Vuoden 2007 epäonnistujat – lukijaäänestyksen tulokset
Edesmennyt vuosi oli monien ilojen ja monien hammastenkiristelyjen vuosi. Nautimme mahtavista peleistä – mutta myös petyimme ja huusimme raivosta. Pelaaminenko hauskaa? Ei aina.
eDomen vuoden epäonnistujat –äänestyksen tulokset on nyt laskettu. Lukijoiden mielestä Crysis oli vuoden pettymys ja Soldier of Fortune: Payback vuoden kamalin peli. Oletko samaa mieltä – ei muuta kuin jälkipeli käyntiin!
Pettymyksiä ja surkeilijoita äänestivät eDomen lukijat. Äänet ja perustelut annettiin vapaamuotoisesti, jonka jälkeen toimitus tarkisti ja ynnäsi äänet. Ja tässä tulokset!
Lue myös:
eDomen arvostelukooste 2007: positiivisia yllätyksiä ja iloisia jälleenkohtaamisia
eDomen arvostelukooste 2007: vuoden parhaimmat pelit
eDomen arvostelukooste 2007: vuoden pettymykset
Vuoden 2007 parhaat pelit -lukijaäänestyksen tulokset
Pahin pettymys 2007
Peli jolta odotit paljon – mutta petyit raskaamman kautta. Peli ei vastannut ennakko-odotuksiasi. Pettymykset ovat usein raskaan sarjan megapelejä, jotka menestyvät myyntilistoilla ja saavat ylistäviä arvosteluja – mutta ei välttämättä juuri sinulta.
3. sija: Enemy Territory: Quake Wars
Verkkoräiskintäpelaajien innolla odottama räiskintä on sitä itseään, nopeatempoista verkkokahinaa puhtaimmillaan. Mutta kaikkia se ei lämmittänyt…
– Odotin jotain enemmänkin Enemy Territoryn tyylistä nettiräiskintää, mutta jotain ufomättöähän siitä sitten tuli.. Eikä pelin moninpeli toteutus ole järin hyvä. Mapitkin ovat aaaaivan liian isoja.
– Odotin edes lähelle alkuperäisen Enemy Territoryn veroista peliä, mutta ei kun ei, ihan nätit grafiikat ei peliä pelasta.
– Ei jaksa kiinnostaa muutamaa pelituokiota pidempään
– Loistavan pelin (W:ET) nimellä ratsastettiin julkaisuun asti, jolloin paljastui keskinkertainen, ellei jopa surkea peli.
– Mielestäni kaikkien aikojen parhaan nettifps:n seuraaja on teoriatasolla hyvä peli mutta heikko tekninen toteutus pilaa peli-ilon. Peli tahmaa ikävästi hyvistä framerateista huolimatta ja hahmon liikkuminen pelimaailmassa tuntuu kankealta.
– Paljon melua tyhjästä. Suhteettoman raskas rumaan grafiikkaansa nähden. Täysin mielikuvitukseton.
Lue lisää: Enemy Territory: Quake Wars (PC)
2. sija: Bioshock
Toiselle sijalle pettymys-sarjassa nousi huikea science fiction –seikkailupeli Bioshock. Vedenalainen kauhuseikkailu on yhtaikaa huikea elämys että monille surkea lössähdys. Miksi?
– Mainostettiin olevan hiekkalaatikko. Puuttui sekä laatikko että hiekka. Ihan ok peli joka tapauksessa.
– Odotin jotain System Shock 3 -tyylistä mutta tulikin putkijuoksu.
– Vaisu, lineaarinen ja yksinkertaistettu kopio System Shock 2:sta. Aivan muuta kuin mitä odotin.
– Itseään toistava, yksinkertaistettu, konsoleille kehitetty, Doom 3-tyylisesti pimeä & muovinen, sisällöltään venytetty System Shock -klooni. Ihan liian monta tuntia muutaman eri Splicer-tyypin hakkausta.
– Mainostettiin: System Shock 2:n henkinen perillinen, vaikeita valintoja moraalisesti ambivalentissa maailmassa, useita mahdollisia etenemiskeinoja – ei vain suoraviivaista räiskintää. Mitä saatiin: suoraviivaista räiskintää usein kirjaimellisessakin putkessa, innoton pelimekaniikka, surkea ohjaustuntuma ja välinpitämättömäksi jättävä kerronta. Tökkii verrattain nopeallakin PC:llä. Pahin morbus consollitis sitten Invisible Warin.
