UUSIMMAT

Warhammer: The End Times: Vermintide –ensikosketus osa 2: brutaalia cooppausta ja rottamiehiä

25.02.2015 17:30 | Miikka Lehtonen

Ruotsista kuuluu kummia. Useista moninpeleistään tuttu Fatshark veivaa innolla elämänsä intohimoprojektia, Warhammer: Vermintideä. Left 4 Deadista inspiraatiota ammentavassa pelissä tarvitaan raudanlujaa tiimityötä, jotta selviytyminen olisi mahdollista.

Pääsimme tutustumaan pelin kehitysversioon ja jututtamaan sen kehitystiimiä Tukholmassa. Jaa että miltä itse peli tuntui?

Edellisessä osassa puhuimme siitä, millaisista lähtökohdista Fatsharkin väki lähti Warhammer-peliään kehittämään. Taustalla on niin sanotusti rakkaus lajia kohtaan, sillä tiimin vetäjät ovat kaikki elinikäisiä Warhammer-faneja, jotka ovat onnistuneet tartuttamaan intonsa muihinkin tiimiläisiin.

Heidän pelinsä on selviytymisseikkailua Left 4 Deadin hengessä. Viisi seikkailijaa — joista neljä on kerrallaan mukana pelissä —saapuu Ubersreikin kaupunkiin juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Warhammerin maailmassa tuho on uhannut kaikkea jo vuosisatojen ajan. Kaaoksen loppumattomat ja saatanalliset legioonat höökivät niskaan vähän väliä pohjoisesta. Metsissä elää loputon elävien kuolleiden armeija. Idästä nakkaa niskaan örkkejä ja etelästä mustia haltioita. Tähän saakka uhat ovat olleet vain uhkia, sillä koskapa Warhammerin maailmassa nyt muka olisi tarinaa kuljetettu eteenpäin? No, nyt.

 

Joko luit ensikosketuksen edellisen osan? Jos et, se löytyy täältä:

Lue artikkeli: Warhammer: The End Times: Vermintide –ensikosketus osa 1: mitä tekee rahassa rypevä Warhammer-fani? TietenkinWarhammer-pelin!

Maailman pirstaleet

Games Workshop on rullannut jo jonkin aikaa End Times -kampanjaansa, jossa ne kaikki kauhuskenaariot toteutuvat. Maailman pilarit heiluvat, kaupungit palavat ja rakastetut hahmot kuolevat firman tuulettaessa maailmaansa urakalla. Huhut kertovat, että kun kampanja päättyy, koko maailma —ja koko Warhammer-figupeli — on jotain aivan uudenlaista.

Fatsharkin väki on lyönyt hakkunsa oikein osuvaan kultasuoneen, sillä Vermintide on ensimmäisiävirallisia End Times -pelejä. Tiimi on päässyt tekemään yhteistyötä Games Workshopin omien suunnittelijoiden kanssa ja näin ollut koko ajan kärryilläniistä uusimmista tapahtumista pelin maailmassa. Ovatpa Fatsharkin kehittäjät saaneet tiettävästi omatkin sormenjälkensä näkymään figupelissä.

Ubersreikin kaupunki on yksi niistä, joka on saanut End Timesin myötä kyytiä. Maan alla asuvat ja ihmiskunnan loppua suunnittelevat skaven-rottamiehet ovat vihdoin päättäneet toteuttaa katalat juonensa ja vallanneet Ubersreikin. Kun sankarit saapuvat kaupunkiin, kaikki toivo näyttää menetetyltä. Kaupungin asukkaiden rippeet piileskelevät raunioissa tai yhteisissä turvapaikoissaan samalla kun steampunk-henkiset rottamiehet rälläävät vapaasti kaduilla.

Warhammer-henkisiä arkkityyppejä noudattavat sotilaat, tulivelhot, noidanmetsästäjät ja muut sankarit saapuivat kaupunkiin kukin omine tavoitteinensa. Noidanmetsästäjä esimerkiksi vihaa skaveneita, koska yksi näistä on syönyt tältäsilmän. Olivatpa historiat ja persoonallisuudet mitä tahansa, yhteen hiileen olisi puhallettava, jos täältä meinataan selvitä.

