UUSIMMAT

Vuoden 2013 paras pelikäsikirjoitus: Bioshock Infinite

17.02.2014 16:30 | Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2013 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden paras pelikäsikirjoitus oli lukijoiden mielestä teoksessa Bioshock Infinite.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

Vuoden 2013 paras pelikäsikirjoitus: Bioshock Infinite

  1. Bioshock Infinite
  2. The Last of Us
  3. Beyond: Two Souls

 

Booker, Elizabeth ja Ken Levine. Kolmikko, joka jäi tasokkaista pelitarinoita nauttivien mieleen.

 

Äänestäjien kommentteja:
  • Koko pelin jatkuva mystinen ilmapiiri ja pienet vihjailut loppu paljastuksesta ovat jo hyvä syy tämän tittelin voittaakseen, mutta infiniten loppu on peli historiaa!! Ei olisi voinut paremmin peli päättyä, TÄYDELLISTÄ!! -Infinite hurmoksessa
  • Hienoin loppu miesmuistiin. -Erik
  • Loistavasti rakennettu juoni, joka salakavalasti pyörii taustalla, ja aukeaa lähinnä vain niille, jotka keskittyvät pelissä annettuisiin vihjeisiin. Loppuratkaisu on peleille poikkeuksellisen rohkea, ja jättää aivot seuraavaksi päiviksi miettimään vain ja ainoastaan sitä. Ken Levine teki sen taas. -tikru2
  • Kaiken maailman reppanoille sieni-zombeiluille (ja tavalliselle zombeiluille) kautta rikoksen tekemisille usemmalta hahmolta mallia näyttävä käsikirjoitus joka sekä koskettaa (ja pistää miettimään) että on toimiva monella tasolla, niin pelkkänä käsikirjoituksena kuin itse pelinäkin ja johon lisää on tulossa. Ja hyvä niin.                    -Jari
  • Itse kun en indie-peleistä välitä niin mainitaan sitten omasta mielestä paras ”iso” peli tässä. Aivan huikee tarina, Elizabeth ja Lutecen siarukset myös ihan ykkösluokkaa. –flaicher
  • Ensin olin ”The Last Of Us” mutta Infinite oli niin Mind Blown että Levine tekee nyt käsikirjoitusta reboot elokuvalle joka on yhtä mind blownia kuinka voi olla –Lobster
  • Tunteita ja ajatuksia herättävä tarina, syvät ja mielenkiintoiset pelihahmot ja toinen toistaan hienommista palasista koostettu pelijuoni. Käsikirjoituksen laadusta kertoo myös se, että Bioshock Infiniteä olisi voinut paikoin katsoa elokuvana ilman pelikokemusta laisinkaan. –tnr
  • Vaikka peli itsessään vajosi hieman keskinkertaisuuden suohon varsinkin tulitaistelujen osalta, käsikirjoitus kuitenkin pelasti paljon ja pää meni positiivisella tavalla pyörälle pelin lopussa. Toivottavasti vielä viimeinen tuleva DLC valaisisi muutamia esille jääneitä kysymyksiä. –Jakarizz

 

1. Bioshock Infinite

Lue juttu: Bioshock Infinite (PC, PS3, Xbox 360)

 ”Tuo tyttö meille ja velkasi annetaan anteeksi”. Näin kryptisen ohjeen saattelemana Booker DeWitt, yksityisetsivä 1900-luvun alun New Yorkista, päätyy soutuveneeseen keskelle tuntematonta merta seuranaan vain kaksi outoja puhuvaa ventovierasta. Edessä siintää mystisen lupaavasti majakka. Kätkeekö se sisäänsä tytön ja tämän kidnappaajat? Ei suinkaan, vaan ällistyttävän alkukohtauksen, jota en suinkaan spoilaa. Mutta erinäisten käänteiden kautta Bookerin tie vie Columbiaan, kaukana pilvimassan yläpuolella sijaitsevaan paratiisikaupunkiin.