Lue lisää: Bioshock (PC, 360)
Vuoden pettymys: Crysis
Crytek/EA:n megapeli oli yksi vuoden 2007 odotetuimmista ja kuolatuimmista megapeleistä. Se on kerännyt sekä arvostelumenestystä että haukkuja. Se oli myös selkeästi, joskaan ei aivan ylivoimaisesti, lukijoiden eniten äänestämä peli vuoden pettymykseksi. Miksi?
– Ylihypetettyä paskaa.
– Hypettämiseen käytetty aika tuntuu olleen pois pelin optimoimisesta. Peli joka ei ole pelattava parin vuoden ikäisellä koneella on todellinen floppi.
– CRYSIS WTF! Crysisissä kaikki on ++ mutta silti se oli pettymys ainakin minun kohdallani. Se ei ollut sitä mitä mainostettiin – uskomattoman hienoa räiskettä ja rätinää viidakossa, jossa voisi painella menemään täysiä niin kuin mainoskuvissa ja videoissa mainostettiin. Vaikka oli kaikki herkut DX10 ja Ultra High –asetukset, niin ei se siltikään ollut NIIN MAHTAVAN hieno. Pelattavuus oli hyvä muttei sitä mitä odotin. Eikä ollut myös sitäkään äksöniä, että nyt mennään eikä meinata, paitsi Assault-kentässä. Ja peli oli suhteellisen lyhyt, oliko VAIN 10h. Paras peli evör mutta pettymys – liiallista mainontaa ja rahastusta.
– Ei pyöri hyvin, buginen, odotettua rumempi, lyhyt, vistafuker.
– Kaunista katseltavaa mutta pelattavuus ei kohdannut ulkoasua. Näennäisesti vapaa maailma, vaikka todellisuudessa piti juosta aika tiukkaa putkea pitkin. Aivoton tekoäly, onneton juoni. Raskas kuin mikä. Tekijätiimin lupaama korjaustiedosto viipyy. Enpä tiedä, petti pahemman kerran.
– Graffat ovat komeita, juoni kakka ja sisältö sitä samaa alienilahtaamista
– Loistavat grafiikat ja kuukausien hypetys eivät riitä peittämään sitä tosiasiaa, että puolivälin jälkeen peli muuttuu keskinkertaiseksi tusinaräiskinnäksi. Alkupuolen avoin pelimaailma, liikkumisen ja valinnan vapaus degeneroituvat kertalaakista tavanomaiseksi putkijuoksuksi, johon edes laimea ja tosikkomainen juoni ei tuo imua. Kun edes kasvottomiin ja persoonattomiin hahmoihin ja robottimaiseen päähenkilöön ei voi samastua, mikään ei pelasta Crysistä vuoden pettymyksen arvonimeltä.
Lue lisää: Crysis – DirectX 9 ja DirectX 10 vertailussa
Muita pettymyksiä
Seuraavia pelejä äänestettiin suhteellisen runsaasti vuoden pettymyksiksi, mutta niiden äänimäärä jäi selvästi kärkikolmikon alapuolelle:
Armed Assault
– Vanha Operation Flashpoint hieman paremmilla grafiikoilla ja vanhoilla bugeilla. Kuvottavan huonosti koodattu kampanja, jossa pelaaja lähetetään Rambo-tyylisiin operaatioihin, vaikka pelin pitäisi olla realistinen sotasimulaatio.
– Monien tehtävien totaalisen huono rakenne ja suunnittelu romutti yksinpelin hauskuuden. Flashpoint ei saanut odotettua jatkajaa.
– Operation Flashpoint raskaammalla, paremman näköisellä ja kömpelöllä moottorilla. Pettymyksen makua vahvistaa tieto että seuraava versio tulisi jo seuraavana vuonna. Asiakkaille myytiin siis kallis päivitys.
