Vuoden 2011 epäonnistujat: Duke Nukem Forever oli pahin pettymys

09.01.2012 19:30 Jukka O. Kauppinen

Pelivuosi 2011 oli täynnä hyviä pelejä – mutta kyllä niitä huonojakin riitti. Ja hienoistakin teoksista löytyy niitä, jotka eivät yltäneet ennakko-odotuksiinsa tai tuottivat muilla tavoin pelaajille ikäviä pettymyksiä.

Vuoden 2011 epäonnistujat -äänestyksessä haettiin pettymyksiä ja huonoimpia pelejä. Vuoden suurimmaksi pettymykseksi nousi selkeällä kaulalla ikuisuusprojekti Duke Nukem Forever, jonka jälkeen top-listan kärkeä koristavat Dragon Age II ja Call of Duty: Modern Warfare 3.

Vuoden 2011 pahin pettymys oli:

Duken nousu ykkössijalle ei suorastaan yllätä. Eihän niin hypetetty peli voinut millään tavoittaa taivaita. Dragon Age II:n nousu listakärkeen oli kuitenkin eräällä tapaa positiivinen yllätys, sillä teoksen heikkoudet jurppivat jokseenkin ansaitusti pelaajakansaa.

Top 3:n jälkeen pettymyslistalta löytää kuitenkin monta kiintoisaa valintaa. Ennalta-arvattavien muotidissailujen lisäksi moni lukija on äänestänyt ja usein perustellutkin ansiokkaasti miksi jokin muu, ehkäpä yllättäväkin teos osoittautui pettymykseksi. Elämää kun on hittilistojen ulkopuolellakin, joten esimerkiksi Dead Island, Deus Ex, Assassin’s Creed, IL-2 Sturmovik: Cliffs of Dover, Need for Speed: The Run, Red Orchestra 2, Rage, Skyrim ja Warhammer 40K: Space Marine ovat kiintoisia valintoja, etenkin kun pettymyksen syitä on selitetty. Aivan erityisen paljon kiitoksia teille, jotka muistitte niitä vähemmänkin hypetettyjä teoksia, myös sieltä alkuvuoden puolelta.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, pallukalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja mielipiteilleen.

1. Duke Nukem Forever

Lue juttu: Duke Nukem Forever (PC, PS3, Xbox 360)

Maailman pelastaminen Duken tapaan poikkeaa hieman monien muiden pelien ryppyotsaisemmasta meiningistä. Punapaitaisen sankarin maailma on pullollaan tissejä, kaljaa ja väkivaltaa. Huumoriakaan ei olla unohdettu ja myös möreällä äänellä ladellut onelinerit kuuluvat asiaan. Luvassa on siis kaikkea, mitä kasvava ja kehittyvä nuori tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Tässä kohden heräävätkin ensimmäiset epäilykset. Duke Nukem oli osa lapsuuttamme, jotain erilaista ja erikoista. Tuhmaa, räävitöntäkin. Pelin tärkein kohderyhmä on se 90-luvun teinien sukupolvi, keski-ikäistynyt ja keskiluokkaistunut nostalgiannälkäinen pelaajaporukka, jonka mielissä Duke Nukem 3D on noussut legendan asemaan. Ei ole helppoa vastata ajan kultaamien muistojen ruokkimiin odotuksiin, eikä Duke Nukem Forever siinä myöskään onnistu.

Galaksit eivät räjähtäneet eikä Duke laskeutunut rankaisemaan meitä kaikkia. Oikeasti: odotukset liian korkealla eikä vanhaa fiilistä saavutettu …kuulemma, itse en ole peliä pelannut.
Duke is back! And he brought graphics from last millenia… Muuten hyvä peli mutta graffat oli liian vanhat, petyin pahasti.
Tätä peliä odotettiin pitkään ja mitä sieltä tulikaan? Rahojani en tähän peliin tuhlannut, pelkkä demon ja videoinen näkeminen riitti, että Duke oli muuttunut ”kanna kahta eri asetta + HP regeneroituu” tusina-ammunaksi.
Monta, monta ja perin monta vuotta odotettu Duken uusi tuleminen oli vain yli hehkutettu pannukakku joka lässähti heti alkuunsa. Peli ei oikeastaa tuonut mitään uutta ja hienoa FPS rintamalle vaikka monet vuodet annettiin odottaa että tämä on SE peli joka mullistaa kaiken.
Peliä oli odotetu vuositolkulla. Kehittäjät vaihtoivat useasti sen moottoria, ja näyttävästi koko askartelu meni hukkaan. Peli on ärsyttävä, pikseleitä näkee ihan paljaalla silmällä ja peli osaa olla harvinaisen vaikea. Toivottavasti jatko-osa tehdään vähän paremmin upeamman tarinan kanssa.
Vaikka aavistin pahaa niin sisälläni oli toivon kipinä että Duke Nukem säväyttäisi samalla tavalla kuin 90-luvulla. Valitettavasti peli jäi todella vaisuksi, eikä vanha Duke Nukem jaksanut enään iskeä kuten ennen.
Varmasti yksi 2011 eniten hypetetyin peli joka paljastui kasaksi sontaa, jonka sisään oli kätketty pieni kultahippu. Kultahippu oli se pelin ainoa hauska vitsi, joka täytyi etsimällä etsiä sieltä sonnan seasta.
Jokainen DN3D:tä pelannut varmasti tietää miksi :) No esim. huono pelattavuus, helkkarin pitkät latausajat, vain kaksi asetta kerrallaan(wtf, Duken pitää olla päästä varpaisiin aseistettuna!!). Grafiikat eivätkä äänimaailma yllä mitenkään genren kerman tasolle. Tekoäly on aivan naurettava. Erityisen karvaan pettymyksen pelistä teki sen että kaikilla (itseni mukaanlukien) oli korkeat odotukset tästä pelistä.
Niin pitkään tehty, niin pitkään odotettu, mutta mitä me saimme? Sekalainen ja lyhyt tapaus, jopa Duken vitsit ovat alentavia. Peli on keskiverto, mutta tästä olisi voinut tulla jotain. Kaikki mitä nyt muistamme on turhan pitkä kehityspituus.

