Watch Dogs 2 haluaa varoittaa ja viihdyttää – lue haastattelu

Tietoverkossa vaanii vaara. Jos ei vaaraa, ainakin urkkija. Mutta mitä jos kaikki laitteet ympärilläsi ovat osa vakoilijaverkostoa, joka tietää kaiken mitä teet – ja myy tiedon parhaimmin maksavalle? Watch Dogs 2 -peli rakentaa ympärillämme kietoutuvasta salatarkkailijoiden verkosta timantinkovan ytimen pelille, joka tarjoilee avoimen maailman toimintaseikkailua hakkeroinnilla ja digivaaroilla höystettynä.

Parin viime vuoden aikana on puhuttu paljon asioiden internetistä, internet of things. Se tarkoittaa älylaitteita, joiden uumenissa on tietotekniikkaa ja verkkotoimintoja. Tiskikone, jääkaappi, kattolamput, leivänpaahdin – kaikkiin mahdollisiin vekottimiin tungetaan jo älyä ja nettitoimivuutta, tietenkin turhia testailematta, tietoturvauhkia pursuten. Mikäs sen hauskempaa kuin huomata, että joku etäsäätää lämpöpatterin termostaattia tai että se on osa laajaa bottinettiä, joka spammaa roskapostia tai DDoSsaa verkkopalveluja. Näin on jo tapahtunut!

Watch Dogs 2:ssa ollaan ajallisesti ja teknologisesti vähän tätäkin pidemmällä. Kaikki mahdollinen on digitalisoitu, kaikki mahdollinen on yhteydessä toisiinsa ja kaikkea hallitaan kattavalla ctOS 2.0 -ohjelmistolla, joka on käytännössä kokonaista kaupunkia hallinnoiva ja ylläpitävä ohjelmisto. Kaupungin duunarit vain painelevat nappeja ja kaikki hoituu. Ei ole tainnut Tieto olla toteuttamassa tätä.

Mutta kun kaikki mahdollinen on yhdistetty yhteen valtaisaan järjestelmään, on se myös samalla uhka. Uhka, jonka Watch Dogs 2:n sankarihakkerit ovat havainneet toteutuneeksi. Järjestelmässä on mato, joka kerää kaikkien ihmisten tiedot, kokoaa ne salaiseen ulkopuoliseen tietokantaan ja kauppaa tulokset eteenpäin. Ja ties mitä muuta.

Yksityisyyttä ei enää ole, ja isoveljellä on apunaan miljoonia pikkuveljiä.

Deadsec-hakkeritiimi kuitenkin haluaa tehdä tästä lopun. He ovat hyviksiä, jotka käyvät digitaalista sotaa pienen ihmisen puolesta. Siinä sivussa myös vähän kaahaillaan, ammuskellaan, pöllitään autoja, tehdään kaikenlaisia laittomia tempauksia – mutta kaikki hyvän asian puolesta!

Jonathan Morin

Pelin ohjaaja Jonathan Morin oli veturina myös ensimmäisessä Watch Dogsissa, joka rakensi tarinansa samantapaisten teemojen ympärille. Sen painopiste oli kuitenkin isoveljen valvonnassa, pienen ihmisen turvattomuudessa. Jatko-osassa ihmiset ovat vielä tarkemmassa syynissä, vielä tarkemmassa seurannassa. Morin miettii mitä sille kaikelle kerätylle tiedolle tehdään, miten sitä käytetään ja kuka? Miten tarkoin meitä tarkkaillaan Google-hakujen, plussakorttien, luottokortti-ostosten, nettisurffauksen, puhelimen seurannan, ties minkä kautta, ja keille niiden tiedot myydään?

Jonathan, Watch Dogs sai ristiriitaisen vastaanoton. Siinä oli hyvä aihe ja hyviä ideoita, mutta toteutus kompasteli. Miten jatko-osaa on viilattu?