Lue lisää: Armed Assault (PC)
Gears Of War PC
– Xbox 360 -version hypetyksen takia odotukset olivat korkealla. Kun viimein hommasin PC-version, ymmärsin kuinka väärässä jokainen arvostelu oli. Ensinnäkin peli on portattu ala-arvoisesti. Graafisesti peli on hieno, mutta siinä kaikki. Pelialueet ovat putkimaisia, värittömiä ja tylsiä. Äänet eivät yllä millään osa-alueella keskinkertaisuuden yläpuolelle. Erityisesti aseiden äänet ovat kuin nallipyssyistä. Tylsistä kentistä, aseista ja äänistä johtuen pelissä ei ole tunnelmaa juuri nimeksikään eikä juonikaan tee ihmeitä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä ovat kontrollit. Ajatus suojautumis/suojasta poistumis/juoksemis -napista tuntuu aluksi hyvältä, mutta lyhyen pelaamisen jälkeen huomaa että homma ei toimi. Kun yritän suojautua, hahmo juoksee. Kun yritän juosta, hahmo suojautuu. Kun yritän poistua suojasta, hahmo vaihtaa toiseen suojaan. Jos sattuu olemaan suojautuneena yet another kaatuneen pylvään takana, päähenkilö osaa heilauttaa itsensä esteen yli. Tämän lähemmäs hyppäämistä ei päästä. Kyykistyminenkin onnistuu vain jos sattuu olemaan suojautuneen. Eipä tätä kyllä uskalla yli kahta tuntia pelata. Ties vaikka tylsistyisi kuoliaaksi.
Lue lisää: Gears of War (PC)
Hellgate: London
– Myönnettävähän se on, odotukset olivat korkealla. Bugisuus ja keskeneräisyys veivät pelaamisesta kaiken ilon.
– Odotukset olivat erittäin suuret saada mahtava Diablo 2:n ”jatko-osa”. Paljastui julkistettaessa erittäin bugiseksi ja sisällöltään raakileeksi.
– Seurasin pelin kehitystä ja normaalista tavastani poiketen odotin pelin julkaisupäivää. Pari päivää julkaisun jälkeen olin aika pettynyt raakileeseen.
Lue lisää: Hellgate: London (PC)
Kane & Lynch: Dead Men
– Peli olisi pystynyt paljon parempaan jos se olisi vain tehty kunnolla. Co-op onnistuu PC:llä vain jos omistaa Xbox 360 -ohjaimen.
Lue lisää: Kane & Lynch: kaikki yhden puolesta ja muille puukosta selkään
Need For Speed ProStreet
– Olisin odottanut Carbonin, ja Underground sarjojen jälkeen jotain yhtä laadukasta.
– Ilmeisesti taas vain pakollinen hypejatko tunnetulle autopelisarjalle.
Lue lisää: EA peruutti Prostreetin tissimainokset – tsekkaa kuumat Ferrarikissat
Pro Evolution Soccer 2008
– Kuningaspelin jatko-osa otti valtavan harppauksen taaksepäin.
– Lupailtiin suuria, saatiin kuraa. Täysin keskeneräinen peli kauppaan. FIFA meni ohi että heilahti, een olisi tätäkään hetkeä uskonut näkeväni vielä pari vuotta sitten.
Lue lisää: Pro Evolution Soccer 2008 (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
S.T.A.L.K.E.R
– Näinhän suuren hypetyksen peleille usein käy, etteivät ne aivan vastaakaan odotuksia. Varsinkin kun peli julkaistiin osin keskeneräisenä. Graafisesti se on onnistunut, mutta pyörii HDR päällä uskomattoman huonosti verrattuna ilman sitä. Ampuminen on tuskastuttavan epätarkkaa roiskimista eikä vihollisten tekoäly ansaitse kehuja. Julkaisuversiossa on lisäksi lukuisia pieniä bugeja, joita on tosin korjailtu suhteellisen nopeasti. Kuitenkin pettymys, koska pelaaminen hyvästä tunnelmasta riippumatta kaatuu huonoon pelattavuuteen.
– Odotin todella paljon hypetettyjen lupausten lunastusta, kuten että esimerkiksi tietokoneen ohjastamat hahmot voisivat pelata pelin läpi ja niin edelleen. Kun pelin sai vihdoin käyntiin paljastui se vain normaalia leveämmäksi putkijuoksuksi. Hyvä kirja, hyvä elokuva mutta peli ei liittynyt joukkoon.
