UUSIMMAT

Vuoden 2013 yllättävin peli: Tomb Raider

12.02.2014 19:00 | Muropaketin toimitus

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2013 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden yllättävin peli oli Tomb Raider.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

Vuoden 2013 yllättävin peli: Tomb Raider

  1. Tomb Raider
  2. Papers, Please
  3. The Stanley Parable           

 

Tomb Raiderin nousu vuoden yllättävimmän pelin pallille on kieltämättä yllättävä käänne, mutta ei niin yllättävä sen jälkeen kun muistellaan miten yllättävän hyvä se oikeastaan olikaan. Saati miten yllättävän käsikirjoituksen yllättävä käsikirjoittaja Rhianna ”Yllättäjä” Pratchett olikaan tehnyt. Siinä samalla ei yhtään haitannut, että Crystal Dynamics teki rautaisimman ja toimivimman Tomb Raider –pelin vuosikymmeneen ja nosti Lara Croftin takaisin toimintapelien suurimmaksi sankarittareksi.

 

Äänestäjien kommentteja:

  • Nosti vanhan, väsyneen ja pystyyn kuolleen sarjan uusin korkeuksiin… –Miska
  • Crystal Dynamics ei ole aiemmilla Tomb Raider peleillään vakuuttanut. Tämä rebootti oli kuitenkin täyttä timanttia seikkailupelien ystäville. –Jope
  • Vuoden parhaimpia pelien joukossa. Eri nimellä olisi pärjännyt paremmin, koska ennakkoluulot.  -kihve

 

1. Tomb Raider

Lue juttu: Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360) 

Kuinka moni meistä olisi vuoden odotetuimpia pelejä pohtiessaan heittänyt listalle Crystal Dynamicsin Tomb Raiderin? Itse en ainakaan. Sarjan aiemmat pelit olivat kasvavassa määrin väsynyttä settiä ja ennakkohehkutuksen perusteella tuntui siltä kuin oppia olisi ammennettu aivan vääristä lähteistä.

Ehkä juuri vähäisten odotusteni takia olenkin kuin ällikällä lyöty kun kävi ilmi, että Tomb Raider on alkuvuoden iloisin peliyllätys ja aivan pahuksen hyvä peli.

Crystal Dynamicsin Tomb Raider on varmasti alkuvuoden puhutuimpia pelitapauksia, mutta kiitos markkinointiosaston perseilyn, aivan vääristä syistä. Jo ennen ilmestymistään pelillä oli maine naisia vihaavana kidutuspornona, eikä toki suotta. Miltei kaikki ennakkohehkutus keskittyi sen ympärille, miten moninaisilla ja kamalilla tavoilla Lara voisikaan pelissä kuolla ja luonnollisesti kohu oli sen mukainen.

Nettifoorumeilla käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä helvetti peli-ihmisiä oikein vaivaa, kun tällä tasolla pitää operoida ja lehdissäkin väännettiin kättä urakalla siitä, oliko peliala vihdoin mennyt liian pitkälle. Ja kaikki tämä ennen kuin oikeastaan kukaan oli edes koko peliä pelannut. Harmi, että Square Enixin PR-pellet eivät pistäneet vain ihmisiä pelaamaan peliä (paitsi kun JOK sitten pelasi), sillä silloin keskustelu olisi todennäköisesti käynyt sen ympärillä, miten erinomaisen hyvä peli Tomb Raider kaiken kohun alla onkaan.

 

2. Papers, Please

Lue juttu: Papers, Please (Mac, PC)

Tuoreimpana pläjäyksenä ”pelit ovat taidetta” –sarjassa esittelemme nimittäin teoksen, jossa pääsee olemaan 80-luvun kommunistivaltion rajavartija. Ja tiedättekö mitä? Se on aivan pirun hyvä peli.

Vaikka Papers, Please ilmestyi aivan äskettäin, peli on kerännyt netissä huomiota ja suosiota jo kuukausien ajan. Pelin kehittäjä kun julkaisi siitä työversion jo aikaa sitten ja onnistui saamaan sen peliväen tietoisuuteen. Huomion aallonharjalla ratsastaen peli sujahti läpi Greenlightista ja menestys näytti taatulta. Kyllähän sitä menestystä myös pelille suo, sillä kyseessä on yhden miehen projekti, jota on selvästi tehty rakkaudella ja intohimolla. Enemmän näitä, vähemmän väsyneitä jatko-osia, peliala!

Vaikka sitä ei uskoisikaan, Papers, Please tekee oikeasti kiinnostavia asioita interaktiivisen tarinankerronnan saralla. Pelaaja näkee työssään paljon pieniä tarinoita, joiden ohessa hänen moraalista selkärankaansa koetellaan kuin vaivihkaa. Jonosta tulee vaikka hakija, jonka kaikki paperit ovat kunnossa. Mutta seuraavan tulevalla aviopuolisolla ei ole. Anna hänelle armoa, tulija anelee. Jos palautat heidät takaisin kotimaahan, molempia odottaa kidutus ja kuolema.