2. Dragon Age 2

Lue juttu: Dragon Age II (PC, PS3, Xbox 360)

Dragon Age II on nimittäin selkeästi rakennettu jatkuvaksi peliksi. Sen loppu luo selkeän pohjan ylimääräisille, netistä ladattaville laajennusosille, sillä peli loppuu ikään kuin kesken. Loppuhuipennus ei millään tasolla pärjää ykkösen päätökselle, ja homma jää selkeästi puolitiehen. Onneksi edes kutkuttavalla tavalla.

Onkin helppo ymmärtää miksei Dragon Age II ole saanut osakseen aivan yhtä varauksetonta ihailua kuin ykkösosa. Se on sulava ja mielenkiintoinen rooliseikkailu, mutta sen muutamat pelisuunnittelulliset ratkaisut jakavat helposti mielipiteitä.

Itseäni pänni lähinnä vanhojen alueiden kierrättäminen, varsinkin kun selitykseksi aikoinaan tarjottiin sitä, että näin voidaan tarjota tarpeeksi sisältöä. Selitys ontuu todella pahasti, sillä pelattavaa ei nyt kuitenkaan ole vallan mahdottomasti.
Uskomattoman huono verrattuna ykkösosaan, joka oli yksi parhaimmista peleistä vähään aikaan. Dragon Age 2 on todellinen kasa ripulia yksinkertaisuudessaan.
Harvoin on jatko-osa onnistuttu sössimään yhtä monella tavalla edeltäjäänsä verrattuna.
Viihdyttävästä ja tunnelmallisesta action-roopelistä tehtiin kierrätetystä roskasta tehty gore-mättö, joka oli juonellisestikin vain ”väliosa” eikä niinkään jatko-osa.
Odotin Dragon Age Originsia jatkavaa peliä, joka olisi odotettua Bioware-laatua, mutta sain heikoimman Bioware-roolipelin kierrätettyjen alueiden ja tylsemmän taistelun muodossa.
Bioware, jolla on portfoliossa ollut monen monta onnistunutta tuotetta on tehnyt ensimmäisen kerran pahan syrjähypyn laadussa, aina ei voi olettaa laatu tuotetta, mutta luottamukseni koko biowaren luottamukseni horjui tämän ennakko tilaamani tuoteen takia. Syynä pettymykseen liittyy pelissä näkyy aivan käsittämättömän säästöjen oheessa tehtyjä pelisuunnitelullisesti käsittämättömiä virheitä, kuten ympäristöjen huono suunnittelu, itseänsä toistavat tehtävät ja kentät. Dragonage II tarinassa ei ole samanlaista eeppistä menoa kuin ykkösessä, vaikka hahmot ovat syvällisiä puuttuu siitä moni kunnolla suuniteltu juonilinja ja hahmoja joita olisi nähneen edes vilaukselta kuten Morrigan. Tämä on viestini koko maailmalle erityisesti EA:lle että tehkää pelinne rauhassa ja ajan kanssa, jotta yltäisitte omalle korkealle asettamallenne rimalle. Mass Effect 3 on teidän viimeinen toivonne parannukseen.
Lista olisit todella pitkä, jos rupeaisi luettelemaan kaikki puutteet ja pettymykset kyseisetä pelistä. Tarina oli todella keskikertainen, josta oli yritetty väkisin saada parempi kuin se todellisuudessa oli. Pelimekaniikkakin tuntui siltä, että ei tiedetty minkä tyylistä peliä ollaan tekemässä. DAO:n yksi myyntivaltti olikin ”spiritual successori of Baldur’s Gate” ja DAO olikin myös hyvä yritys, vaikka vielä tarvitsikin hieman viilailua. Mutta DA2:ssa ei ollut oikeastaan mitään mikä muistuttaisi vanhoja BG-pelejä. DA2:sta paistoi pelatessa koko ajan läpi yli yksinkertaistaminen (nollat taulussa menoa ilman mitään taktista miettimistä), kaupallisuus (seksi, veri, ”wanna be hero” -mentaliteetti) ja yli kiirrehtiminen pelin teossa (lukuisia bugeja, copypaste maailma, historian rumimmat elfit). Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki jotka odotti ja toivo paranneltua DAO:ta tai Baldur’s gate tyyllistä peliä sai käden täydeltä lämmintä ja haisevaa kuraa.