Lue lisää: Stalker-pelin videot huokuvat hyytävää kauhua
Soldier of Fortune: Payback
– Mieluummin pelaisin vaikka sarjan ensimmäistä osaa, niin kauhea tämä Payback oli. Grafiikat bugaili, minkäänlaisia säätömahdollisuuksia ei ollut, liikkuminen tuntui erittäin huonolta. Missään osa-alueessa ei ollut mitään hyvää sanottavaa.
– Kiva sadistin näkökulmasta, mutta oli aivan liian lyhyt.
– Soldier of Fortune tarjosi erinomaisen yksinpelikokemuksen ja kohtalaisen moninpelin. Väkivalta oli jotain ennennäkemätöntä, kenttädesigni mukiinmenevää ja pelattavuus ennen kaikkea hauska. Moninpeli oli ihan kohtalaista sinkohippaa erittäin raa’alla väkivallalla kuorrutettuna. Soldier of Fortune II: Double Helix tarjosi kohtalaisen yksinpelin ja erinomaisen moninpelin. Yksinpeli otti realistisemman otteen kuin ensimmäinen SoF, mutta valitettavasti kenttäsuunnittelu ja vihollisten tekoäly pistivät pelaajan välillä repimään hiuksia päästään. Moninpeli oli taas mahtavaa pelattavaa. Ensimmäistä SoF:a realistisempi ote ja moninaisemmat pelimuodot olivat erittäin toimiva koktaili. Unohtamatta tietty vieläkin kovempaa väkivaltaa. Mikä sitten tekee SoF: Paybackistä suuren pettymyksen? Ensinnäkin se heittää suurimman osan kahden ensimmäisen pelin ominaisuuksista ja vahvuuksista alas 12. kerroksen parvekkeelta. Sen jälkeen se lainaa regeneroituvan elämän ja uudelleen syntyvät viholliset CoD2:sta ja kenttäsuunnittelun ”näin teet tylsän putkijuoksun” -oppaasta. Lopuksi jäljellä olevien ominaisuuksien päälle ripuloidaan ennen niiden toteuttamista ja lopputuloksena on höyryävä kasa paskaa.
Unreal Tournament III
– Todella hyvän ja hiotun UT2004:n jälkeen odotukset olivat kovat UT3:n suhteen, mutta se ei lunastanut lupauksia. Sisältöä on murto-osa verrattuna edeltäjäänsä. Käyttöliittymä on surkea ja esimerkiksi server browserista puuttuu oleellisia osia, jotka olivat jo UT99:ssä. Pelattavuudessakin on menty huonompaan suuntaan. Nettikoodi ei toimi enää yhtä hyvin ja peli jumiutuu useilla kokoonpanoilla. Kaikesta päätellen peli jouduttiin laittamaan raakileena joulumarkkinoille. Onneksi pelistä julkaistiin demo, josta moni jo huomasikin tämän asian. Minä ikävä kyllä menin tuhlaamaan rahojani tähän raakileeseen. Ehkä Epic korjaa tilanteen UT2K9:llä. En tiedä, mutta minä en aio koskea UT-sarjaan enää tämän flopin jälkeen.
Hajaääniä saivat lisäksi muun muassa:
Clive Barker’s Jericho
– Surkeasti toteutettu tiimipeli, raskaskin ja kauhuelementit puuttuivat täysin.
Lue lisää: Clive Barker’s Jericho (PC, PS3, 360)
Empire Earth III
– Erilaisten yksikköjen määrä oli todella pieni ja aikakausien määrää oli vähennetty liikaa.
– Luvattiin EE 1 meininkiä uusissa kuosissa. Ei saatu mitään sinnepäinkään.
Halo 2 (PC)
– Mahtava peli häpäisty ala-arvoisella käännöksellä.
Lue lisää: Halo 2 (PC)
Halo 3
– Erittäin hypetetty peli osoittautui perusidealtaan täysin samaksi peliksi kuin vuosien takainen ykkösosa.
Lue lisää: Halo 3 (360)
Lord of the Rings Online
– Tuotantoarvot kohdallaan, mutta pelistä tehtiin epäselvä ja liian yksinkertainen. Masentava pettymys morppifanaatikolle.