Saimme paljon palautetta, että ihmiset pitivät kovasti pelin ideasta ja hakkeroinnista. Hakkerointia haluttiin lisää ja ennen kaikkea niin, että se myös liittyy läheisemmin siihen mitä pelaaja tekee yleensäkin. Yksi linjauksista oli, että tekisimme hakkeroinnista tavallaan analogisempaa. Halusin hakkeroinnin tuntuvan luonnollisemmalta ja ymmärrettävämmältä niin, että pelaaja näkee selkeämmin miten asiat toimivat, mihin ne vaikuttavat ja ennen kaikkea miten niiden kanssa voisi toimia. Ja sitten hän voikin päättää tehdä jotain aivan muuta. Luovat pelaajat voivat kiertää järjestelmän ja tehdä ihan omia juttujaan, lukea maailmaa omalla tavallaan.

Hakkeroinnista on tehty myös työkalu, jota voi käyttää aiempaa suoraviivaisemmin. Jos osoitat jotain laitetta ja painat nappulaa, voit räjäyttää sen. Tai komennat ympärilläsi olevia autoja ja pakotat ne ajamaan haluamallasi tapaa. Se on yhtaikaa kauko-ohjausta ja hakkerointia.

Meidän tärkein tavoitteemme on antaa pelaajille työkalut, joiden avulla he voivat tehdä pelissä ihan mitä vain he haluavat. Heidän ideoitaan ja tekemisiään on tuettava pelimekaniikalla. Jos he asettavat autoon ansan ja kauko-ohjaavat sitä, antaa mennä. Tai ehkä he lennättävät droonia ja miettivät, että voisiko siihen asentaa pommin?

Jos he vain keksivät jotain, pelin täytyy olla niin avoin, että sitä voi ainakin kokeilla.

Mietimme kaikkea tätä tuunatessamme Watch Dogsin pelimekaniikkaa. Mielestäni peli tukee nyt paljon paremmin hakkerointimekaniikkaa. Se on sulavampaa ja menee paljon pintaa syvemmälle.

Oikeastaan iso osa hakkeroinnista tapahtuu pelaajan päässä jo siinä vaiheessa, kun hän lähestyy mitä tahansa tilannetta ja miettii kuinka siitä

Edellispelin teemat kiertelivät tavallaan kybersodankäyntiä, nyt mennään syvemmälle…

Pelin aihepiiri on niin valtava, että siitä on mahdollista käsittää tai tavoittaa kerrallaan vain pieni osa. Niinpä me olemme jakaneet pelin osa-alueihin, operaatioihin, joissa käsitellään laajan digitaalisen maailman ja uhkien eri osa-alueita. Pelin jakaminen operaatioihin tuntui luonnolliselta tavalta käsitellä aihepiiriä.

Yksi edellisen pelin ongelmista oli se, että laajan aiheen käsittely tarinassa muuttui jopa mahdottomaksi. Tuntui siltä, että sulloimme koko aiheen liian pieneen pakettiin.

Mutta operaatioiden avulla pelaajat pystyvät käsittelemään aiheita monesta eri perspektiivistä. Tämän pelin teema on enemmän niin sanottu big data (Wikipedia: erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tilastotiedettä ja tietotekniikkaa hyödyntäen), kun edellispeli käsitteli enemmän valvontaa ja yksityisyyttä.

Valvonta on jo nähty juttu, mutta big data, siinä riittää pureskeltavaa. Jos teet tunnuksia eri palveluihin ja luot tietoa, minne se menee ja kuka sitä käyttää? Se on kuin magiaa.

Dogs 2:n eri osa alueet tarttuvatkin näiden aiheiden eri kulmiin. Miten käyttäytymisesi ja verkkojalanjälkesi vaikuttaa politiikkaan? Voivatko muut vaikuttaa valintoihimme niin, ettemme itse edes tajua sitä? Voivatko he vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseemme, sananvapauteen tai toimintaamme ja näkemäämme sosiaalisessa mediassa? Älytalo kuulostaa mukavalta ajatukselta, mutta entä jos jokin menee pieleen? Silloin älytalosta voikin tulla painajaistalo.