Call Of Duty: Modern Warfare 3

Lue juttu: Call of Duty: Modern Warfare 3 (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Joku voi nyt huudella takarivistä, että tällaista muhjuahan ne tarinat ovat aina olleet. Ja oikeassahan se takarivin riekkuja olisi tavallaan. Zampellan ja Westin Modern Warfaret olivat burgerimättöä, mutta toimivaa sellaista. Kuviot olivat elämää suurempia, juonen huippuhetket todellisia huippuhetkiä ja ainakin osa niistä dramaattisista juonenkäänteistäkin olivat sen verran tuoreita ja yllättäviä, että niillä oli oikeaa dramaattista vaikutusta. Nyt näin ei ole.

Ja vielä ikävämmin sama kritiikki pätee myös itse peliin. Kehitystiimiltä tuntuu menneen siinäkin vähän sormi suuhun ja niinpä pelaaja istuu noin puolet pelin reilun neljän tunnin mittaisesta yksinpelistä erilaisten konekivääripesäkkeiden ja tykkitornien takana räiskimässä loputtomia vihollislaumoja.

Samat grafiikat, sama tasapaino moninpelissä, samat kikat, kaikki samaa…
Samaa jargonia kun aiemminkin. Juokset kapeaa putkea missä tulee vajakki vihollisia vastaan aina niin kauan kunnes pääset tiettyyn pisteeseen. Toivoin ja odotin, että Activision olisi tehnyt jotain uutta, mutta ei. Rahat pois pelaajilta…
Odotin tältä peliltä jotain uutta, jotain erikoista. COD-pelisarja on aina kiehtonut, mutta tämä pisti haaveet lyttyyn ja jäi nopeasti kaapin pohjalle. Järkyttävää rahastusta ja saman pelin kierrätystä, kovan luokan fani taitaa jättää tähän tämän pelisarjan.
Pelin odotukset sinänsä oli mulla aika pienet mutta odotin multiplayerin olevan MW2-luokkaa. Black Opsista matkitun lagi compensationin takia pelaaminen oli yhtä helvettiä ja tuli oikein kunnolla mieleen ne ajat kun black ops pelasin. 5h pelaamisen jälkeen vein pelin kauppaan takas. Omasta mielestäny yksi huonoimista CODeista, niinkuin myös Black Ops.
Aivan liian lyhytjänteinen, merkittävästi Black Opsia huonompi pelikokemus, etenkin PS3-käyttäjillä lisäksi tekniset ongelmat.
Olen pelannut PS3lla CoDeja jo 3.sesta lähtien. Mielestäni jokaisessa pelissä on ollut jotain hyvää, jota on jaksanut paukuttaa tunnista toiseen. No, MW3sessa ei ole mitään, mikä saisi kiinnostumaan touhusta. Esimerkiksi ylivoimaisesti parhaan pelimuodon (HC SnD) kentät ovat vain niin pieniä pas–ja ettei niissä pysty tekemään mitää, joka vaatisi edes 1 millisekunnin mittaista ajattelua. -> Takaisin BOpsiin..
Yksinpeli olisi ollut neljä vuotta sitten hyvä, nyt se tuntui lähinnä yhdeltä hel*etin deja-vulta. Juonen loppuun saattaminen pelasti sen vähän mitä pelastettavissa oli. Vuoden pahimmaksi pettymykseksi tämän tekee moninpeli, joka on käytännössä mappipaketti huononnetuilla grafiikoilla ja täydellä hinnalla. En osta enää ikinä mitään ennakkoon ja testaamatta..
ADHD jonneräiskintää vailla mitään syvempää sisältöä. Tämä on niin nähty jo monen monta kertaa.

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

Ace Combat: Assault Horizon

Lue juttu: Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360)

Jos siinä ei lennetä tunneleissa, räjäytellä isoja lentäviä mega-aluksia ja väistellä superaseita, se ei voi olla Ace Combat. Tämän julkaisun kansitaiteen tekijälle on siis täytynyt tulla eeppinen typo. Ja unohtivat vielä laittaa sen Electrosphere 2.0:n painoon, mokomatkin :)

Assassin’s Creed Revelations

Lue juttu: Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Odotin paljon kyseisen sarjan tulevalta osalta, kuitenkin mitä kouraan jäi: vain pari pientä vempaita ja uusi graafinen liittymä. Grafiikatkin muuttuivat Rooman vihreistä väreistä Konstantinopolin harmaiksi.
Ensimmäistä kertaa AC-sarja kärsi Ubisoftin rahanahneudesta ja sarjan päätösosa joutui kärsijäksi tässä. Vuoden kehitysaika ei riittänyt tekemään samanlaista mielenkiintoista salamurhaajaseikkailua kuin mitä aikaisemmat osat ovat olleet ilmestyessään. Kuin vittuillakseen pelaajille mukana on kammottava Den”fucking”defense. Tarina on hyvä lopun tykityksen osalta, mutta kulissit ympärillä ovat hatarat ja koetut.
Sarjan huonoin osa sitten ensimmäisen Ass Creedin. Ei juuri mitään uudistuksia, Tower Defense on ideana parempi johonkin mobiilipeliin. Uudistukset ja innovaatiot loistavat poissaolollaan, vähemmän tehtävää, pienempi pelimaailma kuin Brotherhoodissa. Kovat paineet tulee olemaan Assassin’s Creed III, perussuorittaminen ei riitä enää. Ehkä Ass Creedille tulee käymään kuten Ubisoftin muillekkin pelisarjoille, Prince of Persia, Splinter Cell jne, lypsetään sarja kuiviin, miksi Activisionia syytetään aina tästä ja muut päästetään helpolla?

