Uusimmat

Tom Clandy’s End War Online –ensikosketus – teknomaailmansota riisuttiin äärimmilleen

11.09.2013 17:30 Jukka O. Kauppinen

Mahtoiko Tom Clancy aikoinaan aavistaa nimensä pelilisenssin myydessään aavistaa miten monella tapaa Ubisoft tulee sitä hyödyntämään? Clancyn nimi kun on sittemmin liitetty jos jonkinlaiseen peliyhteyteen. Nyt on kuitenkin lupa vähän kummastella, sillä viiden vuoden takainen Tom Clancy’s EndWar –naksustrategia tekee paluun PC-ruuduille. Ihan kiva sotapeli ei jäänyt historiaan merkkipaaluna, mutta kyllä sitä mielellään pelasi. Vaan kuinkas käy, kun siitä viritellään nettimoninpelattava f2p-versio?

Kuulostaa sinänsä lupaavalta! Kyllä nyt kivoja rts-pelejä maailmaan mahtuu, vaikka onlinena, jopa f2p:nä! Kun rts-genre ei enää niin hirveästi uusilla julkaisuillaan, niin kyllä tälle antaa mielellään mahdollisuuden.

Vaan siinä vaiheessa on mies ihmeissään, kun peli käynnistyy. Eihän tämä ole rts ensinkään. Tämä on… Kolmannen maailmansodan versio kivi-paperi-saksista…

Vaan kerrataan ensin EndWaria. Lainaus PS3/Xbox 360 –version arvostelusta:

EndWar lähestyy sotaa ruohonjuuritasolta. Pelissä on vain seitsemän yksikköluokkaa. Pelaaja johtaa yleensä noin puolta tusinaa yksikköä, enimmilläänkin vain tusinaa. Tuhoutuneiden yksiköiden tilalle saa uusia, jos vain resurssit sen sallivat, mutta pelin mittakaava ei missään vaiheessa nouse liialliseksi.

EndWarissa on tehty kaikki toisin. Peliä on supistettu, siten kutistettu, sitten kuivattu. Se on kuin riisuttu ja tislattu paketti kiivasta sotaa, joka toimii hämmästyttävän hyvin. Pelaajaa ei kiusata liioilla toiminnallisuuksilla, liiallisilla tavoitteilla tai liian moneen suuntaan leviävällä sodalla. Nyt sota pakataan päinvastoin tiukkaan, äärimmäisen selkeään ja pelattavaan kuoreen.

Taistelujen edetessä pelaaja myös tienaa palkkioita, joiden avulla hän voi kustomoida yksiköitään. Erilaisilla lisäaseilla ja -ominaisuuksilla viritelty yksikkö muodostuu pian rakkaaksi, eikä sitä mielellään menetä taistelussa.

Kampanjat kehittyvätkin mainiosti omanlaisiksiin. Oma armeija kustomoituu, maailmankartta muuttuu kolmen osapuolen taistelujen myötä. Yksinpeli tosin saattaa ajan mittaan vähän laimentua, mutta tässä vaiheessa on jo hyvä singota verkkoon.

EndWarissa on näet myös erittäin näppärä nettisota. Pelaajat voivat sotia haluamansa faktion puolesta laajassa supersodassa, jossa maa-alueet vaihtavat omistajaa pelaajien käymien taistelujen mukaan. Toivottavasti nettisota jaksaa kantaa ja pitää otteessaan myöhemminkin.

Alleviivaisin vielä ihan erikseen EndWarin DS/PSP-versioita. Ne eivät saaneet jostain syystä juuri ollenkaan huomiota tai näkyvyyttä, mikä on ihan pirun iso harmi. Mega-rts:n taskuversiot kun hakivat innoituksensa Nintendon Advance Wars -klassikoista, ja jumprahuitti että se oli hyvä.

