Wargaming.Netin synttärit olivat valkovenäläinen spektaakkeli

13.08.2013 19:00 Jukka O. Kauppinen

Pressireissut ovat yleensä melko ennalta-arvattavia tapahtumia. Istutaan konferenssihuoneessa ja kuunnellaan mitä studiopomot ja PR-jehut haluavat lehdistölle kertoa. Sitten sekopäinen pelikehittäjä päättää järjestää valtavat synttärit. Lentonäytös. Panssarivaunutaistelunäytös. Lasershow. Liekkitanssityttöjä. Koko perheen pelehtimistä. Lentonäytös. Radio-ohjattavia tankkeja ja veneitä. Tapahtumapaikkana sotamuseo. Panssarivaunukyyditystä. Bändeinä Hurts ja The Offspring.

Idän pojat kun juhlivat, niin he juhlivat tosissaan. Vierailu Wargaming.Net-pelikehittäjän kotikonnuille olikin vähätellysti sanoen melkoinen elämys.

Kyllähän me tiedämme, että itärajan tuolla puolen asioihin suhtaudutaan vähän eri tyylillä. Vapaammin, huolettomammin ja jopa piittaamattomammin. Valkovenäläisen Wargaming.Net-pelitalon 15-vuotissyntymäpäivät olivatkin silkkaa yliampuvuuden ja superlatiivien juhlaa. Ja minä kun luulin meneväni ihan tavalliselle pressikeikalle.

Toisin kävi. Pressimatkasta ei saanut kasaan mitään tavanomaista ensikosketussitätätäjahaastatteluja-pakettia. Vaikka agendaan olikin kirjattu eri peleihin tutustumista ja tapaamisia pelikehittäjien kanssa, niin se taisi olla vain huijausta, maskirovka. Luultavasti tyypit juonivat alusta lähtien vain, että kutsutaanpa firman synttäreille sen varsinaisen vieraslauman ohessa myös toimittajia, ja tarjoillaan heille hieman valkovenäläistä vieraanvaraisuutta. Siinä oli suomipoika kummissaan ja sen yhden ainokaisen haastattelun lisäksi menikin vaikeaksi miettiä, että mitäs muuta sitä oikein reissusta osaisi kirjoittaa.

Toki oletin, että tulee kiinnostava visiitti. Tykkään Wargamingin tyypeistä ja kirjoitin firmasta ensimmäisen kerran jo vuonna 2000. Luultavasti aiemminkin, mutta pikaisella silmäyksellä digiarkistosta ei löytynyt vanhempaa matskua. Eipä minulta mennytkään kuin viisi sekuntia, kun olin jo lähettänyt YES-replyn sähköpostiin, jossa kysyttiin kiinnostustani osallistua Wargamingin pressitapahtumaan. Sittemmin pressitapahtuman kerrottiin olevan myös firman 15-vuotisjuhlat. Päivää ennen lähtöä saan alustavan ohjelman ja aluekartan, ja niitä tutkaillessa olo alkoikin olla jokseenkin hämmentynyt. Mitä ihmettä…

Lyhyt videokollaasi

Vyö kireällä 12 vuotta

Kerrataanpa kuitenkin vähän historiaa. Wargaming.net perustettiin 15 vuotta sitten ja World of Tanks on firman 13. julkaistu peli. Siihen saakka firma oli tehnyt hyviä ja kohtuullisen menestyneitä pelejä, jotka eivät tosin koskaan nousseet megahiteiksi. Megataalat eivät kilisseet pankkitilille, mutta eivät kaverit nälkääkään nähneet.

”Halusimme tehdä tuolloin parhaan Diablon. Tai parhaan Warcraftin. Tai ihan mitä tahansa, mikä olisi parasta lajissaan. Mutta eihän meillä ollut sellaiseen taitoja tai resursseja. Niinpä teimme DBA Onlinen, joka oli kiva pieni peli ja opetti meille paljon.”

