Uusimmat

Vuoden 2014 epäonnistujat: Rambo the Video Game ja Destiny

18.04.2015 20:00 Jukka O. Kauppinen

Pelivuosi 2014 oli täynnä hyviä pelejä. Ja pettymyksiä. Ja joitakin todella heikkojakin esityksiä.

Vuoden 2014 epäonnistujat -äänestyksessä haettiin pettymyksiä ja huonoimpia pelejä. Vuoden huonoimman pelin äänestyksessä monilla oli tuttuun tapaan vaikeuksia erottaa oikeasti huonoja pelejä suosittujen ja hypetettyjen pelien aiheuttamista pettymyksistä. Osa varmaan myös ui tietoisesti taas vastavirtaan, mutta sehän on normaalia.

Järkevät häviäjät silti löytyivät äänipinkasta sekä vuoden pettymykselle että vuoden huonoimmalle pelille.

 

Aiempien vuosien satoa:

Lisätietoja:Vuoden pelit

 

Vuoden huonoin peli

Huonoimmassa pelissä kyse on perustavanlaatuisista ongelmista niin pelisuunnittelun, teknisen toteutuksen, tarinankerronnan kuin yleisen nautittavuudenkin saralla. Ei siitä, että peli on jatko-osa tai ei täyttänyt hypen rakentamia odotuksia.  Niin, huonoin peli on yksinkertaisesti kammottavin ja öklöttävin peli, johon epäonneksesi törmäsit.

Näinollen.. Tieteellisen tarkan ääntenlaskun ja arvioinnin tuloksena…

Vuoden 2014 huonoin peli oli…

  1. Rambo: The Video Game

 

 

 

Lukijoiden kommentteja:

  • En sinänsä ole oikeitetu perustelemaan tai valitsemaan Ramboa tai muutakaan, koska en mielestäni ole pelannut huonoja pelejä, joten voin vain toistaa, mitä olen muiden suusta kuullut. Rambo on räideräiskintä ja vielä lähes täyden hinnan sellainen. VUONNA 2014. Lisäksi peli on ruma, lyhyt eikä edes vaivaudu palkkaamaan ääninäyttelijöitä.
  • Äänimaailma, kerronta, mekaniikat, grafiikat ja koko peli. Rail shooterit, varsinkin näin huonosti toteutetut voi painua takaisin 1990-luvulle.

 

Domen arvostelusta:

Nyt olen kuitenkin pelannut Ramboa ja voin kertoa, että on syytä vetää naama näkkärille, sillä tässä paskakasassa ei paljon naurun aiheita riitä. Ja voi hyvinkin olla, että sen jälkeen ei naurata moni muukaan asia.

Se oli varmasti kaikille jo ennakkoon selvä, ettei Rambo-peli ole mikään mestariteos. Jotkut uskalsivat toivoa, että ehkä siitä irtoaisi silti huumoria. Tiedättehän, miten paskaleffoja katsellaan virvoitusjuomien kera kaveriporukassa? Tyhmille tapahtumille, kamalille efekteille ja pökkelöille näyttelijöille naureskelu kun on sopivassa mielentilassa mahtavaa hupia, varsinkin jos ruudulla pyörii joku kamala leffa, jota tehdessään joku poloinen on yrittänyt parhaansa ja epäonnistunut.

Rambo: The Video Game (PC, PS3, Xbox 360) 

 

Muita joko hyvin perusteltuja tai ehdasti paskoja pelejä vuodelta 2014:

  • Dungeon Keeper: Vanha Dungeon Keeper oli aivan loistava peli, joka olisi sellaisenaan pienen grafiikkapäivityksen kanssa ollut aivan loistava mobiililaitteille uudelleenjulkaistuna. Lopputuloksen ollut iOS-peli oli kuitenkin käsittämätöntä pay-to-win -rahastusta.
  • Dungeon Keeper: Vanhan pelin uusi tuleminen mobiiliversiona. Eipä kuitenkaan. Pikemminkin oppikouluesimerkki väärin tehdystä free-to-play pelistä ja EA:n täydellinen keskisormen osoitus asiakkailleen. Ja eihän nämä scammit edes tähän loppuneet…   
  • Guise of the Wolf: Buginen, tönkkä, naurettava grafiikka… Ei tätä peliä kertakaikkiaan pysty suosittelemaan edes pahimmalle viholliselle.
  • Jagged Alliance Flashback:  …joka ansaitsee omalla arvosteluasteikolla myös vuoden huonoimman pelin tittelin. En oikeastaan löytänyt mitään hyvää pelistä, kun lähtökohta on täysin väärä. Jos pelimekaniikka toimisi ja taistelut olisivat taktisesti vaikeita, paikat olisi tuhottavissa ja pelissä olisi korkeustasot, sekä tekoäly olisi kunnossa niin tämä olisi hyvä peli. Mutta kun ei ole.                      
  • Mountain: Näytönsäästäjä, ei peli.
  • Nutjitsu: Xbox Onelle ilmestynyt paska Pac-Man klooni. Näyttää joltain (paskalta) Amiga-peliltä.
  • Slaughtering Grounds: Todella kämäinen zombiräiskintä joka julkaistiin Steamissa. Tämä peli olisi mennyt jokaiselta ohi, ellei Jim Sterling olisi ottanut peliä käsittelyyn omassa Youtube-sarjassaan. Koko homma muuttuikin sitten täydeksi farssiksi kun pelinkehittäjät itse suuttuivat kuin pahaiset kakarat ja julkaisivat oman ”Review the reviewer”-videonsa. ”I’m Jim f**king Sterling, son!”            
  • Spikey Walls: RCMADIAX tekee jatkuvalla syötöllä halpaa sontaa ulos. Tämän saman voisi sanoa tuhansista kännykkäpeleistä, mutta Spikey Walls oli kyllä ylivoimaisesti vuoden huonoimpia. Muitakin samankaltaisia on olemassa ja näistä ei koskaan pääse eroon niin kauan kun alustojen laaduntarkkailussa ei ole kunnon kontrollia.   
  • The Evil Within: Kankeat kontrollit, surkea juoni ja huono pc porttaus riittäisi jo syyksi. Kirsikkana kakun päälle vielä onneton yritys tehdä psykologinen kauhupeli, josta ei kauhua löydy ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, kun ruudulle työnnetään loputtomasti verta ja sisälmyksiä ymmärtämättä yhtään kuinka luoda jännitystä ja pelkoa. Shinji Mikami osoitti olevansa yksi yliarvostetuimmista pelintekijöistä. Vanhoilla meriiteillä ei voi enää ratsastaa kun päästää ilmoille tällaisia pökäleitä.        
  • The Evil Within: Suuret odotukset, luvattiin sitä wanhaa ja hyvää. Saatiin kierrätettyä ja useita kertoja ennenkin nähtyä tavaraa. Ainut mitä en vanhoista ajoista kaivannut kyllä löytyi pelistä, nimittäin kankeat kontrollit ja kuvakulmat. Buginenkin vielä kehtasi olla. Kauhu puuttui. Itse arvostelin pelin kelvolliseksi, mutta tämän vuoden julkaisuista tämä on omakohtaisesti se huonoin. 

 

Vuoden pahin pettymys

Pahin pettymys on peli, jolta odotit paljon – mutta petyit raskaamman kautta. Ja tällöin myös henkilökohtaiset väkevät tunteet saavat nousta pintaan. Kuten myös tapahtui!

Sillä vuoden 2014 pahin pettymys oli…

  1. Destiny

 

 

Lukijoiden kommentteja:

  • Destinyn kohdalla odotukset olivat korkealla, mutta peli alkoi toistamaan itseään vähän liiankin nopeasti ja raidiin osallistuminen on taas tehty tavalliselle tallukalle ihan liian vaikeaksi, koska kaikki nyt eivät vain tahdo kuulua erikseen johonkin klaaniin (tai omista tarpeeksi pelaavia tuttavia). 
  • Ei tarinaa. Ei avointa maailmaa. Viholliset kaikki samanlaisia. 30fps.
  • 500 tziljoonaa dollaria käytetty, tuloksena mitäänsanomaton, ontto, tunteeton präiskyttely. Ja tämä kommentti siis vannoutuneelta Halo-fanilta.
  • Megaluokan pettymys. Kaunis kuin mikä, mutta hengetön, kankea, ei uusia ideoita, surkea ”tarina” joka ei avarra yhtään ympäröivää maailmaa, epätasapainoinen moninpeli, tylsät erikoisliikkeet jne.
  • Itselläni oli kovat odotukset peliä kohtaan, lähinnä peliä kehittäneen Bungien takia. Lopputuloksenahan oli ihan kiva peli, mutta peli oli loppujen lopuksi aika sieluton tekele, ehkä osittain tarinan vuoksi.
  • Luvattiin kuut ja tähdet sekä päälle vielä MAHTAVA juoni. Juonta ei ollut kuin parin sivun verran, toiminta itseään toistavaa ja samoin maisemat. Alku huuman jälkeen sitä tajusi joutuneensa hypetyksen uhriksi ja lompakko keveni kummasti. Lisäsisältökään ei auta kun niin kallista ja niin vähän sisältöä.
  • Destiny on hyvä peli, mutta missä näkyy puolen miljardin budjetti? Onhan se pelattavuudeltaan ensiluokkainen ja hienot maisemat, mutta siinä kaikki… Juoni on intialaisen, pienen ja pahalta haisevan budjettipelitalon tasolla. Hiekkalaatikkopelikö? No ei suinkaan. FreeRoam löytyy kyllä, mutta se tuntuu samalta ku Borderlands, kun kaikki järkevät tehtävät on pelattu. Jäljellä on vaan ”mee tuonne tapa muutama vihollinen, jotka spawnaa uudestaan”-tyyppisiä tehtäviä. Isot maailmat? Toki joo, mutta ne onnistui tekemään pelin niin hyvin, että isokin tuntuu pieneltä. Pelaat kuus tehtävää esim. kuusta ja oot nähny sieltä noin kaiken. Hahmon tekeminen? Valittet muutamasta naamasta ja meet sillä.
  • Massiivisen mainosbudjetin tuottama hype antoi kuvan eeppisestä seikkailusta, jossa taivas on rajana. Peli kuitenkin osoittautui varsin rajalliseksi tarinan ja kenttien koon suhteen. Loputon grindaaminen ja järjetön varusteisiin sidottu leveling systeemi yhdistettynä RNG loot systeemiin – ei vakuuttanut millään tasolla. Täydellisesti hukattu potentiaali ja Bungien kyvyttömyys toteuttaa luvattua eeppistä seikkailua on tullut ilmi pelisysteemiä muuttavien päivitysten muodossa. Suurin osa näistä päivityksistä on onnistunut rikkomaan lisää jo alkujaan rikkinäistä peliä.
  • Liian lyhyt… Hyvin toimiva mutta ei niitä samoja kenttiä jaksa hangata. Sitten maksan lisäristä missä on pari hassua tehtävää… F*uck u Bungie.

 

 

Muita hyvin perusteltuja pettymyksen tuottaneita pelejä vuodelta 2014:

 