Ja sitten on EndWar Online. Se lainaa ideatasolla paljon rts-esikuvastaan. On suuri maailmansota. Hieman oiottu ja suoraviivaistettu sota joukkojen kehitysjärjestelmien ja verkkosodan kera. Mutta ei mitään niistä voi kovin omaperäisenä näkemyksenä pitää. Onhan tankkeja, jalkaväkeä ja taisteluhelikoptereita monessa muussakin pelissä. Mutta ei ihan tässä muodossa.

Kiviä, saksia ja tankkeja

Pelintekijät kommentoivat yksinkertaisesti, että perinteisen rts-pelin puolen tunnin mittaiset taistelut eivät sopineet lainkaan heidän kaavailemaansa visioon nopeista nettimatseista. Ehei! F2p-nettisotapeli tarvitsee viiden minuutin matsit. Enintään kymmenen. Muu on liikaa nykypäivän malttamattomalle pelaajalle.

Niinpä peli mietittiin täysin uusiksi ja perusmekaniikaksi valittiin  nettisotapeliksi jotain ihan ennen kuulumatonta. Näet. Kivi. Paperi. Sakset.

Ja vaikka peli kuvaakin kolmannen maailmansodan jälkeistä neljättä maailmasotaa kaikkine hirmukahakoineen, heittäytyvät pelaajat taistelukentälle hyvin pienimittaisesti. Vierekkäin on kaksi tukikohtaa, joita yhdistää kolme reittiä. Pelaajat rakentavat armeijansa ja pudottelevat eri reiteille yksiköitä, jotka etenevät kohti vihollisen tukikohtaa yrittäen myös vallata matkan varrella olevia komentopisteitä. Jos oikein hyvin käy, niin tuhoavat vihollisen tukikohdan ja voittavat näin matsin.

Ja pelimekaniikka on tietenkin sitä, että kun kädessä on pakka yksiköitä, niin niitä sitten lähetetään eri reiteille niin, että ne tuhoavat vastaantulevan vihollisen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tankit jyräävät jalkaväen ja it-ohjukset. Jalkaväki valtaa tukikohtia. Helikopterit tekevät selvää tankeista ja jalkaväestä, mutta it-ohjukset lakaisevat helikopterit taivaalta. Pommikoneiden rynnäköt murskaavat kaikki jalkaväkijoukot, ja tiedustelulennokit näkevät kuka menee missäkin. Ja sittenpä molemmat yrittävät parhaansa mukaan lähettää joukkoja taisteluun murskaamaan vastustajaa ja tukemaan omia, jotka ovat saamassa kuonoonsa.

Kuulostaa kovin, kovin suoraviivaiselta. Sitä se onkin. Kolme polkua, rajattu yksikkövalikoima. Monipuolisemmat jutut tulevat kuvaan vasta myöhemmin, kun pelaajat ovat ehtineet taistella vähän aikaa ja ovat keränneet armeijapakkaansa lisää, erilaisempia sankareita. Sankarit kun ovat käytännössä eri aselajien tai yksikkötyyppien komentajia. Kullakin on käskettävänään tietty määrä aselajinsa yksiköitä, ja taisteluun valitaan alussa halutut komentajat. Jossain vaiheessa komentajia voi hommata muistakin kuin perusaselajeista, mikä monipuolistaa taistelukenttää.

Voipa yksiköille antaa myös kipikipi-komentoja, jotka saavat ne ehkä etenemään nopeammin tai taistelemaan raivokkaammin. Nämä komennot, kuten muutkin taistelukentän erikoiskomennot, vaativat kuitenkin komentopisteitä, joita on aina rajallisesti.

Armeijaansa voi kustomoida sankarien lisäksi myös roolipelimäisemmillä tuunauksilla, jossa sankarien joukkojen kokoonpanoja ja statistiikkaa voi muokata niin aseiden kuin välineiden/varusteidenkin puolelta. Ja kun taisteluissa pärjää, niin pelaaja voi saada sotasaalistakin, jota voi edelleen hyödyntää joukkojensa virittelyssä.

