Warhammer 40k: Space Marine – ensitestissä äijämäisin peli, ikinä?

Space Marine on Warhammer-kultin uskovaisille peli, jonka pelkän logon edessä poltetaan uhritulia. Maailman äijämäisimmän pelisarjan seuraava osa kun tarttuu aiheeseen räiskintäpelinä, jossa ei tulivoimaa säästellä.

Domella oli mahdollisuus ottaa peliin lähituntumaa ja niinhän siinä kävi, että Kauppinen marssi ensitesti-sessiosta pois vakaa aikomus hakea isona avaruusmerijalkaväen riveihin.

Tarvinneeko Warhammer 40K:n maailmaa sen kummemmin eritellä? Tulevaisuudessa avaruus ei ole niin kiva paikka, etenkään tämän universumin näkökulmasta. Ihmiskunta näet käy epätoivoista sotaa avaruusörkkejä vastaan Games Workshopin rakentamassa maailmankaikkeudessa. Vaikka asiat ovat sinänsä tosi surkeassa jamassa, maailman äijämäisimpien supersotilaiden ja avaruusörkkien välinen taistelu tarjoaa loputtomasti aiheita pokkarikirjallisuuden, lautapelien ja tietokonepelien takojille.

40K:n maailma ei tarjota mitään syvällisiä filosofisia ajatuskulkuja, vaan kaikki on rakennettu pelkän pelitoiminnan ympärille. Ja tukemaan Games Workshopin figuuribisnestä.

Jos hieman laajempi näkökulma Warhammerien maailmaan kiinnostaa, uudessa Tähtivaeltaja-lehdessä on aiheesta erinomainen monisivuinen artikkeli, jossa peliä ja sen maailmaa käsitellään kriittisellä otteella. Lisää voit lukea vaikkapa oheisesta lainauksesta: Tähtivaeltaja 1/11: Totaalista sotaa verisellä tieteisnäyttämöllä.

Sotavasara-miljöötä ei voi kuitenkaan syyttää ideoiden puutteesta. Varsinkaan, koska merkittävä osa näistä ideoista on kähvelletty muusta tieteisfiktiosta, kauhusta ja fantasiasta. Sen jälkeen ne on survottu 40 000 mankelin läpi ja niiden volyymi on väännetty yhteentoista.

Pelimaailmaa värittävä dystopia saa George Orwellin ja Aldous Huxleyn näyttämään utopisteilta. Kuolematon Jumalkeisari hallitsee ihmiskunnan imperiumia kultaiselta valtaistuimeltaan. Sääli vain, että Keisari on vuosituhansia elämän ja manalan rajoilla virunut muumio, jota pidetään hengissä tuhansilla päivittäisillä ihmisuhreilla. Tämä ei kuitenkaan estä keisarillista kulttia palvomasta imperiumin perustajaa kaikkivoipana jumalhahmona. Kultin edustajat käännyttävät epäuskoisia ja polttavat roviolla kaikki, jotka eivät kumarra Keisarin kuvan edessä.

Vaikka ihmiskunnan massat ovat valuneet Linnunradan joka kolkkaan, rivikansalaisen asema on yhtä surkea kuin Stalinin ajan Neuvostoliiton ja feodaalisen agraarihelvetin yhdistelmässä. Tavallinen kaduntallaaja tuntee vain loputtoman yksitoikkoisen elämän kaupunkimaailmojen teräs- ja betoniluolien syövereissä. Tai vieläkin lyhyemmän elonkaaren marssiessaan sotaan Keisarillisen kaartin riveissä.

Lisätietoja: http://www.tahtivaeltaja.com

Kapteeni Titus, valmiina kaikkeen

Space Marine -joukkojen sotilas kapteeni Titus on osastoineen Imperial Forge World -planeetalla, joka on valtaisa planeetanlaajuinen asetehdas. Ja eivätkö ne örkinpirulaiset saavu paikalle. Ja hööki, kuten kunnon örkki aina. Tarina avautuu hiljalleen sen verran, että operaatiota johtava örkkien warboss yrittää kaapata ihmisten rakentaman sotakoneen, Warlord-luokan Battle Titanin, 60-metrisen kävelevän sotakoneen. Ei mikään ihme, jos moinen tuhovehje innostaa örkkejä. Kyllä minäkin voisin kruisailla sellaisella.

Space Marinet ovat tietysti toista mieltä, joten pelaaja lähtee osastoineen sotimaan örkkejä vastaan. Titus suuntaa rintamalle neljän muun avaruusjalkaväensotilaan seuraamana. Luvassa on hurja ja sotainen matka.

Ja täytyy sanoa, että näkemäni perusteella peli on sekä mehukkaan viihdyttävä että ennen kaikkea totaalisen ÄIJÄmäinen. Oletko pelannut vaikkapa Gears of Waria? Piditkö sen hahmoja karskeina? Pelkkiä pyhäkoululaisia Space Marine -sotureihin verrattuna.

