Wiikon wanha: Battlefield 1942
Muistan kirkkaasti sen päivän, kun ruotsalaisen DICEn eli Digital Illusions -studion Battlefield 1942 -peli saapui keskuuteemme tuona mainiona vuonna 2002. Vai muka pelkästään nettipelattava tiimiräiskintä? Onko sellaiselle muka kaupallista potentiaalia? Eikö Team Fortress muka riitä?
Ei riittänyt. BF1942 tuli, tulitti ja voitti. Se aloitti uuden pelaamisen aikakauden ja todisti, että ihmiset pelaavat mielellään muutakin kuin vain ilmaista netti-Quakea tai kuukausimaksullista Ultima Onlinea.
Battlefield 1942 ei kuitenkaan ilmestynyt tyhjästä. Sillä on monia henkisiä esikuvia, joista lähimmäs osuu kuitenkin Refraction Gamesin tekemä Codename Eagle, joka julkaistiin loppuvuodesta 1999. Kuinkas sattuikaan, DICE osti kyseisen studion ja sai näin haltuunsa oivallisen pohjan tulevaan megapeliinsä.
Sinänsä en voi kuitenkaan väittää, että Battlefield 1942 olisi ollut minkään yksittäisen asiansa puolesta niin mullistava teos. Siinä oli harjoitteluksi ja huvitteluksi kelpaava yksinpeli botteja vastaan, sekä tukku moninpelitiloja, joissa pääsi räimimään useille moninpelikentille. Teoksen suurin vahvuus oli se, että peli yhdisti kasan tuttuja ideoita järjettömän luistavaan ja hyvin ideoituun pelattavuuteen, hyvään pelaaja- ja serverihakuun ja sekoitti jalkaväkisodintaan myös lentokoneita, panssarivaunuja ja muita kulkuneuvoja, joilla pelaajat pääsivät kaaostamaan taistelukentille. Ja siihen päälle vielä laivoja, sukellusveneitä, rannikkotykkejä ja kiinteitä it-tykkiasemia, joita kaikkia pystyi käyttämään ja ohjaamaan, niin johan riitti tekemistä.
Lopputulos oli monipuolinen, sulava, edestakaisin aaltoileva ja hienosti tasapainotettu peli, jonka eri hahmoluokilla oli kullakin selvästi omat, toisiaan tukevat tehtävänsä. Olit mikä tahansa pelin viidestä hahmosta, eli scoutista, assaultista, anti-tankistä, medicistä tai engineeristä, niin sinua tarvittiin.
Yksi pelin vahvuuksista on vielä mainitsematta. Eri pelitilat painottivat tavallista enemmän yhteistyötä, sillä esimerkiksi conquest-tilassa liittoutuneiden tai akselivaltojen tiimit yrittivät vallata kartalla olevia alueita. Alueen vallattuaan omistava osapuoli pystyi spawnaamaan sieltä ukkojaan. Toisen tiimin menettäessä kaikki alueensa peli päättyi valtaajan voittoon. Tämä yhteiseen hiileen puhaltamispakko ja pelitilojen cooperative-henkisyys tekivät BF1942:n pelaamisesta hyvin erilaista muihin moninpeliräiskintöihin verrattuna.
Tästä tyylikkäästä tuhannen voltin aloituksesta rakentui nopeasti DICEn suuruuteen johdattanut hittipelien sarja, joka on välillä astellut myös yksinpelitarinoiden maailmaan – mutta istuu silti tiukasti molemmat jalat nettipelikuopassa.
Lisätietoja:
Battlefield 1942
Tekijä: Digital Illusions
Suunnittelijat: Romain de Waubert de Genlis, Ola Holmdahl, Niklas Persson
Kehittäjä: Digital Illusions
Julkaisija: EA
Alustat: PC (2002), Mac (2004)
Jukka O. Kauppinen
Lisää retroilua
Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja
Lue myös
Assassin’s Creed Revelations -ensikosketus osa 1 – historian ristiaallot kohtaavat Istanbulissa
Combat Wings: The Great Battles of World War II -ensikosketus
Dead Rising 2: Off the Record pursuaa rehevää zombiehuumoria
Forza Motorsport 4 -haastattelussa kerrotaan autopelin kehittämisen ja mallintamisen saloja
Graphic Adventures -kirja sukeltaa vatvoo seikkailupelien Wikipedia-historiaa
Uncharted 3: Aarteenmetsästäjä -kilpailu oli seikkailujen retki Jordaniassa
Warhammer 40K: Space Marine Chainsword -kilpailun mestarilliset teokset
