempaan antiin.

Ehkä on silti hyvä, että Dontnod päätti Remember Me:n jälkeen keskittyä vahvuuksiinsa, tarinaan ja ajalla kikkailuun. Tämä ei silti tarkoita, etteikö Life Is Strange olisi monella tavoin rohkea, jopa kovalla riskillä kehitetty pelikokemus. Muistelkaa vaikka itse ensimmäisiä pelistä kerrottuja uutisia. Collegeteinidraama yhdistettynä aikaa vääristäviin supervoimiin ei nyt ainakaan ensimmäisenä antanut odottaa yhtä vuoden parhaista peleistä.

Pohjatyö uudenlaisen, emotionaalisia valintoja puzzlemekaniikkojen sijaan korostavan seikkailupelimekaniikan eteen oli toki jo tehty Telltale Gamesin toimesta. Yksikään Telltale Gamesin parhaimmillaan legendaarisen hienoista peleistä ei kuitenkaan vala perustaansa niin vahvasti realistiselle pohjalle kuin Life Is Strange.

Puhun realismista, vaikka Life Is Strangen tarinan keskiössä onkin jättimäinen hurrikaani ja ajan manipuloiminen supervoimilla. Nämä vähän fantastisemmat teemat kun tuodaan mukaan maailmaan, jossa pääosan saavat aidot asiat. Ystävyys, kiusaaminen, kasvaminen aikuiseksi, unelmat, ihmissuhteet ja arkipäiväisten valintojen kertautuva vaikutus ihmisiin ja kohtaloon.

lifeisstrange_ep5_season1_arv-gall3-006

Kuten parhaissa Telltalen peleissä, myös Life Is Strangessa pääosaan nousee käsikirjoitus. Jokainen henkilöhahmo on rakennettu monisyiseksi ja realistiseksi persoonaksi. Kaikilla on taustansa, harva asia, jos mikään, on mustavalkoinen. Ensivaikutelma pettää, jokainen on haavoittuva ja se, mikä näytti ensin ilkeydeltä, on usein puolustusmekanismi jotain kamalaa vastaan.

Kun pelin viimeisen episodin lopputekstit pyörähtivät ruudulla noin kuukausi sitten, olin valmis nostamaan Life Is Strangen Telltalen seikkailupelien parhaimmiston rinnalle. Nyt, kun aikaa on kulunut ja palaan mielessäni pelin tapahtumiin, olen valmis menemään pidemmälle. Väitän, että Life Is Strange ottaa Telltale Gamesin lanseeraaman konseptin ja vie sen vielä pidemmälle voittaen lopulta Telltalen heidän omassa pelissään.

Suuri ero syntyy siitä, etteivät Life Is Strangen valinnat tunnu missään vaiheessa pakotetuilta. Ne ovat osa aitoa, todellista elämää. Pelatessani Life Is Strangea en kertaakaan tuntenut, että minut asetetaan mahdottoman valinnan eteen vain siksi, että tekijät yrittävät lypsää tunnereaktioita. Ei, vaikka osa valinnoista oli juuri sitä: vaikeita, ellei jopa mahdottomia.

Fantasiaelementeistään huolimatta Life Is Strange tuo tarinankerronnaltaan mieleen Quantic Dreamin Heavy Rainin. Eskapismilla ja vaihtoehtoisilla, fantastisilla maailmoilla tulee aina olemaan tärkeä, ehkä tärkeinkin rooli peliviihteessä. Samalla median aikuistuessa avautuu myös mahdollisuus kokeilla entistäkin realistisempaa interaktiivista tarinankerrontaa.

lifeisstrange_ep5_season1_arv-gall3-001

Life Is Strangen tarinassa supervoimat ja uhkaava katastrofi ovat, kuten parhaassa spekulatiivisessa fiktiossa kuuluukin olla, keino avata ja syventää teemoja, jotka ovat pohjimmiltaan lähtöisin oikeasta elämästä. Mikä tärkeintä, ne ovat vain instrumentti, eivät syy Life Is Strangen hienoudelle. Tarinankerronta on niin korkealla tasolla, ettei fantasiaelementtejä tarvitse käyttää sen heikkouksien ja kömpelyyksien peittämiseen.

Dontnod Entertainment tarttuu seuraavaksi vampyyriteemaiseen roolipeliaiheeseen. Nyt nähdyn perusteella odotan vuonna 2017 ilmestyvää Vampyriä innolla, mutta samalla hieman pettyneenä. Sekä Remember Me että erityisesti Life is Strange osoittavat, että ranskalaistalolla riittää paukkuja nousta realistisen, aikuisille suunnitellun pelikerronnan eturiviin. Osa minusta haluaisi nähdä, mihin Dontnod Entertainment pystyy ilman fantasiaelementtien tarjoamaa lisätukea. Toisaalta kahdessa ensimmäisessä pelissään jo aivan erilaisilla lajityypeillä flirttailleen firman näkemys toimintaroolipelistä kiinnostaa. Dontnod Entertainment ei tunnu jämähtävän paikoilleen.

Vaan se tulevaisuudella spekuloimisesta. Remember Me nosti Dontnod Entertainmentin minun ja monen muun kartalle mielenkiintoisena ja lupaavana pelitalona. Life Is Strange ottaa jättiharppauksen eteenpäin osoittaa, ettei kyse ollut yhden idean pelitalosta, vaan yhdestä mielenkiintoisimmista uusista pelistudioista. Life is Strange on vuoden 2015 paras seikkailupeli ja samalla yksi vuoden hienoimmista pelikokemuksista.