  • ArcheAge: Paras MMORPG vuosiin, mutta julkaisuksi kutsuttu farssi laski pelin länsiversion helposti vuoden kovimmaksi pettymykseksi. Asiakkaiden harhaanjohdatusta, perättömiä lupauksia, viivästyksiä, kommunikaation puute, hakkereiden täyttämät serverit, P2W-mekanismit… Pettymystä vielä pahentaa se, että kaiken takana on Trion jota itse pidin ennestään Rift-kokemusten perusteella parhaana mörppijulkaisijana pallon tällä puoliskolla.          
  • Assassin’s Creed Unity: Odotin Assassin’s creedin paluuta vanahlle mantereelle ja kunnon metropoleihin kuin kuuta nousevaa. Kun kuulin uuden pelin vielä sijoittuvan aikakausista yhteen mielenkiintoisimmista, kuvittelin, ettei mikään voisi pilata pelikokemusta. Väärässä kuitenkin olin. Pelin tarina oli pinnallinen ja kohtuullisen lyhyt. Lisäksi tarina tuntui tyystin irralliselta pelimaailmasta, pääjuoni ja Ranskan suuri vallankumous tuntui yhtä etäiseltä kuin joulukuusi ja juhannusvihta. Eikä pelin tekniset ongelmatkaan varsinaisesti asiaa parantaneet.             
  • Assassins Creed Unity: Pelihän julkaistiin ihan keskeneräisenä, ja mikromaksuja tungettiin päin naamaa. Vähän sama kun tilaisin talon, jonka jälkeen urakoitsija tois pihalle kasan puuta ja tiiliä ja toteaisi talon olevan valmis. Tässä kohtaa urakoitsija tarjoutuisi asentamaan lisämaksua vastaan vessan lautakasan päälle, koska sehän ei hänen käsityksensä mukaan talopakettiin kuulunut.
  • Borderlands: The Pre-Sequel: NPCt lässyttää tuntikaupalla tylsiä ja jumittaa pelaamista kunnes suostuvat avaamaan seuraavan oven. Avaruudessa taistelu on hidasta sekä tylsää ja hyppiminen alhaisessa painovoimassa lähinnä turhauttavaa. Siinähän leijut ilmassa kaikkien ammuttavana, mitäs painoit sitä hyppy-nappulaa.          
  • Call of Duty: Advanced Warfare: Puuttuu se jokin mikä koukuttaa.. mennyt liian kauas realismista… sotapelissä kaipaa maanläheisempää meininkiä.. world at war kakkososa olisi tervetullut lisä.. tulevaisuus seikkailut toistaa jo toisiaan liikaa.
  • Castlevania: Lords Of Shadow 2: Erinomaisen ensimmäisen osan jälkeen odotukset olivat melko korkealla, mutta valtettavasti Mercury Steam ei uskaltanut uudistaa peliä tarpeeksi, vaan tyytyi pitämään pelimekaaniikat suht samana. Aikakauden ja miljöön vaihto ei toiminut tarpeeksi hyvin sekään. Tuloksena melko hyvä, mutta ei korkeita odotuksia vastaava peli. 
  • Civilization Beyond Earth: Vaikka kehittajat olivat kertoneet koko ajan etta kyseessa ei ole Alpha Centaurin jatko-osa, kyllahan kaikki tiesivat etta se sita on. Tekeleen julkaistua kaikki pettyivat eritoten johtajien samankaltaisuuteen, aaninayttelyn puutteellisuuteen ja muutenkin kaikkeen siihen mika teki Alpha Centaurista vuosisadan parhaan pelin eli tarinaan. Itse gameplay oli ihan hyvaa – poislukien jotkut kayttoliittyman omituisuudet varien ja valikoiden koon kanssa – mutta kun se fiilis mika Alpha Centaurin kanssa syntyi puuttui, koko peli tuntui sieluttomalta. Alpha Centaurin hahmot elavat vielakin ja jokaisen viimeinen tehtava on astua kierratystankkeihin, mutta Beyond Earthin hahmoilla ei ole persoonallisuutta nimeksikaan.                       
  • Civilization: Beyond Earth: Odotin Sid Meierin mukailemaa Alpha Centauria, mutta sainkin typistetyn Civ V-avaruusmobiilipelin, vaikutti törkeälle rahastukselle.          
  • DarkSouls II: Kyseessä on hyvä peli, jolta vain odotin huomattavasti enemmän. Aikaisempiin Souls-peleihin verrattuna melko lattea kokemus. Esimerkiksi kenttä- ja bossisuunnittelu, henkilöhahmot ja dialogin laatu jäävät todella rankasti edellisosista jälkeen. Ehkä peli ei olisi ollut niin kova pettymys, jos etukäteen olisin tiennyt, että tuo on eri tiimin ja ohjaajan käsialaa (joten heikompaa laatua olisi osannut odottaa), mutta kun se selvisi itselle vasta pelatessa. Muutaman tunnin jälkeen oli pakko tarkistaa asia googlesta ja epäilykset osoittautuivat oikeiksi.                  