”Massive Assault oli ensimmäinen yrityksemme suunnata suuremmille markkinoille. Se loi meille pohjaa ja toi meille myös vähän tunnettavuutta. Teimme Massive Assaultista useita versiota, minkä jälkeen jatkoimme uusien pelien pariin ja laajensimme tekemään RTS-sotapelejäkin”, muistelee toimitusjohtaja Victor Kislyi.

Vanhoista peleistä esimerkiksi esikoinen DBA Online, Massive Assault eri versioineen ja Order of War olivat kaikki varsin ansioituneita ja tasokkaita pelejä. Order of Warin jälkeen kuitenkin kaverit pistivät päitään yhteen ja miettivät tulevaisuutta. Jotain erilaista pitäisi tehdä, tämä meininki pitää firman hengissä mutta bisnes on aina lähellä selviämisrajaa.

Massive Assault Network

Hemmot näkivät senkin, että vanhan kaavan mukainen pelien boksikauppa on tulossa tiensä päähän. Tulevaisuus on jossain muualla. Latauspeleissä, kenties ilmaiseksi pelattavissa peleissä. Luultavasti moninpeleissä.

Ja niin syntyi päätös MMO-pelistä. Mutta millaisesta? Fantasiaa on joka paikka väärällään. Mitä jos tehtäisiin jotain muuta? MMO-peli tankeista? Siinä se oli. Tankkipeli! World of Tanks!

Ja niin Wargaming pisti kaikki resurssinsa yhden kortin varaan ja poltti sillat perinteiseen bisnesmalliin. Kun kukaan ei halunnut julkaista ilmaiseksi pelattavaa nettitankkipeliä, niin tehdään ja julkaistaan se sitten itse. Kaikki firman työntekijät keskittyivät tekemään yhtä ainoaa peliä, joka valmistui kovin kriittisellä hetkellä. Nimittäin silloin, kun rahat loppuivat. Wargamingin tilillä ei ollut rahaa ruplaakaan, ja kaikki oli laitettava WoTin julkaisun varaan. Uraaaa, voitto tai kuolema!

Tiedätte kyllä kummin kävi. Peli ”räjähti käsiin” Venäjällä, vaikka sitä ei ollut edes varaa mainostaa kunnolla. Sana kuitenkin kiersi ja pelaajat rynnistivät tankkihommiin. Suosio oli niin valtavaa, että pieni 120 hengen putiikki joutui palkkaamaan ripeällä tahdilla uutta porukkaa erityisesti tukipalveluihin ja ylläpitoon. Kädestä suuhun eläminen muuttui hurjaksi nousuksi, joka on kolmessa vuodessa kasvattanut firman 120 tyypistä yli 2000 työntekijään. Minskissä sijaitsevan päämajan lisäksi Wargamingillä on 15 toimistoa ympäri maailmaa. Näistä uusin avattiin virallisesti juuri vierailumme aikana Austiniin, Yhdysvaltain Teksasissa, jossa viilataan omaa peliteknologiaa.

Kotimaataan Valko-Venäjää kohtaan Wargaming on kiitollinen. Maa tunnetaan lännessä huonosti ja Euroopan viimeistä diktatuuria pidetään yleisesti melkoisena takapajulana. Wargaming kuitenkin kehuu, että maassa tehtiin vuosikymmen sitten fiksu päätös panostaa teknologia- ja IT-alan yhtiöihin, muun muassa verohelpotusten ja monien käytännöllisten aputoimien kautta. Niinpä maahan onkin kasvanut muun muassa laaja ja menestyvä ohjelmistoteollisuus.

Eikä Neuvostoliiton hajoamisen perintönä saatu korkeakoulutusjärjestelmäkään haitannut. Muinainen Neukkula kun oli panostanut Valko-Venäjän alueella nimenomaan elektroniikkatuotantoon, insinöörien ja tutkijoiden koulutukseen ynnä muuhun korkeimman asteen koulutukseen. Perintöä ei ole päästetty rapautumaan, mikä näkyy Wargaminginkin energisessä ja nuorekkaassa tekijäporukassa.