Pelin mittaan näette myös kuinka Marcus muuttuu ja kasvaa ihmisenä ja persoonana. Jokaisella operaatiolla on alku, puoliväli ja loppu, ja niiden mittaan hän kohtaa erilaisia ihmisiä ja käsittelee erilaisia ongelmia ja aiheita. Toivon mukaan siinä samalla pelaaja saa myös jonkinlaista parempaa käsitystä pelin käsittelemistä aiheista.  Miten tekoäly vaikuttaa tulevaisuudessa? Miten tekemisemme vaikuttaa maailmaan? Ehkä uteliaimmat perehtyvät lisää aiheeseen ja suhtautuvat siihen tulevaisuudessa vakavasti.

Pelin tavoite on siis samalla myös herättää ja varoittaa?

Kyllä. Jo edellisessä pelissä yritimme havahduttaa ihmisiä teknologian ja ison veljen vaaroihin, ja kyselyjemme mukaan yli 60 prosenttia vastaajista kertoi miettineensä asioita pelaamisen jälkeen ainakin ohimennen. Eihän se tarkoita, että ihmiset muuttaisivat suhtautumistaan teknologiaan, mutta ainakin he miettivät asioita aiempaa enemmän.

Watch Dogs 2:ssa näkökulma on big datassa, joka on paljon monimutkaisempi aihe. Kysymyksiä ja vastauksia on vieläkin enemmän, joten toivottavasti pelaajat voivat kysyä itseltään pelin jälkeen uusia kysymyksiä. Ehkä he miettivät onko tämä oikea suunta yhteiskunnalle. Tai voisivatko menneen ajan järjestelmät olla sittenkin yhä harkinnan arvoisia vaihtoehtoja nykyajan digitaalisuudessa, jossa järjestelmiä pinotaan päällekkäin ja limittäin toistensa kanssa.

Jos jotain, niin he voivat ainakin levittää yhteiskunnallista näkemystä siitä miten asiat ja laitteet toimivat. Nykypäivän käyttäjät eivät välttämättä enää edes tiedä mikä tiedosto tai hakemisto on, toisin kuin me. Minunkin täytyi selittää lapsilleni tunnin ajan mitä tiedosto tarkoittaa. Heille asiat ovat vain kuvia ja linkkejä, joista asiat avautuvat. Arvostan sitä, että älykkäät ihmiset yrittävät avata asioiden taustoja ja toimintaa muille.

Pelissä sanottiin, että ”tuottamasi data on sinua arvokkaampaa”

Kyllä – ja tämä muuttuu aina vain todemmaksi ja todemmaksi. Toinen asia on se, että datahan on vain asioita, joita me teemme. Haluammeko todellakin kulissien takana olevien tahojen vaikuttaa elämäämme ja luoda tuotteita ja asioita sen perusteella mitä me teemme, sen sijaan että he kysyisivät miksi teimme niin. On eri asia kerätä tietoja siitä mitä ihmiset tekevät nyt tai ovat tehneet aiemmin, tai kysyä miksi he tekivät niin.

Data ei ole inhimillistä. Suunnittelijan näkökulmasta meidän pitäisi aina luoda asioita ihmisille, sen perusteella mitä he haluavat ja tarvitsevat.

Tämä peilautuu myös peliin. Voimme luoda pelaajille valtavasti erilaisia mahdollisuuksia, mutta miksi? Mitä varten? Mitä jos poistamme pelistä perusteet ja motivaation eri asioiden tekemiselle?

Ylipäätänsäkin näemme historiasta, että asiat muovautuvat usein yleisen keskustelun ja mielipiteen kautta. Mutta juuri nyt big datan käsitettä ei edes tunneta, eikä siitä osata keskustella.