  • Dark Souls II: Valheellista mainontaa grafiikoista, ja kun eka osa oli niin legenda, olisi tältä odottanut paljon enemmän. Muuten Watch_Dogs olisi tämän tuomion ansainnut, mutta kyllä siitä pystyi enemmän nauttimaan. DS2 oli vaan niin tasapaksu ja vaikeusaste syntyi vääristä syistä.                      
  • Dragengard 3: Kyseinen peli kuuluu samaan kategoriaan kuin Duke Nukem Forever eli pitkään valmisteilla olleet jatko-osat, kun edellinen osa pelisarjasta julkaistiin vuonna 2005. Vaikka pelissä on jotain edellisten osien tuntua, ei se yllä millään osa-alueella edeltäjiensä tasolle. Edeltäjissä kun taistelualueet olivat dynasty warriors-pelien tapaan satojen tai tuhansien vihollisten täyttämiä avoimia alueita, on kolmosessa tyydytty pelkkään putkijuoksuun, jonka varrella harvoin on edes kymmeniä vihollisia. Vielä kun otetaan edellisissä osissa vahvasti ollut lohikäärmeellä lentäminen ja sillä tehtävä vihollisten tuhoaminen pois ja käytetään kyseistä vaihtoehtoa korkeintaan kourallisessa kenttiä niin aletaan jo olla syvillä vesillä. Lisätään tähän soppaan vielä kohtauksissa turhan paljon tapahtuvat pervoilut (japanilaisten tekemä, kyllä), mitä edellisissä osissa ei ollut, niin pistää miettimään, että olisiko peli ollut paljonkin parempi jos näiden kohtausten tekemisen sijaan oltaisiin keskitytty kenttäsuunnitteluun ja muihin ongelmakohtiin. Loppupäätelmänä voidaan todeta että peli ei ole edeltäjensä veroinen, vaikka siinä tiettyä samanhenkisyyttä onkin havaittavissa. PS: pelin optimointi on myös toteutettu todella huonosti, sillä joka kentän lataukseen/uudelleenaloitukseen menee aina puoli minuuttia (kyllä, olen mitannut)ja jokaisen vähänkin isomman alueen jälkeen tulee lataustauko seuraavaa putkiosuutta varten. Ja koska pelissä on paljon challenge-osuuksia, missä kuolema korjaa todella nopeasti, niin yhden kentän läpimenoon saattaa joutua odottamaan lataustaukoja enemmän kuin pääset pelaamaan varsinaista kenttää.       
  • Dragon Age:Inquisition (PC): Karmeat kontrollit, kamala kamera, nykivät välivideot, kelvoton tactical view, huonot MMO-tyylin tehtävät, rumat hahmot, ääliöt partyn jäsenet. Mass Effectien luojilta odotti todella paljon enemmän.              
  • Dragonball Z Battle Of Z: Ei olisi tarvinnut kuin nostaa pelaajien määrää budokai tenkaichiin mutta kun ei. Vetivät taistelumekaniikat liian simppeleiksi eikä muutenkaan tunnu olevan enää sitä ”potkua” kun pääsee nakuttamaan kunnolla turpiin. Idea hyvä, toteutus ei.                         
  • Elders Scrolls Online: Surkea endgame sisältö. Bugit, lagi, persoonaton perus MMO naksuttelu jossa olisi ollut ainakin fluffin perusteella ainesta ”WoWin tappajaksi”.                    
  • Far Cry 4: odotin pelin olevan jotain yhtä mullistavaa kuin Far Cry 3 julkaisussaan. Peli oli kuitenkin käytännössä pelkkä reskinnaus kolmoseen parilla uudella ajoneuvolla ja syvyydettömillä tarinatehtävillä. Ainoa asia, joka aiheutti positiivisia tuntemuksia oli asehullu uskontofanaatikko, ”what gun would Jesus use?”                       
  • Goat Simulator: Laajasta maailmastaan huolimatta Goat Simulator ei jaksa viihdyttää ensimmäisen pelikerran jälkeen muuta kuin huonona vitsinä perjantai illan huumassa. Suuren hypen aikaan saaneelta peliltä se oli pettymys.             
  • Hyrule Warriors: Odotin ehkä vähän liikoja tämän suhteen, mutta itselle tämä ei oikein lähtenyt. Peli oli mielestäni todella itseään toistava, karun näköinen ja nopeasti ns. ”nähty”. Loppujen lopuksi pelissä oli liian vähän kaikkea kun huomasi että hahmomallit, viholliset, kentät ja pelimuodot olivat aika vähissä ja toistensa variaatioita. Ei jatkoon.   
