Tom Clancy’s HAWX -ensikosketus – jälkipolttimia ja vihanpitoa taivaan sinessä
Ubisoftin haastaja suosituille Ace Combat -peleille sinkoaa Tom Clancyn lisenssin myötä todella vihamielisille taivaille. Haastetta piisaa, sillä Ace Combatit seuralaisineen ovat sementoineet lentoräiskintöjen genren todella vahvasti.
Millä tavoin Ubisoft voi sitten uudistaa pelilajia? Yhtiö on ottanut melkeinpä yllättävän lähestymistavan, sillä vuoteen 2012 sijoittuva Tom Clancy’s HAWX ei edes yritä uudistaa pelilajia tai tuoda siihen mullistavia uusia ominaisuuksia. Niiden sijaan peli panostaa asenteeseen ja Tom Clancy -tyyliseen lähestymistapaan. Dramatiikkaa, teknologiaa ja jopa hitunen realismia, siinä ne aseet.
Mikä on HAWXin salainen ase? Pelinstudion edustaja pukee juonensa sanoiksi:
”Pyrimme tarjoamaan upean nextgen-kokemuksen. Emme niinkään vertaa HAWXia muihin lentoräiskintöjen genren peleihin, vaan pyrimme luomaan omastamme mahdollisimman hienon ja näyttävän teoksen.”
”Ehkä suurin ero peleissä on se, että Ace Combatit sijoittuvat omaan fantasia-universumiinsa. HAWX puolestaan sijoittuu aitoon maailmaan, aitoihin paikkoihin ja käyttää aitoa kalustoa.”
Siinä se – Tom Clancyn nimi tuo peliin realismia. Sikäli mikäli sitä voi lentoräiskinnöiltä toivoa. No, eihän kukaan tämän sortin peleiltä, etenkään konsolipeleiltä, mitään oikeasti lentosimulaattorimaista realismia odota. Tärkeintä on reipas ja letkeä pelattavuus sekä hemmetin hyvännäköiset lentokoneet. Hyvä ja mielenkiintoinen tarinakin auttaa, sillä kunnon hyvikset vastaan pahikset -asetelma, megalentokoneet, ydinuhkat ja lentueiden komentaminen ilmataisteluissa ovat kiinteä osaa pelilajia.
Clancy-lisenssi tuo tähän reseptiin ”paljon mahdollisuuksia”, joskin kysyä sopii miten kouriintuntuvia ne sitten loppumetreillä ovatkaan. Kyynikko voisi väittää, että Ubisoftilla oli joka tapauksessa tekeillä konsolilentoräiskintä, johon läiskäistiin päälle Clancy-lisenssi yhtiön ostettua kaikki Clancyn nimeen liittyvät oikeudet pelimaailmassa. Kyynikko ei välttämättä olisi edes hirveän väärässä. Mutta annetaan pojille vielä mahdollisuus selittää…
”Tärkeimmiten lisenssin avulla meidän on mahdollista tehdä pelistä astetta laajempi kuvaus modernista tai lähitulevaisuuden ilmasodankäynnistä. Pelistä voidaan tehdä laajempi ja haastavampi, taktisen tason ilmataistelusimulaatio, jossa pelaajalla on vastuu kokonaisesta laivueesta.”
”Lisäksi pelissä voidaan käyttää Clancy-universumista tuttuja asioita ja paikkoja, kuten erilaisia yksiköitä, aseita ja tapahtumia.”
Tässä kohden meikäpoika jo innostui. Okei – Clancy-lisenssin myötä pelistä voitaisiin siis tehdä astetta teknisempi ja haastavampi. Tuskin vaikeampi, mutta astetta… teknotrillerimpi? Kovempi?
Mikä houkuttelevinta, voisivatko pelintekijät ottaa itseään rohkeasti niskasta kiinni ja lämäistä peliin kunnon Clancy-juttuja? Muutakin kuin tekijöiden mainitsemia viittauksia Ubisoftin muihin Clancy-peleihin, kuten Ghost Reconeihin?
Ainakin meikä olisi siinä vaiheessa aivan pähkinöinä, kun pelissä olisi kunnon viittauksia Clancyn kirjallisten teosten tapahtumiin ja hahmoihin. Esimerkiksi Jack Ryanin allekirjoittama salainen raportti antamassa tietoa kohteesta ja vihollisesta olisi niin gutaa, niin gutaa. Se motivoisi pelaamista ja vauhdittaisi mielikuvituksen lentoa. No, Clancyn kovimpia teoksiin tullaan kuuna päivänä viittaamaan, mutta esimerkiksi Op Center -kirjojenkin kehykset kelpaisivat.