Sen hymnejä laulavat hymyilevät ihmiset, valkoisena korkeuksien auringossa kiiltävät seinät ja rehottavat ruusupensaat kätkevät syövereihinsä Elizabethin, sen pelastettavan tytön. Mutta myös niin paljon muuta. Profeetta Comstockin paratiisi maan päällä kun on sitä vain valkoisille uskovaisille. Kaikkien muiden arki Columbiassa on paljon kurjempi. Seinillä on propagandajulisteita, poliisien toimenkuvana on ”suojella rotuamme” ja huvipuiston perhefilmit mainostavat, että irlantilaisten ja mustien ainoa paikka on tehtaassa takaamassa paremman väen helppoa elämää. Ei olekaan suuri yllätys, että kulisseissa kytee kapina, kun Kansan äänenä tunnettu vastarintaliike valmistautuu iskemään herrojaan vastaan.

 

2. The Last of Us

Lue juttu: The Last of Us (PS3) 

Mutta eivät ne syyt oikeasti hirveän merkittäviä ole. Ne ovat vain alkusysäys, jonka ansiosta karski ja toivonsa menettänyt mies pakotetaan matkalle, jonka aikana hän oppii, että ehkä maailmassa onkin vielä asioita, joista voisi välittää.

Kliseiseltä kuulostava tarina hyötyy suuresti siitä, että sekä Ellie että Joel – sekä toki myös muut matkan varrella vastaan tulevat hahmot – on kirjoitettu ja näytelty erinomaisesti. Joelin roolissa kuullaan viimeksi Bioshock Infinitessä Booker DeWittin roolissa loistanut näyttelijä ja muutkin roolit on täytetty ammattimaisilla ja asiansa osaavilla ääninäyttelijöillä.

Matka Bostonista länteen on täynnä suuria ja pieniä hetkiä, joiden aikana oppii tuntemaan pelin hahmot paremmin ja hieman jopa oikeasti  välittämään näistä. Hauskasti The Last of Us ei säästä tunteitaan vain välianimaatioihin, vaan ihan yleiseen pelattavuuteen.

Eräässä kohdassa Ellie ja Joel hieman tappelevat, mistä johtuen Ellie murjottaa seuraavat 15 minuuttia ja lampsii perässä kuin paraskin tuittupäinen teini. Ja sitähän hän tietenkin myös on, mutta on todella piristävää ja hauskaa nähdä pelissä oikealta ja elävältä tuntuvia hahmoja. Tämähän oli myös eräs The Walking Deadin valttikorteista ja The Last of Us vääntää samaa ruuvia vielä tiukemmalle keskittymällä vain pariin hahmoon.

 

3. Beyond: Two Souls

Lue juttu: Beyond: Two Souls (PS3)

Kyseessä on tarina tytöstä, mutta ei mistään tavallisesta tytöstä. Nuori Jodie kun on syntymästään asti kuljettanut mukanaan näkymätöntä ystäväänsä, Aidenia. Mystisellä valonsäteellä Jodieen kiinnitetty Aiden on näkymätön ystävä, suojelija ja miltei pala Jodien sielua. Kuten moisesta väistämättä seuraa, tytön elämä ei ole ollut herkkua, vaan jo nuorena selittämättömät ilmiöt veivät sairaaloiden kautta armeijan salaiseen tutkimuslaitokseen, jossa hänen yliluonnollisia kykyjään yritettiin hyödyntää.

Jodie kuitenkin haluaisi olla kuin kuka tahansa meistä muistakin, joten edessä on ongelmia. Ja takana myös, sillä Beyond kerrotaan kokonaan takaumien kautta. Peli alkaa miltei loppuhuipennuksestaan ja palaa sitten ajassa taaksepäin hyppien kohtauksesta toiseen Jodien elämässä. Nyt ollaan pienenä tyttönä leikkimässä lumisotaa, nyt nuorena naisena CIA:n koulutusleirillä. Sitten ollaan hakemassa ensisuudelmaa teinibileistä, myöhemmin taas kodittomana lumisilla kaduilla.

Ajan kanssa leikkiminen on periaatteessa todella tehokas, mutta myös vaikea kirjoittamisen laji. Hyvä käsikirjoittaja voisi käyttää takaumia maalatakseen pelaajan jo näkemiä kohtauksia uudella valolla, kääntääkseen odotuksia katolleen ja tuodakseen tarinaan yllättäviä paljastuksia.