Keskuspaikkana toimii majatalo, jossa pelaajat voivat hengailla matsien välissä. Hahmojen kustomointi, omien aarteiden esittely kavereille ja yleinen fiilistely pitävät huolen siitä, että kenenkään ei tarvitse katsella tylsää tekstiruutua kun etsitään peliseuraa tai odotetaan, että Olavi saa oman hahmonsa varusteet tuunattua kuntoon. Baaritiskin takana pyörivä baarimikko jakelee vihjeitä ja huhuja kaupungin tapahtumista, jotka toimivat tehtävien aloituspisteinä.

Tyypillisessä tehtävässä hahmojen pitäisi kulkea pisteestäA pisteeseen B ja tehdä siinä välissä jotain. Mitä? Ehkä kerätä ruokaa ihmisille. Murhata rottien johtohenkilöitä. Mitä nyt rottamiesten runtelemassa kaupungissa pitääkään.

Tiimin visioissa pelillä riittää uudelleenpeluuarvoa. Karttoja lopullisessa versiossa tulee olemaan “noin 12”, tehtäviä samaten. Ne suuret tavoitteet kun ovat pelikerralta toiseen samoja, kussakin kartassa. Kaikki muu sitten muuttuukin.

Eräs Left 4 Deadista kopioitu ominaisuus nimittäin on tekoälyn ohjaaja, joka pitää huolen siitä, että haasteet ja apuvälineet vaihtelevat tehtävästä toiseen. Perustason rottamies ei yksinään ole kovin kummoinen vastus, mutta pelissä skavenit eivät puske päälle kolmen tai viiden ryppäissä, vaan pikemminkin kolmenkymmenen.

Väliin heitellään myös esikuvasta tuttuja erikoisyksiköitä, kuten alkeellisen minigunin kanssa varustautuneita ratling gunnereita, jättimäisiä rat ogreja tai myrkkypilviä sisältäviä kuulia heitteleviä poison wind globadiereja.

Erikoisvihollisten ideana on pakottaa pelaajat ulos mukavuusalueeltaan. Ratling gunner esimerkiksi lukitsee huomionsa yhteen pelaajista ja sitten päästelee tätä kohti sauhuavasta ja rutisevasta tykistään kunnolla lyijyä. Kohteen tulisi hakeutua turvaan mutta pitää huoli siitä, ettei vahingossa johda vihollistulta liittolaistensa niskaan. Samaan aikaan kaverien pitäisi jotenkin päästä sen valtaisan rottalauman läpi tykkimiehen kylkeen ja nirhata tämä.

Warhammerin hengen mukaisesti rottien ihmeaseet voi myös kääntää näitä itseään vastaan. Sen sijaan että se ratling gunnerin kohde hakeutuisi turvaan, tämä voikin vetää tykkimiehen tulen kohti skaven-laumoja. Rotat eivät toistensa hengestä piittaa, joten se ei tulimäärää hidasta ja niin valtavaa vihollislaumaa voi harventaa.

Kaikille jotain

Toinen uudelleenpeluuarvoa kasvattava juttu on se, että hahmoilla on väliä. Kullakin viidestä sankarista on oma persoonallisuutensa ja peruspelattavuutensa. “Tulta rakastavaksi, hulluksi vanhaksi akaksi” kuvailtu Bright Wizard esimerkiksi rakastaa tulta ja heittelee käsistään jos jonkinlaisia loitsuja, mutta tulta lennättäessään lämpenee itsekin. Ja jos noita lämpenee liikaa, hän voi itsekin paukahtaa liekkeihin ja vaikka tappaa itsensä.

Tiimi on halunnut myös, että hahmon valinta ei lukitse pelaajaa mihinkään tiettyyn rooliin. Niinpä pelissäei ole yksittäistä snipusankaria tai tankkisankaria, vaan varusteiden ja kokemuksen karttuessa hahmoilla voi pelata moninaisilla tavoilla. Matseista saatava satunnaislootti mahdollistaa vaihtoehtoisia pelitapoja ja antaa pelaajien kustomoida kokemusta haluamansa kaltaiseksi. Jokaista hahmoa voi myös pelata paitsi meleessä, myös pitemmältämatkalta tulitellen.

