Tom Clancy’s Endwar – kolmas maailmansota konsolistrategiana
Kohta sodat on sodittu, kunhan tämä vihoviimeinen sota on saatu päätökseen. Siinä Ubisoftin tulevan teknothrillerin idea. Tom Clancyn totaalilisenssin ostettuaan Ubisoft on leimannut Clancyä jopa yllättäviin teoksiin, vaikka Tom Clancy’s Barbie Ride vielä puuttuukin.
Aivan näin erikoista ja lopullista näkemystä ei ole tosin nähty aiemmin. Etenkään konsoleilla. Endwar kun tarttuu kolmannen maailmansodan strategiseen selvittämiseen konsolimaailman keinoin.
Todetaan heti alkuun, että RTS-naksusodat eivät ole perinteisesti kovinkaan konsoliystävällisiä teoksia. Esimerkiksi Command & Conquer 3 ilmestyi sekä PC:lle että Xbox 360:lle, mutta konsoliversio ei tehnyt kovinkaan mainittavia aaltoja pelimaailmassa. Myös ruotsalaisen Massiven World in Conflict mietitytti etukäteen, mutta studio on tällä hetkellä Vivendin ja Activisionin yrityskaupan välisessä limbossa, joten heidän konsolistrategiaansa joudutaan edelleen odottelemaan.
Isojen taistelujen vaatimat suuret joukkomäärät ja korkeat kuvakulmat ovat yksinkertaisesti niin kaukana konsolipelien ajatusmaailmasta, ettei niistä ole saatu kunnon paketteja.
Miten siis Tom Clancyn nimellä ratsastava Endwar ratkaisee ongelman?
Clancyä hengessä, ei ruumiissa
Ennen kuin selvitämme vastausta, niin alleviivataan Clancyn osaa pelissä. Clancy ei ole koskenut siihen pitkälläkään tikulla. Siinä missä moni muinainen Clancy-peli sijoittui hänen teoksiinsa tai vähintään kirjailijan luomaan ympäristöön, niin nykyään Clancyn vaikutus on lähinnä inspiroivaa. Pelitekijät ja -suunnittelijat miettivät mikä on clancymäistä ja luovat pelin näiden ideoiden ympärille.
Tämä on siis myös Endwarin lähtökohta, eikä se ole ollut ollenkaan hullumpi tapa tehdä peliä. Kyllähän sama peli olisi saatu aikaan ilman nimilisenssiäkin, mutta Clancyn nimellä on aina maaginen vaikutus myynteihin, ainakin Jenkkilässä.
Endwar on siis maapallomme lähitulevaisuuteen sijoittuva sotapeli, jossa kolmas maailmansota on räjähtänyt täyteen vauhtiin. Aihehan on tuttu muutamista Clancyn ja muutenkin kaikkien aikojen parhaimmista kirjoista. Venäjä ja kaverit vastaan länsi ja kaverit. Taistelukenttänä Eurooppa. Sodan jyrä murskaa kaiken alleen ja pelaajat ampuvat ilotulitusraketteja riemusta.
Tällaiseen aiheeseen pureudutaan perinteisissä RTS-naksuissa tunkemalla kentälle kymmeniä ja satoja yksiköitä pelaajan johdettavaksi. Endwar sen sijaan tarttuu aiheeseen täysin päinvastaisella ajatuksella. Pelaaja komentaa vain kourallista yksiköitä, jotta sota pysyisi konsolillakin hallittavana.
Vuosi 2016 – ydinterroria Arabiassa. Öljykriisi, maailmanlaajuinen talouslama.
Vuosi 2017 – Yhdysvallat ja Eurooppa solmivat ydinaseiden puolustussopimuksen. Molemmat mantereet peitetään mannertenvälisten ohjusten torjuntajärjestelmällä.
Vuosi 2017- 2020 – Venäjä nousee taloudelliseen kukoistukseen. Eurooppa kärsii energiakriisistä. Avaruusasekilpailu käynnistyy.
Vuosi 2020 – Yhdysvallat rakentaa hyökkäystoimintaan soveltuvaa avaruusasemaa. Kansainväliset suhteet kiristyvät. Yhdysvallat, Eurooppa ja Venäjä avautuvat avoimeen sotaan. Lopulliseen sotaan.
Edetkää, yksikköni
Supistettu mittakaava on tarpeen toisestakin syystä. Endwar näet sisältää erittäin pitkälle kehitetyn ääniohjauksen. Ainakin periaatteessa pelin voi pelata läpi pelkillä äänikomennoilla, sillä niiden avulla yksiköitään voi käskyttää täydellisen kattavasti. Äänikomennoilla voi hallita rajoitetusti jopa kameraa.
Vaikka ääniohjaus kuulostaakin useimmiten täysin hyödyttömältä ja toimimattomalta gimmickiltä, niin se on yksi Endwarin ylistetyimmistä uusista ominaisuuksista. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Äänikomentoja ei ole pakko käyttää mutta ne toimivat hyvin ja jopa tuovat peliin jotain lisää. Ainakin joskus muinoin äänitunnistusta käyttäviä pelejä piti aluksi kouluttaa käyttäjän ääneen. Sen sijaan Endwarissa sai turpansa aukomisen aloittaa välittömästi ja peli tajusi rennosta lenkutuksestakin mitä haluttiin tehdä.
Ja hyvä niin – reaaliaikaisesti etenevän taistelun johtaminen lähes maan tasalta on aina haastavaa, vaikka joukkojensa sijaintia voikin seurata ruudun yläkulmassa olevalta minikartalta. Strategiapelimäinen joukkojen pikkutarkka johtaminen on näet saanut väistyä, sillä hiirtä ja kunnon ylänäkymäkarttaa ei ole tarjolla. Visuaaleista ja taisteluista on sinun nauttiminen, Ubisoft määrää reseptissään. Sinä et tarvitse taivasnäkökulmaa etkä strategista karttaakaan sen puoleen.