Niinpä päällisin puolin hyvin, hyvin yksinkertaiseen sotapeliin luvataan myös pidemmän tähtäimen kehitystä ja vetovoimaa, jossa on yhteensä 500 erilaista eri puolilla maailmaa käytävää taistelua.

Nettisota, sotaa netissä

Nettipelinä EndWar Onlinen suurin tavoite on rakentaa yhteisö, joka vääntää maailmansotaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, taistelujaan juonien ja koordinoiden. Tämä online-maailmansota on lainattu päällisin puolin suoraan EndWarista, jonka nettisota ei oikein päässyt missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Idea ja mekaniikka toimivat, mutta pelaajia ei ollut riittävästi. Tähän f2p:n toivotaan tuovan ison muutoksen.

Maailmansodan juju on siinä, että koko maailma on todellakin taistelutanner. Kaikkialla ei kuitenkaan sodita yhtaikaa, vaan eri maanosat ja alueet ovat kukin vuorollaan kuumien kahinoiden alueena. Taistelut raivoavat niillä tietyn aikaa, kunnes palvelin ynnää tulokset ja päättää kuka voittikaan. Voittaja saa maan tai alueen resurssit käyttöönsä määräajaksi, aktiivisten taistelujen siirtyessä toisaalle. Näin kukin maanosa saa aikanaan oman vuoronsa ja peli pysyy pirteänä.

Sotaa käydään myös epäsuoralla tasolla, sillä pelaajilla ja osapuolilla on myös omien tukikohtien rakentamista, diplomatiaa ja tutkimustyötä. Niihin on käytössä vain niukalti resursseja, joten päätökset ovat aina joko-tai-tyylisiä.

Pelaajien välisen PvP-sotimisen lisäksi tarjolla on myös jonkinsorttinen PvE-yksinpeli.

Kyllähän EndWar Online toimii, vaikka se ei ollutkaan sitä mitä odotin. Eri asia on, että onko tämä sitä, mitä pelaajat haluavat? Pikaisia kivi-paperi-saksi-taisteluja hienoisella roolipeli/kustomointiaspektilla tuhoutuneeksi väitetyn maailman raunioissa. En osaa oikein päättää.

 

Tom Clancy’s End War Online

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: Mac, PC / nettiselaimet

Pelaajia: 1, 2 (internetissä), tuhansia (internetissä)

Muuta: f2p-selainpeli, käyttää mikromaksuja.

Pelin kotisivu: www.endwaronline.com

Jukka O. Kauppinen

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Tom Clancy’s Endwar (PS3, 360) 

Nykyään Clancyn nimeä huorataan surutta joka suuntaan, mutta on melkoinen yllätys nähdä, että joskus se sokea kana löytää jyvänsäkin. EndWarilla ei ole mitään tekemistä Clancyn kanssa, mutta hyvä peli se on! Se todistaa vääräksi jopa dogman konsoleista ja reaaliaikanaksuista: hyvä reaaliaikainen sotapeli voidaan sittenkin tehdä konsoleille!

Tom Clancy’s EndWar (DS, PSP) 

EndWar on näet hyvä peli. Todella hyvä peli. Ehkä sillä ei myydä konsoleita, ehkä se on vain pienen kohderyhmän makuun. Mutta me strategioista tykkäävät olemme pähkinöinä tämän edessä.

Lue myös

Assassin’s Creed IV Black Flag –haastattelu – Karibiaa tutkimassa (1+2)

Grand Theft Auto V –ensikosketus – viivaa, viinaa ja aseita (osa 2)

Matkailua pelialalla – sarjakuva sekoittaa totta ja tarua, itkettää ja naurattaa

Thrustmaster GPX LightBack Ferrari F1 Edition – värikäs PC/Xbox-padi

Wiikon wanha: Blade Runner

World of Tanks Xbox 360 –ensikosketus – sujuvaa paditankkisotaa