  • Jagged Alliance Flashback: Hype kasvatti ennakko-odotukset korkealle, kun tekijätiimi vannoi uskollisuutta vanhalle pelisarjalla. Metsään meni ja pahasti. Strategia on poissa ja peli on kolho kuin kuun pimeä puoli. Heidän olisi pitänyt markkinoida teosta kärsimyssimulaattorina…                        
  • Jagged Alliance: Flashback: Ei huono peli, mutta suuri pettymys. Kehittäjät lupasivat Kickstartterissaan mansikoita taivaalta, mutta menivät tyhmät julkaisemaan alphatason Early Accessin ja betatason 1.0:n.
  • NHL 15: Vanhemmilla konsoleilla täysin sama peli kuin vuosi sitten. Pientä eroa julkaisuvaiheessa, mutta päivittettiin indenttiseksi, bugiseksi peliksi kuin edellisenä vuonna.     
  • NHL 15: Änäri olisi voinut tehdä hienon debyytin uudelle konsolisukupolvelle, mutta sen sijaan EA Sports päätti keskittyä turhanpäiväisiin stadioneihin, videopätkiin ja grafiikkapäivityksiin, ja seurauksena pelistä puuttui jo aiemmiltakin vuosilta tuttuja toiminnallisuuksia ja pelitiloja. Perustelut: ”Meillä oli vain vuosi aikaa…” Haloo! Teillä on ollut 20 vuotta aikaa.                            
  • Planetary Annihilation: Ensimmäinen ja viimeinen kickstarter peli johon olen rahojani suoltanut. Ehkä vähän kickstarter huumassa laitoin heti sen verran, että pääsin testaamaan jo betaa. Betahan sitten kesti yli vuoden ja Uber Entertainment lypsi rahaa PA:lla minkä ehtivät. Ilmeisesti rahavirrat alkoivat hiipua kun peli sitten päätettiin ”laittaa kultaan”. Eikä siinä sitten mennyt kuin kuukausi niin peli komeili -50% alennuksessa 15e hintaan. Hieman harmitti näin 50e köyhempänä. Alkujaan innostuin projektista koska tekijöillä oli hyvin paljon kytköksi Supreme Commanderiin ja sen edeltäjään Total Annihilationiin. Tutuistin sarjaan vasta SupComin myötä ja se on aina ollut myös lähempänä sydäntäni. Valitettavasti PA ei ole SupCom vaan enemmänkin modernisoitu total annihilation. Jotenkin tätä kautta lopullinen tuote tuntui vähän pettymykseltä. Peli ei ole samalla tavalla eeppinen kuin SupCom ja lopputulos muutenkin melko kämäinen perusnaksu. En vai löytänyt sitä nurkkaa pelistä josta olisin voinut pitää kiinni ja pitää lopputuloksesta. Odotin jotenkin paljon enemmän lopulliselta tuotteelta.            
  • The Evil Within: Shinji Mikami tekee uuden kauhupelin? Kuulosti aluksi aivan mahtavalta! Julkaisussa asian laita sitten paljastuikin – teknisesti peli oli aivan karmeaa roskaa eikä se gameplaykään ollut mitään keskivertoista qte-hippaa kummempaa. PC-porttaus kärsi teknisistä ongelmista vielä konsoleita enemmän kun resoluutio oli lukittuna jollekin absurdille kuvasuhteelle ja ruudunpäivitykset oli parhaimmillaan pelkkää diaesitystä.   
  • Thief: Epäonnistui tarinankerronnassa, karttasuunnittelussa, pelimekaniikassa sekä tärkeimpänä tunnelman luomisessa ja tarinan mukaansatempaavuudessa. Dishonored tuli puskista jo kaksi vuotta sitten, ja jättää yhä Thiefin täysin varjoonsa (6-0). Odotin thiefiltä vähintään yhtä hiottua, mutta synkempää hiiviskelyä. Pelistä jäi vaan iso pettymys ja kysymys siihen milloin saamme alkuperäisten Thiefien tasoista hiiviskelyä. Vice versa Deus Ex onnistui uudistumaan odotuksiin nähden paremmin ja oli ihan kelpo peli. Onkohan sitä tulossa vanhaksi.                  
  • Thief: Huonolla tarinalla ja tylsistetyllä pelimekaanikalla totaalinen pettymys verratuna edelliseen klassikoihin.          
  • Trials Fusion: Odotin suurella innolla, mutta peli ei vaan täyttänyt odotuksia. Etenkin kun eniten odotin verkkomoninpeliä, jota ei ole vieläkään saatu peliin. Tuntu että meni 20 euroa hukkaan.       