Lue lisää: Lord of the Rings Online: Shadows of Angmar (PC)
Medal of Honor Airborne
– Tätä peliä aloittaessani ajattelin ettei toinen maailmansota vielä kyllästytä. Nyt kyllästyttää
– Pirskatin hyvä idea, toteutus aivan saastaa.
Lue lisää: Medal of Honor Airborne (PC, 360)
The Darkness
– Olisi luullut, että Riddicin tekijät saisivat uudellakin boxilla näyttävää ja toimivaa toimintaa, mutta kun ei niin ei. Aivan kauhea toteutus.
Lue lisää: The Darkness (PS3, 360)
World of Warcraft: The Burning Crusade
– Vei koko WoW-konseptin liikaa ns. aloittelijoille
– Vuoden pettymys, lopetin sen takia WoWinkin pelaamisen.
Lue lisää: World of Warcraft: The Burning Crusade (PC)
Surkein, onnettomin ja kerta kaikkiaan kamalin peli 2007
Vuoden huonoimman pelin äänestys on tunneherkkää puuhaa. Moni äänestää mieluummin tunteella kuin järjellä, ehkä sitä kaikkein viimeisintä peliä joka ei sattunutkaan miellyttämään. Tai sitä mitä on muodikasta haukkua juuri sillä hetkellä. Kuka sitä enää muistaisi puoli vuotta sitten pelattua tosipaskaa peliä, kun jotain on hampaankolossa juuri nyt. Vuoden kamaluuden arvonimi meni kuitenkin aivan oikeaan paikkaan ja top 3 –listan ulkopuolelta surkimuslistalle poimittiin myös muita hyviä esimerkkejä peleistä, jotka eivät menneet aivan putkeen.
3. sija: Crysis
– Yksinkertaisesti huono. Ainoastaan grafiikat peittoavat edeltäjänsä, mutta jopa ykkösessä tuntui oleman enemmän ”osumapisteitä” vastustajissa ja juonikin vähintään Hollywood-leffan veroinen tähän rävellykseen verrattaessa.
– Totaalista biojätettä. – vihuihin saa upottaa 13 lipasta lyijyä että kuolee. Tekoäly uskomattoman surkea. Uskomattoman surkea tarina, joka loppua kohden meni niin surkeaksi että täytyi pelata väkipakolla. Surkeat aseet. Pelattavuus ja käyttöliittymä surkeasti toteutettu. DirectX 10 -vaikutteet todella vähäiset verrattuna DirecX 9:iin. Lyhyt. Vaikea sanoin kuvailla kun tähän kauheuteen ei enää sanat yksinkertaisesti riitä. Fysiikkamoottori ei todellakaan ole niin hyvä kuin hype väittää. Peliin kyllästyi ensimmäisten 15 minuutin aikana jonka jälkeen se muuttui pakkomielteiseksi putkiräiskinnäksi, jota vaan ravattiin läpi.
– Upealla grafiikalla on yritetty peittää todella tylsä ja sisältököyhä räiskintäpeli.
Lue lisää: Crysis – DirectX 9 ja DirectX 10 vertailussa
2. sija: Kane & Lynch: Dead Men
– Loistavasta ideasta ö-luokan toteutukseksi. Tylsää, tylsää, tylsää..
– Odotin Hitmanin tekijöiltä laatua, mutta ei
Lue lisää: Kane & Lynch: kaikki yhden puolesta ja muille puukosta selkään
Vuoden surkimus: Soldier of Fortune: Payback
– Pelin perinteet velvoittaisivat viihdyttävään FPS-toimintaan näyttävillä GORE-efekteillä höystettynä. Sarjan kolmas osa ei millään osaalueella yllä edes kakkososan tasolle, mikä on kyllä onneton suoritus. Nykypäivän tekniikalla on jopa GORE-efektejä saatu yksinkertaistettua edellisistä niin huonoiksi, että ne jotka olisivat pelanneet huonompaakin peliä pelkästään niiden vuoksi, eivät nyt tee sitäkään.
– Tylsä, vanhanaikainen, putkijuoksu, itseääntoistava, kankea, epähauska, ei tarpeeksi raju, Chuck Norris -vibojen puute.