Battlefield 3

Lue juttu: Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Kauan hehkutettu tajunnanräjäyttävä grafiikan puolesta maailman täyteläisintä kermakakkua mainoksissa oleva peli, joka osoittautuikin noin miljoonan ja sadan pikkutyhmyyden peliksi. EA, mikä saatana siinä on niin vaikeaa tehdä asiakasystävällinen peli. -Kaatuilee ahkerasti -Peli näyttää jopa ultralla konsolimaiselta -Origin, mitä vittua nyt ihan oikeasti -Eikä battlelogi paljoa parempi ole -Hävyttömät, aivan järkyttävän hävyttömät latausajat peliä käynnistäessä. Varsinkin jos mappi sattuu vaihtumaan. -Olevinaan fps-pelinä realismin riemujuhlaa, mutta on liian arcademainen tuntuakseen realistiselta (Red Orchestra 2) ja toisaalta liian realistinen ollakseen hauska ja viihdyttävä ajantapporäiskintä (WolfET) -Liian vähän mappeja -Ja ne lisämapit sikamaisen hintaisia.. -..ja olivat vielä kunnon skeidaa. -Osa mapeista liian konsolimaisia. Elikä ahtaita mappeja, jotka 64 pelaajalla oikein huutavat ”kämpi rpg:n kanssa!” Caspianin tapaisia olisi pitänyt olla enemmän. -Yksinpeli oli kokemuksena kultaisen suihkun luokkaa. Pahinta putkijuoksua ehkä ikinä. -Vielä kerran Origin, Battlelog ja EA:n potkitaan asiakasta naamaan ja asiakkaan maatessa maassa, pölittään siltä lompakko-asenne. Pelin pelastaa oikeastaan vain sen laajuus ja Caspianin kaunis miljöö.
Vaikka moninpeli on mainio, oli yksinpeli pettymys jopa alhaisista odotuksista huolimatta. Varmasti surkein yksinpelikampanja fps-pelien historiassa. Daikatanakin vie voiton tästä, ja siitä en onnistunut pelaamaan edes ensimmäistä tasoa läpi kunnes se kaatui.
Ylivoimaisesti vuoden pahin pettymys, mutta samalla myös vuoden paras moninpeli, ainkin konsoleille. Täysin toimimaton kokonaisuus, jota koitetaan saada toimimaan päivityksillä. Tiesin, että peli tulisi olemaan hieman hiomaton, mutta tämä on jo naurettavaa. Miten helvetissä DICE ja EA edes kehtaavat markkinoida tälläistä kuraa?! Asiat kusevat aina vain pahemmin, jokaisen päivityksen jälkeen. Kyllähän peli tarjoaa hienoja elämyksiä ja pelihetkiä, mutta nämä ovat yhtä harvassa kuin iloiset kiinalaiset (näitähän ei montaa löydy). Ei riitä, että pelissä on hienot grafiikat, äänet ta pelimoottori on aikaansa edellä (joka ei muuten ole). Pelattavuus ratkaisee ja DICE on varmistanut, että joka helvetin asia on huonosti suunniteltu ja sekin paska suunnittelu on jätetty puoli tiehen.

Brink

Lue juttu: Brink (PC, PS3, Xbox 360)

Odotin todella hyvää kilpapelijä Wolfestein ET:n tekijöiltä, joka tuhoaisi kaikki counter striket mahtavuudellaan, mutta peli osottautuikin surkeaksi konsoliräiskinnäksi, joka ei edes omistanut modaus mahdollisuuksia tai mitäään muita asioita mitkä tekivät Wolfensteinistä hyvän.
Peli jonka piti yhdistää freerunningia ja Team Fortress-elementtejä. Oli oman odotuslistani kärjessä kunnes käynnistin pelin ensimmäisen kerran. Keskeneräisenä julkaistu rikkinäinen peli, ja omasta mielestäni vähemmän contenttia kuin olisi pitänyt olla. Lyhyesti, peli jolla oli senssejä olla Battlefieldin ohella vuoden FPS-pelejä, floppasi täysin teknisen toteutuksen vuoksi.
Beta-tasoinen retail-julkaisu, konsolistettu ja kehno käyttöliittymä, sekava pelattavuus, ärsyttävät hahmot, 100 kpl samanlaisia tehottomia aseita fps-pelissä.

Crysis 2

Lue juttu: Crysis 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Odotin suurta kuten crysis 1 oli aikoinaan mutta crysis 2 grafiikat eivät eronneet muista peleistä paljoakaan ja varsinkin pelattavuus oli surkeata. Juonta ei tullut loppuun asti edes tutkittua pelattavuuden takia.
Ei samanlaista fiilistä kuin alkuperäisessä Crysiksessä eikä samanlaista uudelleenpeluuarvoa.