  • Trials Fusion: Verkkomoninpelin takia aikalailla ostin. Jossain vaiheessa ilmoitettiin, että verkkopeli tulee vasta muutaman kuukauden päästä, ja nyt tätä kirjoittaessa n. 7 kuukautta julkaisusta verkkopeliä ei näy eikä kuulu. Ubisoft ilmoitti, että 2015 alussa se ilmestyy, mutta enää ei kyllä moinen jaksa kiinnostaa. Peli oli muutenkin paljon heikompi, kuin edeltäjänsä. Kentät oli vähemmän mielikuvituksellisia, tarina ympättiin mukaan, koska selvästikin jok’ikinen meistä varmasti sellaisen Trialsiin halusi, joka oli vielä tolkuttoman vaikeata seurattavaa ajamisen yhteydessä. Fusionissa keskityttiin mielestäni aivan liikaa kenttiin piilotettuihin salaisuukiin ja haasteisiin. Sellaiset eivät itseäni ole kiinnostaneet aikaisemmissakaan Trialseissa. Tähän lisätään vielä DLC:t, jotka ovat hinta-laatu suhteeltaan täysin väärässä suunnassa. Evolutionissa DLC:t sisältivät lähemmäs 40 uutta rataa + ajoneuvon + editoriin lisää tavaraa yms. Fusionissa max. 10 rataa + haasteita + editoriin ravaraa samalla hinnalla kuin Evolutionissa. Aika ylivoimaisesti suurin pettymys vuodelle 2014. 
  • Wasteland 2: Aivan liialla ja huonosti toteutetulla taistelulla kyllästetty Fallout -tekele, joka jää valitettavan kauaksi idolinsa laadusta. Miten ihmeessä on mahdollista, että suojia ei voi hyödyntää taistelussa?! Miksi taistelu alkaa aina suoraan? Tahtoisin kovasti sijoittaa hahmot väijyttämään vaan pelimoottori ei tätä tue ollenkaan. Käsittämättömiä mokia näin taistelupainotteiselta peliltä. Olisivatpa ottaneet mallia uudesta XCOMista, joka on mielestäni malliesimerkki siitä, miten vuoropohjainen taistelu tulee toteuttaa! Tarinassa on jotain potkua alussa, mutta sekin alkaa matelemaan tylsille raiteille harmillisen pian.                        
  • Wasteland 2: Pettymys. Ei siksi että peli olisi ollut kehno vaan siksi että olin odottanut sitä 20 vuotta kuin Jeesuksen uutta tulemista, mutta loppitulos oli ”vain” erinomainen.             
  • Watch Dogs: Hakkerointi jutut eivät ole niin hienoja kuin uskoin. Eikä todellakaan GTA V tasoa esim. puhelin on GTA V:ssä paljon monipuolisempi vaikka ei ole edes niin keskeisessä osassa kuin Watch Dogs:sissa. Huono free roam missä ei ole paljoakaan tekemistä              
  • Watch_Dogs: Pelistä piti tulla GTA tulevaisuudessa kauniilla grafiikoilla ja siistillä hakkerointisysteemillä. Rumahko geneerinen räiskintä ”paina nappia”-hakkeroinnilla ei toimittanut.            
  • Wildstar: Järkyttävä hype ja peli oli todella surkea grindaustekele jota ihan ok taistelusysteemi ei edes pelastanut. Grafiikat oli nähty jo 10 vuotta sitten WoWissa tosin hyvin optimoituna, questit oli enemmän perushöttöä mitä muissa mmo-peleissä yhteissä.
  • Wildstar: Pettymys koska peli oli tehty vain ja ainoastaan HC-ryhmille jotka pelaavat mikkiä. Tämä sivuutti noin 90% pelaajista jotka saavuttivat maximi tason mutta pelaaminen loppui kesken koska instoissa ei ollut mitään asiaa olla ilman hyvää ryhmää ja mikkiä. Casual-pelaajille todella turhauttava kokemus. Pelissä oli paljon hyvää uutta mutta sitä uutta ei päässyt käyttämään edellämainituista rajoituksista johtuen. Sääli sinänsä peli oli grindatessa varsin mukaansa tempaava.                            
  • WWE 2K15: on synti pitkään jatkunutta sarjaa kohtaan, sillä se poistaa niin paljon ominaisuuksia ja matsityyppejä. Enää ei voi luodaa omaa Diivaa, luotavien painijoiden ja oikeiden painijoiden määrää on pudotettu, sisääntuloja vähennetty ja matsityyppejä karsittu. ”k Sport vaikuttaa tehneen EA:t ja olettaneen, että uudella sukupolvella voi aloittaa vähemmälläkin, vaikka vähennykset koskivatkin myös vanhan sukupolven versioita.        

 

 

Luitko jo nämä?

Muropaketin uusimmat