Ehkäpä Watch Dogs 2:n pelaajat muistavat näitä asioita myöhemminkin, ja osaavat kysyä myöhemmin oikeita kysymyksiä niin itselleen kuin muille.

Peliin palataksemme, miten avointa maailmaa on viilattu edellispeliin nähden?

Se on hyvin erilainen Watch Dogsiin verrattuna. Halusimme muun muassa, että pelaaja löytäisi itse sivutehtävät ja muun sisällön. Päätimme toteuttaa tämän liittämällä ne osaksi tarinankerrontaa ja sitä, mitä pelaaja kulloinkin tekee. Jos kartta on täynnä merkintöjä paikoista, joissa voi puuhastella ja toimia, niin se muuttuu puuduttavaksi eikä oikeastaan motivoi.

Nyt pelissä on päätarinaan liittyviä operaatioita ja sivuoperaatioita, ja pelaaja voi kuljeskella ympäriinsä ja kuunnella muiden puheita. Näistä pelaaja kuulee tiedonmurusia, joista saattaa avautua pieniä sivutehtäviä. Niiden yhteydessä pelaajalle avautuu uusia alitehtäviä ja -mahdollisuuksia, jotka liittyvät jollain tapaa tähän operaatioon.  Ja kun sen on suorittanut loppuun, avautuu uusia pikkupuuhasteluja, jotka liittyvät nekin jollain tapaa aiemmin pelattuun, koettuun tai kuultuun.

Jopa isojen pääoperaatioiden kylkeen avautuvat sivuoperaatiot avautuvat luonnollisella tapaa, eivätkä mitenkään lineaarisella putkella luotuina. Kun sivutehtävät ja -haasteet liittyvät jollain tapaa tarinaan ja siihen mitä pelaaja on milloinkin tekemässä, on niillä myös enemmän merkitystä sen sijaan, että pelaajalle lyötäisiin eteen lista asioista, jotka tämän on tehtävä läpipeluuta varten.

Minusta tämä on paljon aiempaa parempi tapa toimia ja avata pelin sisältöä. Tulevaisuudessa käytämme tätä esitystapaa varmasti enemmänkin, myös muissa peleissä. Sen avulla avoimen maailman tutkiminen ja asioiden löytäminen saa aivan uutta merkitystä ja tuntuu myös kiinnostavammalta.

Ja lopuksi: mitä haluaisit kertoa pelaajille?

Pelit ovat kuin soittimia. Me luomme jotain, mitä te voitte käyttää, annamme teille työkalut, joita te voitte käyttää luomiseen. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden olla hakkeri, kuin taitelija. Me emme ole taiteilijoita vaan te olette. Ilmaiskaa itseänne!

Watch Dogs 2

Kehittäjä: Ubisoft Montreal

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC, PlayStation 4, Xbox One – 15.11.2016

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://watchdogs.com/

Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Watch Dogs 2 jatkaa edellisen pelin tietoturvauhkien linjalla. Digitaalinen maailma on täynnä tarkkailijoita, jotka kokoavat sinusta tietoja, joita voidaan hyödyntää monin tavoin. Periaatteessa tämä voisi olla hyväkin asia, mutta San Franciscoon sijoittuvan toimintapelin sankarit ovat haistaneet tietoverkkojen uumenista jotain huolestuttavaa.

Watch Dogs 2 -ensikosketus osa 1 – hakkerit pienen ihmisen puolesta

Moni varmasti nauttii tarinatehtävien lomassa hiekkalaatikkopelien kaaosmahdollisuuksista. Niistä ei tunnu olevan nytkään pulaa, ja hakkeripelien tavat hämmennyksen luomiseen ovat varsin omalaatuiset. Ihmisten vakoilu, häiriköinti ja esimerkiksi poliisien kutsuminen toisten niskaan tekaistuilla syytöksillä ovat hassuja toimintoja, joille löytää monenlaisia käyttötapoja.

Watch Dogs 2 -ensikosketus osa 2 – avoin maailma, avoimet tehtävät, avoin pelitapa