Dead Island

Lue juttu: Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)

Minne katosi ”avoin maailma” ja tuliluikuttomuus? Käsiaseita tulee koko ajan vastaan ja panoksia samaten, olisi edes panoksia ollut yksi tai kaksi ainakun jotain löysi. Muutenkin kokonaisvaikutus oli aivan paska
Näin Dead Islandin ensimmäisen trailerin 2007. Silloin lupailtiin realistista free roam zombiemäiskintää. Pelkästään lähitaisteluaseilla. Mitä me saatiin? Uskomattoman huonoilla animaatioilla varustettu RPG zombiemättö. Todella iso pettymys. Kaikin puolin keskeneräiseltä tuntuva peli.
Vähän samat perusteet kuin Dukella; turhan korkea hypetys nosti odotukset liian korkealle, jolloin huonosti toteutettu, ja detaileiltaan erittäin suppea, peli ei vastannut yhtään sitä, jota hienosti toteutetut promovideot antoivat odottaa.

Deus Ex Human Revolution

Lue juttu: Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360) / Deus Ex: Human Revolution (PC)

Odotin kuuta taivaalta, mutta olisihan se pitänyt tietää ettei konsoleille suunnitellut pelit ole pelattavuudeltaan minkään standardien mukaisia.
Kova pettymys Deus Ex1 fanille. Pahempi kuin Invisible War, joka oli teknisesti tehty päin helvettiä mutta miljöö ja juoni kohdillaan. Nyt uusin tuotos olikin teknisesti komeaa jälkeä mutta miljöö ja juoni eivät passaneet pätkääkään ollakseen DE1n EDELTÄJÄ…

Elder Scrolls V: Skyrim

Lue juttu: Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)

Odotin peliltä monipuolista sisältöä ja kunnollista tarinaa ja dialogia. Sain täytetehtävillä täytetyn tylsän geneerisen hötön.
Pelissä ei sinällään ollut mitään huonoa, itseasissa peli on varsin hyvä kun vertaa muihin 2011 peleihin, mutta jälleen odotukset rikkoontuivat. Konsolien säännöillä peli, joka ei kyllä teknisesti rikkonut mitään ennätyksiä sisällöllään. Pelasin Skyrimiä 160 tuntia, se on paljon joo, mutta enään peli ei kiinnosta, tuntuu että kaikki on tehty. Morrowindia pelaan vielä tänä päivänäkin ja yhä tuntuu että mysteerejä on sadoittain tutkittavana. Odotin uudelta TES:iltä peliä jota voisi pelata aina kun tylsä päivä sattuu kohdalle, peliä joka tarjoaa minulle aina seikkailun. Peliä jota (kuten morrowindia) voin vuosienkin päästä pelata ja tutkia asioita joita en ole huomannut. Mutta ei…
Ainoa selvä parannus Oblivioniin verrattuna oli tasoskaalauksen poisto. Pelimaailma, luolastot, sivutehtävät ja taistelu osoittautuivat yhtä surkeiksi ja aneemisiksi kuin pahimmissa mielikuvissani pelkäsin. Miten joku voi sanoa vihaavansa Oblivionia, mutta rakastavansa Skyrimiä?
En kyllä edes odottanut tältä peliltä mitään, kaiken sen hypen keskellä sitten ajattelin että miksipä en kokeilisi. Pelailin sitä sinne lvl20 paremman puolelle ja en vieläkään löytänyt sitä ”jumalpeliä”. Eleettömät hahmot, välillä bugaava ympäristö/fysiikka (välillä et pääse pienen kiven yli), kiipeäminen ei ole mahdollista (eli kierretään se vuori pariin kertaan ympäri että löydetään se tie jota pitkin pääsee huipulle)… Mutta eihän tuo ihan huono ole, ihan kiva kerätä raaka-aineita ja rakennella armoreita/aseita, mutta mitään koukkua ei ainakaan omalla kohdalla löytynyt.
Tästä pelistä oli kovat odotukset, mutta peli oli niin täynnä bugeja ettei pelaamisesta tullut mitään. En voi vaan tajutakkaan miten skyrim on saanut kaikilta niin loistavat arvostelut, kun juonikaan tai sivut juonet eivät olleet hyviä. Aiheesta poistuen hetkeksi sanon, että Oblivion oli kyllä onnistunut, vaikka samoja epäonnistumisen piirteitä oli, mutta tämä ei niin paljon häirisenyt. Näiden asioitten takia on aivan pakko sanoa, että vuoden pettymys oli Skyrim.
Skyrimhän oli hyvä peli, mutta ei lähellekään vanhojen Elder Scrollsien tasoa, jokapaikassa toistuva maailma ja ne saatanan lohikäärmeet. Ensimmäisen taistelun jälkeen idea oli jo mennyt vanhaksi. Skyrimiin ei missään nimessä ollut huono peli, mutta ei myöskään sen hypetyksen veroinen. Skyrimiin en koske uudestaan ilman modeja.

FIFA 12

Lue juttu: FIFA 12 (PC, PS3, Xbox 360)

Odotukset olivat korkealla mielestäni huippu hyvässä jalkapallo sarjassa, varsinkin kun Fifa 11 ei kauhean onnistunut ollut jos vertaa Fifa 10 joka vei pelisarjaa huomattavsti ja loistavalla tavalla eteenpäin, mutta Fifa 12 olikin ”jäätävä” pettymys ja niinpä Fifa 10 edelleen sarjan paras peli

FlatOut 3: Chaos & Destruction

Lue juttu: FlatOut 3 on peli helvetistä – sai Eurogameriltä 1/10!