Gears of War tulee mieleen myös grafiikoista ja pelillisestä tyylistä. Ei epäilystäkään mikä teos on toiminut vähintäänkin hengellisenä esikuvana. Ja mikä ettei, ovathan Gearsit parhaimmasta päästä räiskintäpelejä.

Toisaalta Space Marine vetää paljon synkemmällä vaihteella. Pelimaailma on outo, etäinen ja jopa groteski. Sen päälle tuodaan superkarskeja sotilaita ja vihreitä örkkejä, joiden örk örk -örkismissä on sitä samaa tiettyä eläimellistä ja komediallista viihdyttävyyttä, kuin heidän fantasiaserkuissaankin.

Kyllä. Tämä on täyttä Warhammer 40K:ta.

Tiimipeliä

Käytännön kosketukseni peliin jäi valitettavan vähäiseksi, joskin onnistuin ylipuhumaan itselleni vähän enemmän pelattavaa kuin kollegani. ”Juu, ymmärrän täysin, että tämä kenttä on viimeistelemätön ja optimoimaton ja liian iso testikoneelle. Ei haittaa jos nykii, kunhan vain nyt lataat sen.” Ja niin pois päin. Sitkeä kinuaminen tuotti tuloksen.

Kenttäsurffailussa totesin ainakin yhden asian: tiimipelaaminen tuntui toimivan aika hyvin. Hyvä niin, sillä pelaajahan on vain yksi mies viiden soturin iskujoukosta. Tekoälyn johtamat sotilaat toimivat tehokkaasti omillaankin, vastaten tilanteisiin, mutta he myös kulkevat enemmän tai vähemmän tiiviisti pelaajan mukana, tätä tukien. Välillä kaverit pysyttelivät suojassa ja antoivat minulle tulitukea etenemiseen, välillä he syöksyivät edelle. Joskus hemmot myös huutelivat vinkkejä ja palasivat auttamaan, jos olin liian kuumassa paikassa. Tuntui toimivalta.

Tekoälyn toimivuuden ohella kiinnitin huomiota myös pelin vähän punahurmeisempiin aspekteihin. Lienenkö aiemmin kiinnittänytkään huomiota siihen, että örkin veri valuu ja leviää realistisesti lattiapinnoilla. Jep. Veri lentää, roiskuu ja valuu dynaamisesti, samoin vihollisten raajat ja pääkallot. Aika karua. Ja ei tässä kaikki. Veri myös näyttää erilaiselta ja käyttäytyy eri tavoin, riippuen mille pinnalle se on roiskunut.

Verta siis riittää. Toivottavasti suurin osa on örkinverta. Sehän on vain koristeellista.

Ja miettikääs miten hauskalta näyttää, kun heität örkin lentokoneen turbiiniin? SPLÄT SPLÄT. Anteeksi, nauroin ääneen.

Jossain vaiheessa naureskelin ja ihmettelin, että voi herranjestas, ketkä tätä peliä oikein tekevät? Pelinkehityksen painopisteet ovat kerrankin niissä tärkeimmissä asioissa. Kuten örkkien sisälmyksissä ja upean yliampuavassa goressa. Ainakin nähdyn perusteella myös kenttien arkkitehtuuriin ja visuaaleihin on panostettu. Ja muutenkin graafiseen yltäkylläisyyteen. Pelattavuudessakin oli yllättävän paljon vaihtelua, sillä tavanomaisten räiskintäkenttien lisäksi tarjolla oli muun muassa toimintaa liikkuvassa junassa ja lentohärveleissä.

Huhuhuuuu

Herkkua on siis luvassa. Pelattavuusvinkkelistä on vielä vaikea sanoa pelistä mitään sen tarkempaa, sillä varsinainen hands-on-aika jäi lyhyenpuoleiseksi, mutta kokeillun perusteella meininki oli toimivaa ja tutunoloista third person -rähinää. Aseiden rätinää, juoksemista, suojaan syöksyilyä ja kulman takaa ammuskelua. Perusmeininkiä, mutta niin upean ÄIJÄMÄISESTI. Mitä muutakaan voisi siis enää toivoa, kun Warhammer-fiilistä kerran löytyy ja peli viehättää.

Eli kyllä. Space Marine vaikuttaa ensisilmäyksellä niin päheältä räiskeeltä kuin uskalsimme toivoa.

Warhammer 40k: Space Marine

Tekijä: Relic Entertainment

Julkaisija: THQ

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Pelin kotisivu:  http://www.spacemarine.com

Jukka O. Kauppinen

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Lisää aiheesta

Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)

Warhammer 40K: Dawn of War II (PC)

Warhammer 40K: Squad Command (DS, PSP) 

Warhammer 40K: Squad Command – Suomipeli taistelee Keisarin nimeen!

Lue myös

EVE Online FanFest 2011 – ”EVE is real”

iOS-pelit testissä 1: Algebra Touch, Battleheart, Dungeon Raid, Enviro-Bear 2000 ja Keg Bearer

iPad 2 pelimiehen perspektiivistä

Nintendo 3DS – Dome testasi uutuuskonsolin

World of Tanks – haastattelussa tankkimorpin tekijät (osat 1-4)