Passivirkailijalle sallitaan päivässä pari töppiä, ennen kuin palkkaa lähdetään sakottamaan, joten periaatteessa näissä kohdissa voi antaa armon käydä oikeudesta. Mutta mitä jos sitten töppääkin? Vitonen on suoraan perheen suusta pois ja voi kirjaimellisesti merkitä elämän ja kuoleman eroa.

 

3. The Stanley Parable

Lue juttu: The Stanley Parable (PC) 

Lue juttu: Toimituksen suosikkipelit 2013: Eric 

Lue juttu: Toimituksen suosikkipelit 2013: Heikki

Heikki Takala kuvaili The Stanley Parablea suosikkilistallaan näin:

Indie-pelien kaksi trendiä tänä vuonna ovat olleet neljännen seinän uuttera purkaminen, sekä satunnaisesti luotu sisältö. Itse inhoan jälkimmäistä, ja rakastan ensimmäistä. The Stanley Parable aloitti tiensä Source-modina, mutta vasta kaupallisena versiona julkaistu peli antaa sille todellisen elämän. The Stanley Parable ei ole oikeastaan peli, vaan huumorin sävyttämää pohdintaa kertomisen jalosta taidosta sekä pelaajan ehdollistamisesta pelintekijöiden luomiin sääntöihin joissa on hyvin vähän järkeä loogisesti ajateltuna. Oikeastaan koko pelin sielu lienee brittiaksentilla puhuva kertoja. Mutta vielä mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttuu ilman kertojaa. Kokeilkaapa laittaa vain äänet pois päältä, ja kokekaa hämmennys.

Eric Hartintaasen näin:

Ensimmäisen persoonan kävelypelit ovat nostaneet päätään oikein tarmolla Gone Homen sekä Amnesian kaltaisten pelien muodossa. The Stanley Parable on kokeellinen peli peleistä – ja oikeastaan kaikki kuvaukset sen jälkeen ovat suhteellisen isoja spoilereita. Sanotaan vaikka niin, että yllätyksiä ja salaisuuksia piisaa sekä ihan oivaltavaa analyysiä pelien luonteesta.

Ja Pekka Leinonen näin:

Olen ongelman ääressä. Käsittelenkö teosta pelinä, taideteoksena, vai testinä. Pelinä Parable on mekaniikaltaan lähes yksinkertaisin mahdollinen, ja tästä yksinkertaisemmaksi menee oman kokemukseni perusteella vain Dear Esther. Paina eteenpäin, valitse menetkö vasemmasta vai oikeasta ovesta, paina nappia. Siinä ovat kaikki toiminnot. 

Taideteoksena tämä ei ole ainakaan maalaus. Grafiikan loistossa ei häikäistytä, sillä ikääntyvä pelimoottori tarjoaa rajoitetut puitteet. Kyllähän Sourcesta saa toki revittyä enemmänkin irti, mutta luulen ettei tekijöillä ollut moiseen aiettakaan. Taideteoksena kyseessä on siis enemmänkin novelli. Siitä kohta.

 

Listalle ehdotettiin myös monia muita teoksia, joista jokunen poiminta äänestäjien perustelujen kera:

