Uusimmat

Wiikon wanha: Civilization

09.10.2010 18:00 Jukka O. Kauppinen

Harva peli on tehnyt yhtä massiivista ja pysyvää vaikutusta kuin 1991 julkaistu Civilization. Olihan suuren mittakaavan strategioita nähty ennenkin, mutta ei todellakaan mitään tällaista. Civilizationissa kiteytyi uskomattoman hyvä idea, raudanluja pelattavuus ja sisältö, joka kiinnosti kaikenlaisia pelaajia. Kaikkia pelaajia.

Sid Meier’s Civilization on yksi niistä peleistä, jotka muuttivat maailmaa.

Muistan etäisesti miten itse tutustuin peliin. Tuohon aikaan peliteollisuus ei ollut vielä niin hyvin organisoitu kone, kuin mitä se tänään on. Pelien arvostelukappaleiden toimitus oli huomattavasti hitaampaa ja jopa satunnaisempaa. Yhdysvalloissa käyneen ystäväni tuotua itselleen mieluisia tuliaisia olikin heti selvitettävä, että mikäs tämän pelin arvostelutilanne on. C=Lehti oli juuri mennyt painoon, mutta seuraavaan MikroBittiin juttu vielä ehtisi. Ja niin lainasin MicroProsen uuden pelin testattavakseni ja kirjoitin siitä pikatahtia arvostelun. Kaveri kun kuumotti niskassa ja halusi pelinsä takaisin.

Varsinainen arvostelukappale tuli MicroProsen brittitoimistolta sitten myöhemmin, mutta ensimmäinen polte oli jo alkanut. Civilization. Peli, joka muutti maailmaa.

Olihan se hurjan hyvä peli tuolloinkin, mutta eipä tästäkään arvannut miten huikea ja pitkäikäinen pelisarja siitä syntyisi.

Minä, maailmojen rakentaja

Civilizationin idean viehätys ei sinänsä hämmästytä yhtään. Kyllähän valtakuntien hallinta ja omien imperiumien takominen on aina ollut mahtavaa hommaa. Sid Meier kumppaneineen kuitenkin laajensi idean uskomattoman valtavaksi, monipuoliseksi, pelaamista kestäväksi ja ennen kaikkea helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Vai että johdat alussa pientä paimentolaisheimoa, joka päättää asettua paikoilleen. Rakennat kaupungin. Kaupunkeja. Siirtokuntia. Kehität sivistyksen. Luot maailman ihmeitä ja rakennat häikäiseviä asioita. Neuvottelet muiden suurvaltojen kanssa. Sodit. Kehität teollisuutta. Ja lopulta suuntaat avaruuteen, rakentamaan ihmiskunnan ensimmäistä siirtokuntaa tähtien syvyyksiin.

Ellet sitä ennen ole tuhonnut koko planeettaa ydinsodalla. Tai valloittanut kaikkia muita sivilisaatioita rautanyrkkisi alle. Tai häikäissyt muita ylivertaisella sivistykselläsi, saaden nämä julistamaan ikuista ystävyyttä ja vasalliutta.

Pari lainausta alkuperäisestä Civilization-arvostelustani…

Jos et koskaan ole nähnyt peliä, josta voisi käyttää sanaa MASSIIVINEN, niin kokeilepa Civilizatinia. Kaikki alkaa vuonna 4000 EKR pienestä paimentolaisheimosta joka asettuu paikoilleen ja perustaa kaupungin. Kuluu vuosisatoja, vuosituhansia… Aina kuka tahansa saa perustettua Sivilisaation vaikka autiolle saarelle, mutta sen kestäminen aikojen halki on jo aivan toisen vaikeusasteen työ.

Aivan alussa pelaajan kansakunta koostuu kehittymättömistä barbaareista, jotka eivät tunne aakkosia tai mitään muutakaan. Joukossa on kuitenkin ryhmä viisaita, jotka alkavat tutkia asioita siinä toivossa että jotain opittaisiin. Yksi asia johtaa toiseen, aakkoset keksittyään kansa voi oppia kirjoittamaan. Kirjoitus taas antaa omia mahdollisuuksiaan, jonka varrelta löytyvät mm. diplomaatti-yksiköt, demokratia sun muut sivistyksen merkit. Astronomian ja kartanteon taidot taasen mahdollistavat merenkulun jne… Lopulta barbaarit ovat muuttuneet sivistyneiksi, maailma muuttunut rauhan keoksi (??). Erilaisia sivistyksen kehityskohtia on 67 kpl, joten tutkimista riittää varsin pitkäksi aikaa.

Kehityskilpailu on rankkaa. Valinnan mukaan planeetalla voi luuhata yhdestä seitsemään sivilisaatiota. Ennemmin tai myöhemmin naapurit tapaavat, eikä aina lyödäkään käsipäivää. Osa hallitsijoista on hyväntahtoisia, osa ei… Osa tahtoo rauhaa, osa ei. Osa tahtoo tehdä kauppaa sivilisaation saavutuksilla (anna minulle kirjoitustaito, niin minä kerron kuinka teet ruukkuja), toiset taas uhkaavat ”sota tai kirjoitustaito.”

Halutessaan voi vyöttää miekan kupeelleen ja lähteä lätkimään mokomia turpiin, ”me tarvitsemme elintilaa, mene pois” – tähän kuitenkin vaaditaan strateginen yllätys ja hyväätahtovat naapurit. Sotahullut naapurit, kuten Stalin of Russians, ovat tässä vaiheessa jo höökimässä URAAA-kaikuen kaupunkeja kohti, ja saat varautua pitkään sotaan.

94/100

Civilizationissa oli yhtä monta erilaista päätöstä ja tarinaa kuin pelaajia ja pelikertojakin. Yhdenkään pelin ei tarvinnut olla samanlainen, minkä ansiosta peli kesti ja kestää uudelleenpelaamista. Se voi myös olla hyvin helppo tai sitten rasittavan ja raivostuttavan vaikea elämys, jonka myötä pelaajat hakkasivat raivoissaan Amigan resettiä tai virtanappia.

”Ei helvetti, ei helvetin helvetin helvetti, taas ne höökivät tuolta.” Tai se klassikko: ”oho. Keihäsmies tuhosi panssarivaununi.”

Teos onkin kestänyt hienosti aikaa ja monet pidemmän linjan pelaajat muistavat varmasti lämmöllä niitä uskomattomia elämyksiä, joita Civivilization aikoinaan tarjosi.

 

Lisätietoja:

Civilization @ Wikipedia

Civilization @ Mobygames

 

 

Civilization

Suunnittelija: Sid Meier

Julkaisija: MicroProse, 1991

Alustat: Amiga, Atari ST, PC, Macintosh, SNES

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lue myös

Dead Nation -ensikosketus – suomalaiset zombit ovat ihanan ällöjä

Epic Mickey – ensikosketuksessa Disneyn arkistoista ammentava seikkailu

Gran Turismo 5 – pintaraapaisussa Sonyn odotettu ajopeli

Tron: Evolution – valopyörät ovat taas in

WiiWare-palvelu – Nintendon ladattavien pelien ulottuvuus voisi olla jouheampikin

WiiWare-pelit testissä – mitä kuuluu Wiin latausrintamalle