– Otetaan loistava lisenssi ja halpapelejä tuottava studio. Tässä vaiheessa jokainen voi luultavasti arvata, että jotain voi mennä vikaan. Ja tämän pelin kohdalla kaikki onkin mennyt metsään. Muistanette varmaa ensimmäiset kaksi SoF peliä? Erityisesti niiden realismiin pyrkivän ulkomuodon ja erittäin kovan väkivallan? Noh, väkivaltaa löytyy tästä uudestakin. Tosin peli näyttää sarjakuvamaiselta ja osumakohtia on vain muutama erilainen, mikä on suuri pettymys SoF II:n 36 eri osumakohdan jälkeen. Pelissä ei ole resoluution lisäksi mitään grafiikkasäätöjä. Grafiikat ovat utuiset. Animaatiot ovat ala-arvoiset. Pelattavuus on täysin päin honkia. Tuntuu kuin ohjaisi leijuvaa kameraa, johon on teipattu pyssy. Joka nurkan takaa ryntää vastaan n. 10 juuri syntynyttä vihollista, jotka hajoavat paloiksi kuin pikkuleivät hampaiden puristuksessa. Jokainen kenttä toistaa tätä samaa kaavaa n+1 kertaa. Tässä tapauksessa muuttuja ”n” on suuri kokonaisluku. Kentät ovat erittäin tiukkia putkia, pahimmillaan liikkumisvaraa on vain muutama metri sivuttaissuunnassa. Aseet ovat tunnottomia ja vihollisten ampuminen on tylsää, kun jokainen niistä murtuu paloiksi muutamasta kohdasta ja muuttuu mansikkamehua ympärilleen ruiskivaksi suihkulähteeksi. Pelissä on regenoituva energia, joka tosin ei paljoa auta, kun varoitus tulee yleensä siinä vaiheessa kun pelaaja on noin yhden luodin päässä kuolemasta. Tämä johtaa useisiin äkkikuolematilanteisiin, varsinkin kun teköäly kusee kybällä ja esimerkiksi toisessa kentässä ampuu kasvillisuuden ja seinien läpi. Moninpeli on erittäin tunnotonta DM/TDM/CTF-vääntöä, jossa kuolema korjaa turhankin nopeasti ja yllättäen. Lisäksi kaikissa kokeilemissani kentissä pääsee vihollisen spawniin tappamaan juuri syntyviä pelaajia. Suorastaan loistavaa kenttäsuunnittelua. Eli loppuyhteenvetona: Pelattavuus kusee. Grafiikat kusevat. Kentät kusevat. Moninpeli kusee. Mitä muuta vielä tarvitaan?
Muita surkimuksia
1914 Shells Of Fury
– Luotaantyöntävä yritys kopioida Silent Huntereita epäonnistui jokaisella osa-alueella.
Empire Earth III
– EE1 oli aivan mahtava. EE2 oli ihan pelattava ja suhteellisen moni puolinen. EE3 ”#%#@¤#. Pelattavuus meni lapselliseksi eikä historiallista tarkkuutta ollut enää. Tylsä ja rasittava.
– Vaikkei olisi edellisiä osia pelannutkaan, ei tästä voi pitää sitten millään tavalla. Miksi kaikki edellisten osien hyvät puolet on pudotettu pois ja jätetty jäljelle huonolla tavalla yksinkertainen ja tönkkö RTS?
Hellgate: London
– Kenties huonompiakin löytyy, mutta tämä tuli omalla kohdalla hyvin tutuksi kammotukseksi. Lukuisat bugit ja selkeä keskeneräisyys, itseään toistava pelimekaniikka sekä juonen hankala seuranta eivät jättäneet mitään hyvää sanottavaa. Toisaalta, kehitystä odotellessa…
Lue lisää: Hellgate: London (PC)
Lair
– Huonot kontrollit, kehno kamera, kauhia grafiikka, tylsä juoni, buginen.
– Surkeasti tehty ja kehitetty peli. Ei pelattavuutta eikä juuri mitään muutakaan, ainoastaan suuria lupauksia.