FlatOut 3: Chaos & Destruction pilaa koko FlatOut -pelisarjan maineen. Aikaisemmat osat kuuluivat parhaimpiin suomalaisiin rallipeleihin, mutta oikeuksien siirryttyä jo aikaisemmin huonoja pelejä julkaisseelle Strategy Firstille, peli häpäisee FlatOut tavaramerkin. Onneksi aikaisempiin osiin ei ole vaikea palata, varsinkaan tämän jälkeen.

Gears Of War 3

Lue juttu: Gears of War 3 (Xbox 360)

Itse aloin pelata kyseistä pelisarjaa vasta 2010 vuoden lopussa ja aloitettiin kaverin kanssa pelaaminen, parhautta se oli näin viikonloppu peleiksi kaksin pelatessa ja mikä tunnelma aina oli loppuyönä kun tahkottiin ykkönen ja kakkonen läpi… Kolmonen oli itselleni ennen julkaisua odotuslistan kärjessä johtuen ykkös ja kakkos osan kovasta tasosta. Sitten kolmosta alettiin pelaa ja isku vasten kasvoja tuli kun domenic menehtyi siinä puolenvälin tienoilla ja sitten se turha lässytys isä/poika suhteesta kun pelit aikasemmin olivat adrenaliinilla täytettyjä hirviöiden liskausta! Peli itsessään ei ollut paska ja mitään ei tehty huonosti mutta se vain ei niitä odotuksia pitänyt mitä siihen kohdistin.

Homefront

Lue juttu: Homefront (PC, PS3, Xbox 360)

Peliä hehkutettiin tosi paljon, idea oli mielenkiintoinen ja kaiken lisäksi tarinan käsikirjoittajan käsialaa on mm. paras Vietnam-elokuva, Apocalypse Now. Odotukset olivat siis kerrassaan korkealla, mutta pelin julkaisu petti karvaasti; peli osoittautui niin geneeriseksi putkijuoksuksi kuin enää 2010-luvulla voidaan tehdä, eikä tarinakaan sitten kuitenkaan jaksanut innostaa. Kampanjaa en pelannut loppuun, moninpeliin en edes koskenut, koska kilpailijat hoitavat senkin niin paljon paremmin.

IL-2 Sturmovik: Cliffs of Dover

Lue juttu: IL-2 Sturmovik: Cliffs of Dover (PC)

Kuului omalta osaltani tämän vuoden odotetuimpiin peleihin, mutta onneksi en sortunut ennakkotilaukseen, vaan odotin tarkempaa tietoa pelistä. Keskeneräinenhän se oli, eikä edes ihan vähän. Eipä taida vieläkään täyttää kaikkia niitä lupauksia ja odotuksia, mitä sille oli asetettu.

Killzone 3

Lue juttu: Killzone 3 (PS3)

Viholliset voisivat vaihtua tai peliin olisi voinut tuoda vaihtelua vihollisrintamalla, ei vaan innostanut taistella samoja vihollisia vastaan mitä kakkososassa jo oli. Myös suht samat aseetkin…

LA Noire

Lue juttu: L.A Noire (PS3, Xbox 360)

Alku oli juuri sitä mitä oli odottanutkin, mutta kun peliä oli pelannut hetken havaitsi sen toistavan itseään todella pahasti. Lisäksi paljon odotettu kasvojen luku kuulustelu kohtauksissa ei toiminut mielestäni kuin korkeintaan kohtuullisesti.

Legend of Zelda: Skyward Sword

Lue juttu: Legend of Zelda: Skyward Sword (Wii)

Odotin peliltä aika paljon mutta ikävä kyllä en pitänyt pelistä. Pelissä on ihan liian paljon kierrätystä, juoni on tylsä ja välivideoita ei pysty ohittamaan.

MX vs. ATV Alive

Lue juttu: MX vs ATV Alive (PS3, Xbox 360)

Odotin pelin ilmestymistä parikin kuukautta ja ostin kahta viikkoa julkaisun jälkeen PS3:lle. Odotuksenikaan eivät alunperinkään olleet korkealla, mutta offroad-kisaaminen vaikutti houkuttelevalta ja MX vs. ATV -sarja oli ainoa vaihtoehto PS3:lle. Suurin pettymys oli tietenkin sisällön vähyys, mikä tuli myöhemmin kaikissa Suomen arvosteluissa ilmi. Erityisesti ratojen vähäinen määrä haittasi omaa pelikokemustani, eikä kallis ladattava sisältökään jaksanut houkutella.

Need for Speed the Run

Lue juttu: Need for Speed: The Run (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Ei ollut kovin kovat odotukset alkuunkaan näin aiemmat pelisarjan pelit tuntien. Pelattua pelin läpi totesin vain, että kylläpä on turha peli. Ei pelikään kestäny ku pari tuntia (2 tuntia).