Samaa valinnanvapautta toteutetaan myös siinä, että hahmoja on viisi, pelaajia neljä. Fatsharkilla haluttiin, että myös se neljäs pelaaja saa valita edes kahden sankarin välistä, eikä joudu automaattisesti pelaamaan hahmolla, josta ei ehkä niin kamalasti pidä.

Kullakin hahmolla on oma tarinansa ja persoonallisuutensa, joita valotetaan pelaajien kulkiessa tehtävästä toiseen. Mitään välianimaatioita tai muuta ei harrasteta, vaan tarinaa kerrotaan hahmojen välisillä keskusteluilla, joita nämä käyvät taistelujen tauottua. Tekoälyn ohjaaja pitää huolen myös siitä, että tarinat ja hahmojen väliset naljailut eivät toista itseään liikaa.

Taustalla pauhaa muuten yllättävän tahon musiikki. Fatshark kun sai pelinsä säveltäjäksi muun muassa Hitman-peleistä tutun Jesper Kydin. Kyd tuli projektiin mukaan sen yleiseen teemaan sopivasti. Tiimi etsi pelilleen säveltäjää ja joku ehdotti Kydiä. Koska kyseessä on pelimaailman stara, Fatsharkin väki ei uskonut hetkeäkään saavansa tätä mukaan projektiinsa, mutta postia pistettiin kuitenkin taas saunatarinan toivossa. Kuinka ollakaan, Kyd oli hirveä Warhammer-fani ja halusi ehdottomasti hypätä mukaan talkoisiin siltä istumalta.

Kun Fatsharkin väki sitten jonkin ajan päästä kutsui Kydin studiolle tutustumaan tarkemmin peliin ja  kokeilemaan paria demobiisiä, mies saapuikin paikalle mukanaan CD-levyllinen musiikkia. “Minä vähän innostuin”, tämä oli selittänyt.

Soundtrack ei ole mitään perinteistä Lord of the Rings -osastoa, vaan Kyd on sitä suunnitellessaan luodannut skavenien syvempää olemusta: ääniraidalla kuullaan vääristyneitä soittimia, rumpuja ja muuta erikoista.

Mutta millaista sitä on pelata?

Se suurin kysymysmerkki on tietenkin se, miltä Vermintide tuntuu pelata. Ja siihen kysymykseen en osaa vastata, koska peliä esiteltiin vain kehitystiimin pelaamana. Hyvältä se näytti. Meno on brutaalia kun aseet murskaavat päitä, irrottavat raajoja ja katkaisevat torsoja. Vaikeustaso näytti myös olevan kohdallaan, eli brutaali. Pelaajien täytyi tehdä koko ajan yhteistyötä, tai turmio korjasi koko porukan. Tämä on toki suunnitelmallista, sillä pelin slogan on ollut “stick together or die alone”.

Kaikesta näkee, että Fatsharkilla on hyvä meno ja henki projektissa. Tästä kielii myös se, että perinteisesti hyvinkin tiukka ja helposti asioista nipottava Games Workshop on ollut työhön hyvin tyytyväinen. Tyypillisesti firma palauttaa heille kelpaamattomat vedokset ja ideat bumerangina takaisin tylyn palautteen kera, mutta Fatsharkille näin ei ole käynyt.

“Olemmekohan kerran saaneet jotain takaisin parannusehdotusten kanssa”, Magnussen ynnäili.

Koska Fatshark itse kustantaa pelin alusta loppuun, he voivat myös käyttää sen tuunaamiseen juuri niin paljon aikaa kuin haluavat. Stormdal kertoi, että projektia on silti vedetty ammattimaisesti. Hän on omaksunut tiimissä ikään kuin julkaisijan roolin ja pitänyt huolta siitä, että projekti etenee ajallaan ja pysyy järkevissä mitoissa. Tiimi on itse asettanut itselleen aikarajoja, joihin mennessä projektista on täytynyt löytyätiettyjä juttuja ja niistä on myös pidetty kiinni, eli aikataulussa mennään.