  • The Wolf Among Us: Bill Willinghamin Fables-sarjakuva oli minulle uusi tuttavuus, ja sen käyttö tarinassa oli yksi pelin kantavista elementeistä. Yllätyin kun Telltalen vahva tarinankerronta suorastaan pakotti pelaamaan pelin yhdeltä istumalta loppuun – kahdesti, jotta näki omien valintojen vaikutuksen tarinaan. –Cls
  • Papers, Please: En todellakaan odottanut tältä peliltä sellaista koukuttavuutta ja tarinaa, kuin mitä se tarjoaa. Yksinkertainen ja toimiva peli, joka peittoaa minkä tahansa tänä vuonna ilmestyneen ns. aaa-pelin. Kyllä, jopa GTA V:n. -toni
  • Killzone: Mercenary: En odottanut peliltä mitään, mutta kun sain sen käsiini niin huomasin että se toimii Vitalla loistavasti. Grafiikka on upeaa ja ruudunpäivitys pysyy tasaisena. Pelattavuus oli myös kunnossa ja ampuminen toimi yllättävän hyvin. -Karri
  • The Walking Dead Season 2 Episode 1: Ensimmäinen episodi pelistä yllätti minut iloisesti sen uniikkiuden, koskettavan tarinan ja päähenkilöiden takia. Ja sitten tietty kun mukana on zombeja niin se on aina plussaa. -Eero
  • Path of Exile: Taustat huomioiden hämmästyttävän hyvin viimeistelty ja tasapainoinen haastaja paljon isomman budjetin peleille samassa genressä, kuten Diablo 3 ja Torchlight 2. Esikuvana selvästi ollut monissa asioissa Diablo 2 ja niille jotka eivät kolmannesta osasta pitäneet, on Path of Exile suurella todennäköisyydellä varsin mieleinen peli.-RazorNova
  • Paper’s Please: En olisi uskonut että jokin rajavartion passien ja papereiden tarkistus peli voisi olla näin koukuttavaa. Videolta nimittäin näytti erittäin tylsältä, mutta kun pääsi pelaamaan sitä ei vaan voinut lopettaa. -Tomi
  • Shadow Warrior: Shadow Warrior yllätti itseni aivan puskista, julkistuksen aikaan kun en ollut ollenkaan varma mitä pelistä etukäteen ajatella. Optimistina kuitenkin sen julkaisussa nappasin ja pakko sanoa että näin hauskaa ei minulla ole ollut räiskintäpelin parissa useaan vuoteen. Loistavasti toteutettu miekkataistelu, munakkaat tuliaseet ja aina tuoreelta tuntuvat taistelutilanteet tekevät pelaamisesta todella hauskaa. Peli myös näyttää todella hyvältä ja yllättävän hyvä tarina on pelkkää plussaa. Tämän pelasin useaan otteeseen mielelläni läpi ja luulisi ihan kelle tahansa vanhan koulukunnan räiskintäklassikoiden pelaajalle uppoavan. -Anssi
  • Metro Last Light: Yllätti kokonaan, graafisella ulkoasullaa, hyvällä juonellaan ja erikoisella tarinallaan. –Ronny
  • Sly Cooper: Thieves In Time: Tekijöiden vaihdos järkytti suuresti, mutta ”Thieves In Time” osoittautuikin äärimmäisen nautinnolliseksi peliksi joka oli taattua Sly-laatua alusta loppuun saakka. -Toni
  • Grand Theft Auto V: GTA IV:n jälkeen oli niin paljon parannettavaa ja Rockstar onnistuikin siinä mahtavasti. Nelonen oli tylsä, liian pitkä ja itseään toistava. Vasta DLC lisurit olivat loistavia, tiiviitä paketteja kiinnostavalla tarinalla. GTA V tekee jo pääpelissä kaiken oikein – kolme kaveria, kolme tarinaa ja oikeasti vain yksi iso tarina. Teknisenä suorituksena mahtava, vetää viimeiset tehot poistumassa olemasta sukupolvesta (Microsoft – missä Xbox One ??????). -Jack B.
  • Call of Juarez: Gunslinger: Edellisen osan, The Cartelin, jälkeen ei ollut mitään odotuksia. Vielä kun sai tietää, että kyseessä on 15€ maksava latauspeli jonka grafiinen tyyli on muutettu edellisistä osista olin aika varma että tämä sarja kuolee tähän. Yllätys yllätys, peli osoittautui vuoden parhaaksi räiskinnäksi: pelattavuus rautaa ja yksinkertainen tarina, ja tapa jolla sitä kerrottiin, piti otteessaan koko 5h pituuden. Tarinan lisäksi löytyi kaksi muutakin pelimuotoa, joten 15€ peliksi hinta laatusuhde täydellinen ja vuoden ehdoton yllätys. –punajuurimies
  • Outlast: Paras kauhupeli sitten ensimmäisen Dead Spacen ilmestyi nurkan takaa pienen indie-pelifirman tuottamana. Todella intensiivinen pelikokemus ja mieleensyöpyvä tarina tekevät tästä pelistä minun valintani. –hannu
  • Miku Hatsune: Project Diva F: Yllättävintä että koko peliä edes myytiin muualla kuin japanissa. Japaniksi lauletut biisit ei varmastikaan kaikkia miellytä mutta rytmipelinä hauskaa hupia :). -Korpinsiipi

 

 

Lisää aiheesta

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 2: Paras pahis, innostavin Kickstarter, iloisin yllätys…

Vuoden pelit 2013: vuoden kolmanneksi paras peli

Vuoden pelit 2013: toiseksi paras peli

Vuoden pelit 2013: vuoden paras peli

 

Oma suosikkini finalisteista on...

Katso tilanne vastaamatta

Keskustelu

”Sly Cooper: Thieves In Time: Tekijöiden vaihdos järkytti suuresti, mutta ”Thieves In Time” osoittautuikin äärimmäisen nautinnolliseksi peliksi joka oli taattua Sly-laatua alusta loppuun saakka. -Toni”

Tämä teki minut samaan aikaan vihaiseksi ja surulliseksi, sillä Sly 4 ei ole Sly peliä nähnytkään! Sly 2 on mielestäni maailman paras peli ja siksi Sly 4, joka on aivan surkea verrattuna siihen en pidä siitä yhtään. En voi sanoa että on huono peli, mutta sillä ei ole Slyn SIELUA!

Muropaketin uusimmat