Rage

Lue juttu: Rage (PC, PS3, Xbox 360)

Potentiaali oli valtava, mutta toteutus mm. kenttäsuunnittelun osalta oli aivan kauhea paikoitellen. Annettiin kuva ja ymmärrys avoimemmasta pelimaailmasta, mutta tosipuheessa peli on hyvin, hyvin rajattu. Samanlaista ”kusetusta” tapahtunut ennenkin mm. Farcry 2:n kohdalla. Moottori pelissä on varsin hyvä, mutta sisältö joitain helmiä lukuunottamatta on aivan surkeaa. Tämän lisäksi PC:n release oli farssi puutteellisten ajurien vuoksi, tuntui että olisi pelin beta-testaaja eikä maksaja julkaisun jälkeen.
Mitäänsanomatonta räiskyttelyä mitäänsanomattomassa maailmassa.

Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad

Lue juttu: Red Orchestra 2: Heroes of Stalingrad (PC)

Red Orchestra 2 on hyvä peli, mutta suurimmat ongelmat liittyvät pelin julkaisuun. Peli julkaistiin pahasti bugisena. Se että beta kesti pelin julkaisuun asti (ja taitaa ainakin vielä jollain tavalla olla mukana, ilmeisesti päivityksiä testataan sillä) ei ollut hyvä merkki ja niinhän siinä kävi että peli oli kasa höyryävää ”sitä”. Taisi ensimmäisen viikon aikana joka päivä tulla jokin päivitys joita vielä tälläkin hetkellä ilmestyy vähän väliä. Onhan peli toki parantunut päivitysten takia ja joku voisi kitistä että sentään RO2:sta päivitetään kuin sitä miljoonia myynyttä peliä X, johon pätsi tulee joskus ens vuoden loppupuolella jos silloinkaan. RO2:n ilmestyminen toki oli pahassa välissä, kun sillä hetkellä Battlefield 3 ja Modern Warfare 3 oli seinän takana ilmestymässä. Mutta se ei ole mikään tekosyy julkaista peliä kiireellä ja rikkinäisenä, vaikka kyse onkin pienemmästä tekijäfirmasta. Kuitenkin peliä oltiin jo tehty useampi vuosi. Peli oli kunnianhimoinen yritys ja hyvä sellainen, mutta lässähti totaallisesti julkaisuhetken ongelmista. Valitettavasti kiire taisi näkyä tekohetkellä löppuvaiheessa ja paniikki yltyä kun loppuvuoden megasotapelit olivat tulossa valtaamaan taistelukentät itselleen. Ehkä olisi kannattanut odottaa suosiolla ilmestymistä vaikkapa heti 2011 alkuun…
Luvattoman keskeneräisenä julkaistu. Mitäpä tuohon muuta sanomaan. Toki nykyään jo pelattavassa kunnossa ja rokkaa kybällä.
Tekninen laatu julkaisun yhteydessä oli ala-arvoinen ja mapit heikkoja. Pelaajamäärät lopahtivat nopeasti alkuinnostuksen jälkeen eikä kunnon servereitä tuntunut löytyvän kun viimeksi koetin testata.

Saint’s Row The Third

Lue juttu: Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)

Vanhat hyvät jutut oli korvattu silkalla pissa-kakka ja överillä huumorilla sen sijaan että tarinassa olisi jotain vakaviakin kohtia.
Todella heikosti toteutettu hiekkalaatikko joka ei pystynyt tuomaan ykkösen ja kakkosen viehätystä ja on muutenkin pelkkä halpa kopio Just Cause kakkosesta.

SOCOM: Special Forces

Lue juttu: SOCOM: Special Forces (PS3)

Ei vastannut lainkaan odotuksiani. Odotin että peli olisi ollut samankaltainen kuin aijemmat SOCOM-sarjan pelit, mutta jouduin pettymään.

Star Wars: The Old Republic

Lue juttu: Star Wars: The Old Republic -ennakko (PC)

Pitkät odotusjonot servereille. Ja kaiken huipuksi ei paketissa luvattua 30 päivän peliaikaa, jollet jo 3 päivän kuluttua tilaa lisää. Päivitykset euroopan aikaan päivällä, jotta jenkkejä haittaa vähiten, vaikka eri serverit eurooppalaisille ja jenkeille.
Koska moninpelattavan KotOR:in sijaan saatiin taas yksi Attack of the (WoW) Clones. Päihitti niukasti BF3:n pahimpana pettymyksenä, sille kunniamaininta siitä miten DICE korjaa kasoittain asioita BC2:n aikana, vain kustakseen ne taas uudestaan. Vaatii taitoa.
Samaa vanhaa mitä on nähty jo melkein wowin ja everquestin julkaisusta saakka. Ei tätä millään VO:lla pelasteta. Kun muut morpit menevät eteenpäin(GW2, Tera online, Archeage ja Planetside 2) niin ToR palaa ajassa taaksepäin. On jännä kun on vuosi 2011 eikä pelissä voi edes muokata UI:ta tai luoda macroja ja nämä nyt ovat vain muutama asia mikä pelissä on vikana. Iso pettymys.

Test Drive Unlimited 2

Lue juttu: Test Drive Unlimited 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Joka osa-alueeltaan ensimmäistä osaa huonompi, tilalla turhia kasinopelejä ja asunnon sisustamista. Valmiita ominaisuuksia (esim. penkin siirtäminen, omat biisit radiossa) jätetty pois ilman mitään syytä. Lamborghinit puuttuvat, joten autoporno-osa-aluekin on mokattu. Hyvä idea, ala-arvoinen toteutus.
Tehtävät toistaa itseään ja selostaja toistaa sanomisiaan. Autot olivat kylläkin hienoja.
Loistavan ja innovatiivisen ykkösosan jälkeen osasi odottaa kovaa peliä. Kakkososan järjetön ja irrallinen juonenkuljetus ja pelin yleinen bugisuus kuitenkin teki pelistä kelvottoman roikaleen.