Koska sitten julkaisupäivä olisi, Mårten Stormdal?

“When it’s done”, mies toteaa englanniksi Valvea jälleen lainaten ja naurahtaen.

“Vakavasti puhuen tähtäämme vuoteen 2015, mutta ei siitä koskaan tiedä. Julkaisemme vasta kun peli on meistä tarpeeksi hyvä”, hän jatkaa.

Entä julkaisun jälkeen?

“Emme vielä puhu niistä suunnitelmistamme, mutta haluamme tietenkin, että Vermintide on pelisarjan ensimmäinen osa. Koska julkaisemme pelin itse, meillä on hyvin vapaat kädet julkaisun jälkeisen tuen ja laajennusten suhteen. Olemme sellaisia suunnitelleetkin, mutta puhumme niistä vasta myöhemmin. Nyt haluamme saada pelin valmiiksi.”

Lähtiessäni Fatsharkilta mieleni oli täynnä kysymyksiä, mutta myös intoa. Tiimi on selvästi rakastunut omaan peliinsä ja kaikesta näkee, että nyt tehdään intohimon projektia. Jos kaikki menee hyvin, Vermintidestä on odotettavissa kiinnostava ja kiehtova co-op. Seuraamme tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla.

Warhammer: The End Times: Vermintide kerrottiin ensimmäisenä Pelaaja-lehden numerossa 149 (helmikuu/2015).

 

Warhammer: The End Times: Vermintide

Tekijä: Fatshark

Julkaisija: Fatshark

Tulossa: PC, PS4, Xbox One

Pelaajia: 1, 2-4

Pelin kotisivu: http://vermintide.com/

Miikka Lehtonen

 

“Lähdin suunnittelemaan jotain kaikkien aikojen roolipeliä, missä oli kymmeniä hahmoluokkia, valtavan suuri maailma ja ties mitä muuta”, Stormdal kertoi nauraen. Mies ammensi inspiraatiota Warhammer-pöytäroolipelistä, joka muistetaan muun muassa siitä, että pelaajat aloittavat rotanpyydystäjän ja kirjurin kaltaisista ammateista, ennen kuin kehittyvät kunnon seikkailijoiksi.

Kohta käsissä oli eeppinen suunnitteludokumentti, mutta ei vieläkään varsinaisesti ideaa siitä, miten sitä hyödynnettäisiin. Pitkän pähkäilyn jälkeen Martin Wahlund teki hieman erikoisen ratkaisun ja päätti yksinkertaisesti lähettää dokumentin yhdessä konseptitaiteen ja muiden materiaalien kera Games Workshopille. Kun parempaakaan osoitetta ei löytynyt, Wahlund otti suoraan yhteyttä firman asiakaspalveluun.

Lue artikkeli: Warhammer: The End Times: Vermintide –ensikosketus osa 1: mitä tekee rahassa rypevä Warhammer-fani? TietenkinWarhammer-pelin!

 

Lisää aiheesta

Mordheim: City of the Damned -ennakko (PC) 

Space Hulk (Mac, PC) 

Warhammer 40K: Space Marine (PC, PS3, Xbox 360) 

Warhammer 40K: Space Marine Chainsword -kilpailun mestarilliset teokset 

Warhammer 40K: Squad Command (DS, PSP) 

Warhammer Quest (iOS) 

Warhammer: Invasion (Lautapeli) 

Warhammer-lautapelit 

 

Keskustelu

GW on kyllä aikaisemmin ollut hyvinkin tarkka omasta tuotemerkistään, mutta tuntuu että lähiaikoina herroja ei ole kiinnostanut enää tippaakaan millaista paskaa Warhammer-nimen alla suolletaan ulos. Toivottavasti tästä tapauksesta tulee jotain laadukasta, ainakin oma mielenkiinto heräsi.

Lainatakseni:”Luettuani artikkelin mieleni oli täynnä kysymyksiä, mutta myös intoa.”

Muropaketin uusimmat