 

Reilusti ääniä saivat myös esimerkiksi Grand Theft Auto V ja The Walking Dead Season 2 Episode 1.

  • The Last of Us: Pikseliukko näytteli monta kertaluokkaa paremmin kuin Walking Deadin sheriffi. Tarviiko muuta sanoa. –Mörä
  • Beyond: Two Souls: Pelin tarina oli loistava sekoitus teini elämän murheita ja yli luonnollisuutta. Pelin käsikirjoitus on myös todella pitkä, mutta mielenkiintoinen joka hetki. -Karri
  • Tomb Raider: Legendaarinen pelisarja päivitettiin kertaheitolla ja millä tavalla! Tarina oli aivan upea ja mitä enenemmän peliä pelasi, sitä syvemmälle upposi Lara Croftin kanssa kaninkoloon. –make
  • The Last of Us: Kyllä kyrvisteli duunissa istuskella kun kotona oli juoni paussilla. Yksi niistä harvoista tekeleistä, jotka pakottavat ajattelemaan ”just a lil’ bit more”, vain nähdäkseen tarinan etenevän. Klassisesti vastaavat ovat tavanneet löytyvän Biowaren (ja nykyään myös Telltalen) tekeleistä – kiva nähdä muiltakin suoritusta. –spawngank
  • The Last of Us: Pitkästä aikaa peli joka nappasi mukaansa niin, että piti pelata tämä melkein yhdeltä istumalta läpi. Tarina todella elokuvamainen ja tyylikkäästi toteutettu. Ei mennyt loppua kohden liiallisuuksiin niinkuin monet pelit valitettavasti pukkaavat mennä. –Jarski
  • The Last of Us: Pelin juonesta olisi tehnyt todella hienon elokuvankin, mutta se, että sen sai itse kokea pelaamalla hahmoja, oli jotain todella mahtavaa. –Antti
  • Grand Theft Auto V: Ensimmäinen peli joka onnistuu tuomaan peliin 3 päähenkilöä ja naittamaan näiden tarinat kekseliäästi yhdeksi satiiriseksi kokonaisuudeksi. -Ville
  • The Last of Us: Vaikka peli ei ollut gameplayn suhteen mullistava, sen tarina oli ilmiömäisen hyvä. Saman voisi sanoa Bioshock Infinitestä, jossa oli myös erinomainen tarina. Mielestäni kuitenkin The Last of Us oli hieman parempi. –Jyri
  • The Last of Us: Last of us pysyy hyvin uskollisena tarinalleen ja luo ällistyttävän realistisia kontrasteja henkilöhahmojen persoonien ja päätösten välillä. Hahmojen suhteen kehittyminen, varsinaisen päämäärän suhteellinen epäolennaisuus, sekä riipivän tunteellisen latauksen luominen on pelintekijöiltä aivan käsittämättömän taidokas suoritus. Vaikka itse pelaaminen ei tempaissut minua mukaansa, kypsän sekä todenmukaisen tarinan kulminoituminen suorastaan uskomattoman tyydyttävään lopputulokseen toi minulle lähestulkoon tipan linssiin. Last of us ansaitsee hiljaiset taputukseni sillä se tarjosi kässärillään jotain mihin mikään muu peli ei ole koskaan kyennyt. Bravo. -Rafael

 

 

Lisää aiheesta

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 2: Paras pahis, innostavin Kickstarter, iloisin yllätys…

Vuoden pelit 2013: vuoden kolmanneksi paras peli

Vuoden pelit 2013: toiseksi paras peli

Vuoden pelit 2013: vuoden paras peli

 

Oma suosikkini finalisteista on...

Katso tilanne vastaamatta

Keskustelu

@1 Kummatkin läpi pelanneena en kyllä Last Lightin tarinaa pidä lähelläkään saman tasoisena kun Bioshock Infiniten. Tämähän on henkilökohtainen mielipide ja jokaisella on täydellinen maku.

Olenko ainoa, jonka mielestä Bioshock Infinite on ylihypetetty? Olihan se hyvä peli, mutta mielestäni esim. Metro: Last Light oli monin osin parempi tai vähintäänkin samalla viivalla.

Muropaketin uusimmat