Transformers: Dark of the Moon

Lue juttu: Transformers: Dark of The Moon (PS3, Xbox 360)

Olin nähnyt yhden hitusen positiivisen arvostelun tästä pelistä, ja tykästyin erityisesti Starscreamin ilmamanöövereihin. Kun lopulta hankin pelin, olin täysin yllättynyt. Peli oli lyhyt kuin mikä (ei silti lyhyempi kuin Force Unleashed 2), niin sanottu haaste katosi loputtomilla ammuksilla, eikä grafiikkakaan vastannut War for Cybertronia, vaikka eikös High Moon Studios tehnyt kummatkin pelit. Mutta kaikki edellämainitut olivat pieniä valituksia verrattuna kolmeen isoimpaan. Ensimmäinen: se, että Shockwave, jonka väitettiin olevan kolmannen elokuvan pääpahis, ei tälläkään kertaa sanonut yhtään mitään (ei edes ”Optimus!). Toiseksi: Hänen pomotaistelunsa oli rasittava, pitkästyttävä, ja helppo. Kolmanneksi: Maksoin TÄSTÄ KÄRSIMYKSEN SYNONYYMISTÄ 69,95 EUROA. Ainoat positiiviset puolet tässä olivat Optimus Primen ääni, sekä Stealth Force Mode. Sanon myös saman tien, että pidin kaikista kolmesta elokuvasta, mutta tämä peli olisi pitänyt jättää suosiolla väliin.

Uncharted 3: Drake’s Deception

Lue juttu: Uncharted 3: Drake’s Deception (PS3)

Uncharted 2: Among Thieves on PS3:sen paras peli, joten luulin että Uncharted 3: Drake’s Deception on paljon parempi. Toisin kävi…

Warhammer 40,000: Dawn of War II – Retribution

Lue juttu: Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)

Minusta alkuperäinen DoW2 ja Chaos Rising ovat kampanjan suhteen yksiä lempi RTS-pelejäni. Kuulun siihen koulukuntaan, jolle kampanja on tärkeämpi kuin moninpeli. Osasin arvosteluiden peruusteella varautua pettymykseen, mutta en sentään näin suureen. Tarina (joka alkoi oikeastaan ihan ekassa DoWissa) sai ei niin tyydyttävän lopun, in-game ääniä oltiin muutettu niin dramaattisesti, ettei Cyrusta Cyrukseksi meinannut tunnistaa, äänimaailma oli muutenkin huonompi (puheiden suhteen). Kampanja parani jonkin verran kun co-oppina pelasi, mutta silti valitsisin Chaos Risingin. Ja miksi ihmeessä Imperial Guardit piti tehdä pelattavaksi? Minusta ainakin ne eivät sovi yhtään tämän tyyliseen peliin, kun pienillä armeijoilla mennään. Positiivista sentään oli, että peli käytti Steamworksia Games for Windows Liven sijaan, vaikka latausajat tuntuvat hiukka pitemmiltä. Peli myös tuntuu pikkusen raskaammalta kuin alkuperäinen ja Chaos Rising.
Hirveän hehkutuksen ja hypen jälkeen peli paljastui varsinaiseksi pettymykseksi oivan Chaos Risingin jälkeen. Eri roduilla pelattavat kampanjat oli sen verran tympeää toistoa että en tiedä miten kännissä olisi pitänyt olla että niitä olisi jaksanut tahkota.

Warhammer 40K: Space Marine

Lue juttu: Warhammer 40K: Space Marine (PC, PS3, Xbox 360)

Eeppisen hypen takana piti olla eeppinen peli, mutta peli oli graafisesti ja pelillisesti vanhentunutta sontaa. Juoni ei kiinnostanut ja örkkien tappaminen kävi tylsäksi hyvin nopeasti. Graafinen ulkoasu oli erittäin heikkoa, eikä veri roiskunut niin kuin olisi halunnut vaan siinäkin mentiin nynneröinnin puolelle kun ei örkkiin jäänyt edes jälkiä ammuksista.
Single Player osuus oli aivan liian lyhyt, ja kaiken lisäksi pelattavaa löytyi vain noin 6 tuntia. Multiplayerissa taas vedeltiin tosi pienellä määrällä mappeja, vain kahdella peli modella jotka oli kummiskin pieni vaiva lagiin nähden. Olisi pitänyt arvata ettei multiplayerista tule mitään kuin on THQ julkaisiana, siinä jos jossain on kustantaja joka on jäänyt ajassa jälkeen.Dedicated servers anyone?

Witcher 2

Lue juttu: The Witcher 2 (PC)

Ei pidä käsittää väärin. Witcher 2 oli yksi vuoden parhaista peleistä, mutta sen taistelu mokattiin sen verran pahasti, että hieno maailma jäi kahlaamatta pääjuonta lukuun ottamatta läpi. Yksinkertaisesti sivujuonet ja maailman samoaminen ei maistunut, sillä taistelu oli täysin päätöntä loikkimista.