Vuoden pelit 2013: toiseksi paras peli

31.12.2013 16:00 | Miikka Lehtonen

Vuoden lähestyessä loppuaan Domen toimitus ja lukijat palkitsevat vuoden parhaita (ja huonoimpia) pelejä. Saitin kirjoittajien omien listojen ja lukijoiden jakamien palkintojen ohella valitsimme myös toimituksen kolme suosikkipeliä. Tässä on niistä toinen. Meidän mielestämme vuoden toiseksi paras peli.

Äänestys tapahtui näin: kaikki Domen toimittajat ja avustajat — sekä pari vierasta — saivat ehdottaa vuoden parhaan pelin tittelille kolmea peliä järjestyksessä. Sijoitusten perusteella peleille jaettiin pisteitä, jotka määrittivät lopullisen sijoituksen. Kakkossijan palkinto meni niin ikään aivan alkukuukausien pelille, joka yllätti ja ylitti odotuksia.

Tomb Raider (Square Enix)

Pelimaailman supertähdestä ja uuden ajan vahvan naissankaruuden symbolista tusinatuotteeksi. Oli aika, jolloin Lara Croftin nimen tiesivät kaikki. Toinen toistaan mitäänsanomattomampien jatko-osien ja kahden kehnon elokuvan jälkeen alkuperäisestä maineesta ei ollut jäljellä juuri mitään. Harva jaksoi uskoa, että pelaamisen erään aikakauden määritelleellä sankarittarella olisi enää mitään relevanttia sanottavaa.

Kun tie eteenpäin on kadonnut, on joskus hyvä palata takaisin alkuun ja aloittaa alusta. Meille oltiin esitelty vahva naissankari, seksisymboli ja selviytyjä. Olimme nähneet huikeita luolia ja temppeleitä toisensa jälkeen, mutta koko tänä aikana meille ei oltu kerrottu yhtään aidosti hyvää ja kiinnostavaa tarinaa. Tärkeät kysymykset, kuka Lara Croft on ja miksi hänestä tuli se mikä hän on, olivat jääneet vastaamatta.

Peli lyö korttinsa pöytään jo alkumetreillä: vaikka kyseessä on paperilla perinteinen kiipeilyräiskintä Unchartedin ja lukuisien muiden pelien hengessä, valttikorttina on tunnelma. Se kun on brutaali. Kamera heiluu väkivaltaisesti ja vähän väliä juostaan pää kolmantena jalkana karkuun ympärillä räjähtävää venettä, kaatuvaa vuorta tai syöksyvää lentokonetta.

Tyly meininki jatkuu myös tarinassa. Alkutunnit ovat ahdistavimpia peleissä kokemiani Laran paetessa pimeyden keskellä epätoivoisesti mystisiltä kultisteilta. Ympäriltä kuuluu teloitusten ja armoa anelevien vankien ääniä ja meno on oikeasti sellaista, että yleensä sitä näkee vain lapsilta kielletyissä elokuvissa.

— Domen arvostelu

Palkitun ja lahjakkaan Rhianna Pratchettin palkkaaminen kirjoittamaan Lara Croftin syntytarinaa oli todennäköisesti parasta, mitä Tomb Raider -sarjalle on tapahtunut. Pratchett riisuu heti aluksi Lara Croftin myytin päähenkilön yltä ja esittelee pelokkaan ja epätoivoisen nuoren naisen, joka on täysin valmistautumaton edessä oleviin koitoksiin.

Seuraava viisitoista tuntia rakentaa kaikille tutun hahmon uusiksi pala kerrallaan. Jokainen uusi koettelemus, hengenvaarallinen tilanne ja hiljaisempi, uupumuksen ja toivottomuuden täyttämä hetki on osa sitä palapeliä, jonka valmistuessa kuvasta paljastuu Lara Croft, peloton ja rohkea arkeologi. Se Lara, joka pelin lopussa nähdään laivan kannella tähyilemässä jo kohti seuraavia seikkailuja, on tuttu Lara Croft, mutta samalla paljon enemmän. Nyt tiedämme vihdoin, kuka hän todella on.

Tomb Raider on silti yksi alkuvuoden parhaista, ellei jopa paras peli. Odotin ennakkotietojen perusteella hyvää suoritusta, mutta lopulta yllätyin silti iloisesti siitä, kuinka kovasta pelistä olikaan kyse. Sori vaan Nathan Drake, mukava että pidit paikkaa lämpimänä, mutta Lara Croft on palannut omalle paikalleen parhaaksi ja viihdyttävimmäksi arkeologisankariksi.

— Domen toinen mielipide

Vuoden parhaiden pelien listalle, saati sitten kärkikolmikkoon, ei silti olisi asiaa pelkästään tarinankerronnallisilla ansioilla. Uuden Tomb Raiderin kohdalla piti varmistaa erikseen, että asialla oli se sama Crystal Dynamics, joka oli väsännyt kaikki vuoden 2006 jälkeiset Tomb Raider -keskinkertaisuudet. Niin huomattava hyppäys eteenpäin koettiin uuden Tomb Raiderin kohdalla.

Modernisoitu Lara Croft lainaa surutta Uncharted-sarjan kaltaisilta moderneilta teoksilta. Kopioimisesta ei firmaa kuitenkaan voi oikein syyttää, kun muistaa, että Naughty Dogin huikeat seikkailut ammentavat ison osan inspiraatiotaan Tomb Raider -sarjasta. Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Vanhaa, lainattua ja myös uutta ja tuoretta yhdistelemällä syntynyt Tomb Raider on voitto myös teknisesti, puhumattakaan rytmityksestä ja pelattavuudesta. Vaikka pelillä riittää kestoa mukavasti, on siitä saatu viilattua pois kaikki turha tyhjäkäynti. Silloin, kun pysähdytään tutkimaan uskomattoman komeita ympäristöjä, kyse on tervetulleesta hengähdystauosta ennen seuraavaa piinaavan jännittävää toimintajaksoa.

Se jutun juju onkin siinä, että pelin brutaali ja kaoottinen meininki ulottuu myös taisteluun saakka. Peli tuntuu siltä, kuin lauma innokkaita tai pelokkaita amatöörejä joutuisi yllättäen taisteluun. Aseet ja taktiikat ovat alkukantaisia ja taistelu koostuu pääasiassa siitä, että osapuolet kurkkivat varovasti esiin suojasta, heittävät tai räiskivät kohti toisiaan ja piiloutuvat taas. Mainio kameratyöskentely korostaa entisestään ahdistavaa ja hyvällä tavalla sekavaa tunnelmaa.

— Domen arvostelu

Peli, joka paitsi määrittelee ikonisen pelisarjan päähahmoineen uudestaan ja nousee sitä kautta koko sarjan parhaaksi teokseksi, myös esittelee vuoden 2013 komeimpiin luettavaa grafiikkaa ja lähes tiukinta pelattavuutta ei voi olla kuin vuoden 2013 toiseksi paras peli.

Juho Anttila

 

 

 

Lisää aiheesta

Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360) 

Muuta vuoden peli -kamaa

Vuoden pelit 2013: Vuoden kolmanneksi paras peli

Vuoden pelit 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…

Muropaketin uusimmat