Lue lisää: Lohikäärmeen luolaan PlayStation 3:lla
Need for Speed ProStreet
– Vuosi 2007 kaiken kaikkiaan oli varsin hyvä, joten valinta oli jotakuinkin vaikea. Onnettomin tekele oli mielestäni NFS ProStreet ja nimenomaan PS3:lla, jossa PS2-tason tekstuurit yhdistyvät nykivään ruudunpäivitykseen…
– Hirvittävintä kuraa koko NFS-sarjan historiassa. Kyseistä kötöstystä ei voi kutsua vakavalla naamalla edes arcademaiseksi autopeliksi.
Lue lisää: Need for Speed laajenee: lisää katukaahailua ProStreetissä
NHL 08 (PC)
– Ei vieläkään uudemman sukupolven peliä PC:lle!
– Voisivat jo tappaa NHL:n PC-puolelta. Säälittävää.
Lue lisää: NHL 08 (PC, PS2, PS3, 360)
Rapala Tournament Fishing
– Kaukana kalastuksesta.
Ring Cycle
– 3d-maailma josta on vaikea erottaa missä liikkuu ja mikä on mikin. Käyttöliittymä on susi, pelaaminen on lähdes mahdotonta. Muukin mekaniikka on epäonnistunut. Ainoa käyttötarkoitus pelin cd:lle oli kahvimukin alusta.
Sim City Societies
– Tuskin kuitenkaan huonoin peli koko vuonna, mutta huonoin mihin minä näppini tyrkkäsin. Ihan skeidaa koko päin näin wanhan Sim City –fanin silmin.
Lue lisää: SimCity Societies: poliisivaltioita ja kukkahippikommuuneja
Universe at War: Earth Assault
– Oli kyllä harvinaisen huono kaikessa.. Mikään kulkuneuvoista ei edes säväyttänyt ja mielenkiinto pysyi yllä peräti yhden matsin puoliväliin.
Vanguard
– Odotukset olivat korkealla, mutta kulman takaa tulikin vain buginen kötöstys, puhumattakaan mitä kulissien takana tapahtui. Tälle julkaisulle ei ollut odotettavissa kovin pitkää ikää.
Sekalaisia hajaääniä vuoden huonoimmaksi peliksi saivat myös muun muassa Excite Truck, Juiced 2, SimCity 5, Space Giraffe, The Golden Compass, Vampire Rain ja Unreal Tournament III.
Lue lisää: Vanguard: Saga of Heroes –ennakko (PC)
Lainauksia keskustelufoorumilta
Vuoden huonoiluja käsiteltiin myös keskustelufoorumilla, josta ohessa täydentäviä lainauksia:
Bioshock – en koske peliin enää tikullakaan, en jaksanut pelata edes loppuun asti vaikka kovasti uskottelin että kyllä se paranee vielä.
Hellgate: London – petti mutta on silti todella hyvä peli. Odotukset olivat liian korkealla.
PES 2008 – next gen my ass. Huonompaan suuntaan mentiin.
Pro Evolution Soccer 2008 – koska tekoäly saa uudistusta/parannusta? Ei ainakaan tällä kertaa..
SimCity 5 – peli on suorastaan haukkumasana edellisiä osia kohtaan
Football Manager 2008 – julkaistu keskeneräisenä, uudistukset todella pieniä.
Need For Speed: ProStreet – eikö sarja voisi vaihtaa jo nimeään ”Need For Money: EA Racing”
S.T.A.L.K.E.R. – ilmeisesti pidetty peli olikin mutta edes vanhana fps-konkarina en saanut pelistä mitään irti. Tekninen toteutus toi mieleen lähinnä korttitalon, joka on nivottu yhteen huonosti tarttuvalla purukumilla. Modeista on turha puhua, sillä peli arvostellaan sen raakamuodossa.
Supreme Commander: Forged Alliance – aselajien välinen tasapaino ja massaekonomia mentiin kusemaan lähes totaalisesti.
The Orange Box – olisi saanut jäädä kokeilematta. Valtaosa paketista eli HL2+episodit olivat kammottavan tylsää pakkopullaa. En tiedä, mitä odotin, mutta harvoin on pelissä eteneminen tuntunut yhtä ”epäkiinnostavalta” kuin tuota pelaillessa.
Oletko samaa mieltä äänestäjien kanssa? Valittiinko huipulle oikeat pelit, puuttuuko jokin listalta vai onko listalla jotain sinne kuulumatonta? Sana on vapaa.