World of Warplanes -tiimin pääpahikset

12 vuoden niukkuudessa sinnittely siis palkittiin lopulta. Kuten Rovionkin tapauksessa se myös osoittaa, että joskus sitkeä yrittäminen saatetaan lopulta palkita.

”Olemme kasvaneet kolmessa vuodessa monikansalliseksi verenimijäkorporaatioksi! Mutta meillä on yhä sielu!”, yhtiön perustaja ja johtaja Victor Kislyi naurattaa yleisöä.

”Meillä on takanamme mahtavat 15 vuotta, mutta seuraavat 15 vuotta ne vasta upeita tulevatkin olemaan! Aloitimme pienenä porukkana ja olemme nyt iso korporaatio. Olemme silti säilyttäneet perhefiiliksen sekä yrityksessä että tavassamme tehdä pelejä.”

Ja millaisia pelejä Wargaming.Net haluaa tehdä?”

”Legendaarisia! Haluamme tehdä pelejä, joita voi verrata Shakesspeareen tai Star Warsiin. Legendaarisia pelejä! Legendaarisia online-pelejä, tunteella!”

Katsotaan mihin homma etenee. Parhaillaan firma valmistautuu World of WarPlanesin julkaisuun. Ensi vuonna luvassa on World of Warships. World of Tanksin Xbox 360 –versiota viilataan Chigagossa ja sen pitäisi tulla jo muutaman kuukauden päästä. World of Tanks Mobile ja World of Tanks Generals ”näyttävät hyvältä”. Vastikään hankitut Master of Orion-, Total Annihilation- ja Star Control –oikeudet ovat tuunauksen alla ja firma kertonee joskus puolen vuoden, vuoden päästä mitä niiden suhteen on luvassa. Ja onhan työn alla monta muutakin vielä julkistamatonta projektia, joiden myötä Wargamingistä kasvatetaan 13 pelin ja yhden hitin ihmeestä isoa, monipuolista pelivaikuttajaa.

Jos vedetään överit, vedetään kunnolla

Ja näin pääsemmekin siihen, että kuinka idässä osataan vetää överit. Hienosti. Käsittämättömästi. Parempi överit kuin vajarit, sanotaan, mutta sillä överien määrällä ei ollut tällä kertaa lainkaan rajaa. Olen yhä hyvin, hyvin äimänä.

Sillä kun ryssä bailaa ja överöi, ryssä överöi kovemmin kuin tsuhna käsittämään. Olo oli kuin olisin jäänyt puna-armeijan motorisoidun divisioonan jyräämäksi.

Ensin tosin matkailtiin. Riikan kautta kohti Minskiä, tanskalaisen kollegan jäätyä jumiin kentälle puutteellisen viisumin takia. Kaveri laitettiin Riikasta Varsovaan, josta hän lensi perässä seuraavana aamuna. Jokseenkin erikoisesti herran kollegat olivat kieltäytyneet tarjotusta reissusta, ja hän oli ainoa kyseisen monessa maassa julkaistavan lehden porukasta, joka uskalsi matkustaa Valko-Venäjän kaltaiseen outoon maahan. No, heidän ongelmansa. Jäivät paljosta paitsi.

Oma maahantuloni sujui ihan ongelmia ja sain passiin komean leimankin, minkä jälkeen siirryimme kohti hotellia. Meille oli varattu ihan muutama tunti lepoaikaakin ennen toiminnan alkamista, mutta monen tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen lompsin ennemmin ulos ja etsin lähistöllä sijaitsevan geokätkön ja löysin remontissa olevan sotamuseon. Pahus.

