Toimituksen vuoden pelit 2015: viidennellä sijalla…

27.12.2015 18:00 | Kalle Laakso

Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.

Jokaisen henkilökohtaisten suosikkilistojen lisäksi palkitsemme myös yhteisesti ne mielestämme vuoden parhaat pelit. Jokainen Domen avustaja ja toimittaja sai ehdottaa mielestään vuoden merkittävimpiä pelejä lyhyiden perustelujen kera. Tämän jälkeen äänestimme yksinkertaisella kaavalla: jokainen sai antaa yhdelle pelille kolme pistettä, yhdelle kaksi ja yhdelle yhden pisteen. Pisteet päättivät sitten lopullisen järjestyksen.

Virallisen palkintonsa saavat vuoden viisi parasta peliä, mutta niiden lisäksi aivan palkintopallin kupeessa kykkii kolme merkittävää peliä tasapisteissä, joten ne saavat myös virallisen kunniamaininnan. Sijoitukset käydään läpi yksi päivässä, joten se vuoden paras peli paljastetaan uudenvuodenaattona.

Tänään vuorossa on viidennelle sijalle päässyt peli, jonka esittelee meille Kalle Laakso.

 

Batman: Arkham Knight (PC, PlayStation 4, Xbox One)

Batman: Arkham Knight

Oli synkkä ja pimeä yö, kunnes havahduit vitsiin: olisitko uskonut vielä rapeat kuusi vuotta sitten, että lisenssipelistä voi tehdä oikeissa käsissä hyvän? En minäkään. Niin kuitenkin kävi Rocksteadyn Batman: Arkham Asylum -pelille, josta tuli loppujen lopuksi sarja. Batman on synkkä tarina yön ritarista, joka pussailee sammakoita rystysillä ja pelastaa sekopäitä jo ihan heiltä itseiltään. Tarina syventyy mainiosti ritarin ja rikollisten prinssin väliseen outoon, mutta kiehtovaan välienselvittelyyn, josta ei puutu tunteita. Se on karu, raju, sykähdyttävä, sekä ainutlaatuinen viha-rakkaustarina kahdesta hullusta kampittamassa toisiaan valssatessaan kohti Gotham Cityn taivaanrantaa.

Olikin siis ilo ja suuri kunnia pelata Arkham Knightia, joka oli surullisuudessaan Arkham-sarjan päätösosa. Peliä odotettiin kovasti ja mielenkiinnolla. Kaikki olisi taas vähän suurempaa ja paremmin. Kuka ei haluaisi ajaa Batmobilella tai ryynätä pelialueen keskellä batclawlla pitkin kattoja kurkkimaan, mitä toisella puolella Gothamia tapahtuu? Arkham Knight tarjosi sen ja enemmänkin, eikä varmastikaan jättänyt yhtäkään fania kylmäksi. Se oli myös ensimmäisen aallon oikeita uuden sukupolven pelejä, joita pelatessa tuntui kuin olisi odottanut sitä hetkeä jo vuoden tai pari.

Kaikki vain loksahti kohdilleen. Lasten suosikista tuli aikuiseen makuun tarkasti suunniteltu oikeuden puolustaja, joka saa jokaisen aikuisen sujahtamaan lapsuuden suosikkinsa saappaisiin. Rikollisia vedetään turpaan nanosekunnin tarkalla pelattavuudella. Ryökäleitä säpitetään pakettiin ja hidastuksissa ihastellaan pahisten irvistelyä. Parasta antia on kuitenkin läpinäkyvä selli, jossa pidätettyjä superrikollisia voi ihastella kuin palkintokaapissa konsanaan. Harmi tosin, ettei sellissä ole peiliä..

Arkham Knight nitoo yhteen yhden parhaista pelisarjoista koskaan. Siinä missä usean sarjan kohdalla tuntuu kuin ne olisi roiskittu kokoon kännissä ja vahinkoina, on Arkham-sarja viimeisen päälle hiottu timantti, joka on saanut niin valtavasti rakkautta, että sitä on hankala vangita tekstiksi. Se on kuin äidin halaus niiden kolmen maagisen sanan saattelemana. Se on myös se tunne, kun ensi kertaa itkit onnesta, koska pelailit kunnolla. Tai kun ajoit polkupyörällä ilman apupyöriä. Arkham Knight on tuota kaikkea, ja se on myös parasta virtuaali-Batmania koskaan.