Joukkojen ohjaaminen on kuitenkin pääosiltaan riittävän selkeää. Pelaaja voi siirtyä haluamansa yksikön luo, siirtää kameran kohteen haluttuun paikkaan ja napauttaa siirtymisnappia – tai komentaa ”unit two move to target” – ja sehän liikkuu. Suoraviivaisempaa liikettä saa aikaan käyttämällä valmiita reitti- ja kohdepisteitä. ”Unit two move to alpha” saa halutun yksikön liikahtamaan alpha-kohteeseen – ja jos siellä sattuu olemaan vihollisia taistelu alkaa automaattisesti. Tässä kohden äänikomennoistakin on hyötyä, sillä pelaajan on yksinkertaisesti helpompi komentaa myös muut yksikkönsä siirtymään kohti alphaa, sen sijaan että hyppisit yksiköstä toiseen antamaan saman määräyksen.
Äänikomenteluista huolimatta padi on toki se pääasiallinen työkalu. Sen avulla on helppo valita yksiköille pikakomentoja ja pyöritellä kameraa.
Endwarissa onkin kerrankin lähdetty tekemään konsoli-naksustrategiaa oikeasta päästä: tehdään peli joka soveltuu alustalleen, sen sijaan että käännetään isomman mittakaavan peli konsolille. Pelin käyttöliittymä ja mittakaava toimivat paremmin kuin mitä uskalsin etukäteen toivoakaan, kuvakulman mataluudesta huolimatta.
Pökköä sotaan, pojat
Kuten kuvitella saattaa, kolmatta maailmansotaa ei pelata kukkasin ja hujanaisin lupauksin. Taistelukentälle saapuu leegio erilaisia yksikköjä, joista yleisimmät ja tärkeimmät ovat tietysti maavoimat – ne tavan gruntit, panssarit ja rynnäkkövaunut. Heitä tukevat muun muassa tykistö ja taisteluhelikopterit.
Lepsummissa sotapeleissä osapuolten yksiköt ovat identtisiä visuaalisesti, joskus ominaisuuksiltaankin. Endwarissa joukot eroavat selvästi ulkoasultaan, mutta ovat ominaisuuksillaan huomattavan lähellä toisiaan. Osapuolten yksikköpaletti on identtinen, mutta perinteisen NATO-Punainen peto -kaavan mukaan punikkien panssarit ovat länsimalleja hiukan helpompia ja hiukan halvempia.
Sotiminen itsessään tapahtuu World in Conflictin tapaan suhteellisen realistisesti – sota on sotaa, ei tukikohtien rakentelua ja resurssien keräilyä. Täydennykset tulevat taistelukentän ulkopuolelta, silloin kun niitä on saatavissa.
Eräässä suhteessa sotiminen kuitenkin herätti kysymyksiä. Pelaaja on jopa poikkeuksellisen riippuvainen yksiköiden tekoälystä ja aloitteellisuudesta, sillä konsolinaksuilussa kokonaistilannetta on vaikeampi hahmottaa ison kartan puuttuessa. Miten käy jos yksiköt törmäävät viholliseen yllättäen tai joutuvat liian vaikeaan paikkaan?
Ainakin joukot osaavat automaattisesti suojautua tarpeen tullen, samoin avata tulen kun vihollinen saapuu kantamalle. Mutta esimerkiksi automaattista perääntymistä ei ole. Ylivoiman edessä seistään ja kuollaan urheasti, ellei pelaaja riennä paikalle ja huuda hätäistä POJAT, PAKOON -komentoaan. Tällöin yksikkö ottaa automaattisesti irti ja vetäytyy vetämään henkeä sivummalle.
Muikeaa moninpeliä
EndWarissa on lupausta. Sen naksustrategiointi on sovitettu ympäristöönsä ja pelaaja johtaa enimmillään 12 yksikköä, joten mittakaava ei ahdista missään vaiheessa liikaa. Pelimekaniikatkin on mietitty oivallisesti.
Kuvakulman mataluus tuotti kuitenkin ainakin allekirjoittaneelle tuskaa. Mieluummin sodin taivaskuvakulmasta ja näen tilanteen laajemmin kuin haistelen mokujen piereskelyä.
Loppuun vielä eräs pelin mielenkiintoisimmista ominaisuuksista: moninpeli. Tuttuja ja satunnaisia tuntemattomia vastaan käydyt taistelut höystyvät tuhansien pelaajien verkkosodalla. Pelaajille tarjotaan maailmankartta, josta näkee rintamalinjojen sijainnin ja parhaillaan raivoavat taistelut. Näitä taisteluja voi sotia muiden ihmispelaajien kanssa ja päivän lopuksi pelipalvelin ynnää kumpi osapuoli on pärjännyt kussakin taistelussa paremmin. Sitten rintamalinja liikahtaa tulosten mukaan. Näin jokainen verkkotaistelu vaikuttaa osaltaan EndWarin suurempaan sotaan – ja sinullakin on osuutesi punaisen jyrän etenemis- ja perääntymistahtiin.
Peliä tehdään tällä hetkellä konsolialustoille. PC-versio on tulossa mutta sille ei ole annettu julkaisupäivämäärää tai edes vuotta.
Tekijä: Ubisoft Shanghai
Julkaisija: Ubisoft
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – 6.11.2008
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://www.endwargame.com/
![]()
Lue myös
Lue myösAarteita pelihistorian hämäristä 8: Nintendon omituiset vekottimet
Brothers in Arms: Hell’s Highway (PC, PS3, 360)
LittleBigPlanet viehättää heti alkumetreiltään
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 5)