Seuraavana päivänä meillä piti olla, siis alkuperäisen päiväohjelman mukaan, peliesittelyjä ja haastatteluja. Höpön pöpön. Meidät vietiinkin kauas kaupungin ulkopuolelle ulkoilmasotamuseoon, joka oli myös varsinaisen pääjuhlan tapahtuma-areena. Siellä toimittajat puettiin ensin kaikenlaisiin keskiaika-asuihin ja pistettiin näyttelemään firman juhlaelokuvassa. Ritarihommien jälkeen porukka johdatettiin toisen maailmansodan taistelukentälle, jossa puolestaan kuvattiin sotaelokuvaa. Näin meistä siis tehtiin yllättäen näyttelijöitä. Ja yllätysvetona näiden hommien jälkeen päästiinkin tekemään myös haastatteluja ja koelentämään World of Warplanesia, eli ihan oikeisiin töihinkin.

Kyllä siinä oli miekkonen ihmeissään, kuten myös seuraavana päivänä. Kiertoajelu kaupungilla ja Wargamingin virallinen lehdistökonferenssi jatkuivat siirtymisellä iltajuhlapaikalle, siis takaisin Stalin’s Line –sotamuseoon. Alue oli tällä välin rakennettu täysin kuntoon ja portit avautuivat kello 17.

Ja pojat, melkoiset firmajuhlat. Kun yhtiö oli sinnitellyt niukkuudessa tusinan vuotta, niin 15. vuotensa kunniaksi hynää olikin pistetty palamaan ja kunnolla. Toimittajat olivat melskeessä vain sivujuonne, sillä 3500 vieraan laumasta suurin osa oli Wargamingin työntekijöitä, näiden perheitä ja bisneskumppaneita. Yhtiö oli lennättänyt paikalle kaikki työntekijänsä, pitkin poikin maailmaa, joita vain ei ehdottomasti tarvittu pelien ja palvelujen ylläpitoon. Niinpä paikalla olikin niin aikaerosta kärsiviä aasialaisia kuin hämmentyneitä jenkkejä, jotka saivat ensimakua entisen itäblokin fiiliksistä.

Ja herrankiesus sen juhlan äärimmäisyyttä. Kokonainen ulkoilmasotamuseo. Panssarivaunuilla höystetty toisen maailmansodan taistelunäytös. Tankkien päällä ajelemista. Kilpailuja. 30 minuuttinen käsittämätön lentonäytös, jossa venäläinen maailmanluokan suihkuharjoituskoneilla lentävä ryhmä rikkoo jotakuinkin kaikkia läntisemmän Euroopan lentonäytösmääräyksiä. En todellakaan tule ikinä näkemään toista samanlaista lentonäytöstä. Ja bändeinä paitsi kaksi paikallista supertähteä, myös brittiläinen synapop-poppoo Hurts ja jenkkiläinen legenda The Offspring. Kun miettii, että Hurts esiintyy Suomessa syksyllä Helsingin jäähallissa, niin olihan se kieltämättä melko erikoista nähdä heidät Valko-Venäjällä pelitalon yksityisbileissä.

Pitkä videokollaasi

Erikoinen pressireissu siis. Käteen jäi vain vähän varsinaista juttumateriaalia, mikä on näin luterilaiseen työetiikkaan tottuneelle vähän ikävää. Budjetoidun työmatkan sijaan reissu olikin enemmän ohjattua elämysmatkailua, jonka aikana mietitytti niin pirusti, että mitä ihmettä täältä pystyy kirjoittamaan. Oli kuitenkin hienoa nähdä, että jostain löytyy yhä tahoja, jotka uskaltavat pistää rytinäksi tänä niukkuuden ja säästökuurien aikakautena. Ja etenkin näin, että yhtiö järjestää juhlat omille työntekijöilleen, tuoden heitä perheineen paikalle kaikkialta maailmasta, kustannuksia säästämättä, halutessaan rakentaa todellista globaalia perhettä. Tuskinpa tulen toiste moista vieraanvaraisuutta enää näkemään, mutta onneksi edes kerran.

Lisätietoja: http://eu.wargaming.net/

Videopäiväkirjat osa 1-4