Reipasta lentotoimintaa
Entä se peli itse? Hyvältä tuntuu, hienolta näyttää. Kuten kuvitella saattaa, arcade-lentoräiskintä on arcade-lentoräiskintää, etenkin kun pelissä ei yritetä muuttaa genren olemusta.
Pohjimmiltaan pelaaminen on siis pitkälti samantapaista kuin vaikkapa Ace Combat 6:ssa. Näyttävää, nopeatempoista ja tarinalla höystettyä. Visuaalit ovat taas pienen askeleen aiempaa pidemmällä, erityisesti matalalla lennettäessä. Graafisen detaljin taso ei putoa dramaattisesti pinnassa, vaan maasto näyttää pikemminkin hyvältä Flight Simulator X:ltä tai tarkalta Google Earthiltä. Lentäminen pinnassa ja kaupungeissa puikkelehtien onkin upeaa, eikä ruudunpäivitys pätkinyt yhtään.
Suurin osa pelin toiminnasta tapahtuu kuitenkin korkealla taivaalla, ilmataistelujen tiimellyksessä tai sitten maakohteisiin rynnäköiden. Pelaaminen on helppoa ja selkeää. Mittaristot näyttävät pelaajalle tärkeimmät perustiedot, mutta aerodynamiikan laeissa joustetaan sen verran, ettei rankempikaan lentskarin väärinkäyttö saa siitä hyytymään. Aseita on tietysti käytännössä rajattomasti, eihän kesken megalomaanisen ilmataistelun voi lähteä kotiin panosten loputtua.
Joitakin vekkuleita ja omaperäisiä jippoja on peliin kuitenkin löytynyt. Pään kääntely tietysti toimii, jolloin ilmataistelua on hieman helpompi seurata. Maaleihin lukittautuminen on helppoa nappulan naputtelua, mutta jos se halutaan tehdä oikein varman päälle koneen taistelujärjestelmä laskee optimaalisen lentoradan ja näyttää HUD-näytöllä käytävän, jota pitkin lentämällä ohjuslukitus ja -laukaisu onnistuu parhaimmin. Tämä on kätevintä hankalia maamaaleja tuhottaessa – kohdetta ei aina meinaa erottaa kaukaa, mutta asejärjestelmän luomaa vuoristorataa pitkin lentämällä se löytyy takuuvarmasti.
Vastaavalla tavalla omasuojajärjestelmä huutaa ohjusvaroitusta vihollisen puikon lähestyessä ja luo ruudulle lentoradan, jota pitkin kiitämällä ohjus ei osu. Ehkä. Todennäköisesti.
Ilmataistelut tekee erityisen kivoiksi se, että kalusto on aitoa. Ilmassa on oikeita Suhoita, oikeita F-15:sta, F-18:sta, F-22:ta ja niin edelleen. Osa koneista on toki vähän protompia kuin toiset, mutta ainakin ne ovat lentäneitä, rakennettuja tai edes julkistettuja projekteja, eivätkä jostain megalentosota-animesta temmottuja.
Ja kaiken sen sotimisen ja lentämisen lomassa pelitarina etenee koko ajan, tavoitteet muuttuvat ja dramatiikkaa piisaa.
HAWX olikin pienistä epäilyistä huolimatta jopa oikein positiivinen yllätys. Peli oli parempi ja viihdyttävämpi kuin osasin odottaa, joskin toivoisin kovasti että Tom Clancyn lisenssiä käytettäisiin näkemääni monipuolisemmin. Ja iskevämmin.
Lentoräiskintöjen ystäville luvassa on kissanpäivät ja väittäisin, että myös ilmailun ystäville on tarjolla kivaa kokeiltavaa, kunhan kaikki realismiodotukset on vain laskettu minimiin ja pääruuvia löysätty riittävästi.
Moninpelistä tekijät eivät suostuneet kertomaan tällä erää tarkempia detaljeja, mutta sen verran ainakin selvisi että yksinpelikampanjaa voi pelata jopa neljän kaveruksen kera cooperative-pelitilassa. Lisäksi peli tukee kaverien liittymistä mukaan kesken oman yksinpelin.
Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://www.hawxgame.com
Lisää aiheesta
Ilmojen halki käy Tom Clancyn tie – pelisarja laajenee ilmasotaan
Tom Clancyn HAWXit – kuin HAWKit mutta paljon kovempia
Lue lisää eDomesta
Blizzard Worldwide Invitational -matkapäiväkirja: 3. päivä
Cyber Snipa Stinger – oikeasti tosikova pelihiiri
Diablo III – eeppinen ennakko, osa 2
Lautapelaaminen vahvasti mukana Finnconissa
Legendary -ensikosketus – Pandoran lipas aukesi taas
Wiikon wanha: Space Invaders – se ensimmäinen muukalaisten invaasio
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 4)
