UUSIMMAT

Wiikon wanha: Hitman teki salamurhaamisesta taidetta

01.04.2016 15:00 | Jukka O. Kauppinen

Kultaisia munia munivan kanan löytäminen on usein varsinainen pelialaseikkailu. Moni firma sinnittelee pienten pelien parissa vuodesta toiseen odottaen, että jos nyt vaikka tällä kertaa onnaisi. Tanskalainen IO Interactive kuitenkin iski kultaan kerralla. Vuonna 1998 perustetun firman esikoispeli Hitman: Codename 47 saapui jo vuonna 2000 ja jätti välittömästi jälkensä historiankirjoihin.

Peleissähän on riittänyt aina pyssyjä, eikä hiippailustakaan ole ollut varsinaisesti puutetta. Palkkatappajia ja salamurhaajiakin riittää, mutta Hitmanissa resepti tuotiin ruuduille aivan uudella tapaa. Nyt pelaaja oli ihan kunnon ammattimainen palkkamurhaaja, jolla ei ollut mitään yleviä tai moraalisia tavoitteita. Agent 47 ei ollut edes sankari, vaan ihan yksinkertaisesti tunteeton, kova tappaja, joka sai tehtävänsä persoonattomalta murhajärjestö ICAlta, International Contract Agency.

Hitman: Codename 47

Hitman: Codename 47

Samalla peli lähestyi iskuja aivan uudella tapaa. Pelaaminen tapahtui kolmannen persoonan näkökulmasta ja painottui hiippailuun, stealthiin, sekä taktiseen ajatteluun. Millä tapaa suoritat murhan, kenenkään huomaamatta? Pystytkö lavastamaan sen onnettomuudeksi?

Hitman pyrki poikkeukselliseen realismiin, mikä teki siitä niin kiinnostavan. Jännittävänä historiallisena lisukkeena Hitman oli yksi ensimmäisistä peleistä, joka näytti nykyään niin tuttuja ragdoll-fysiikoita hahmofysiikoissaan. Niinpä iskujen jälki oli mieleenpainuvaa, kun onnistunut salamurha palkittiin kunnon realistisilla kaatumisilla. Uuden ajan fysiikkajärjestelmän ansiosta ihmisten, asioiden ja tietenkin juuri hengestään luopuneiden ruumiiden liikkeet olivat jotakuinkin uskottavia. Myös visuaalisuus oli kohdallaan – ja mikä tärkeintä, niin myös pelimaailman toimivuus. Koska pelaaja oli aina luvattomilla asioilla, liikkui hän yleensä kielletyllä tai luvattomalla alueella. Niinpä iso osa peliä olikin valmistella tilanne iskua varten, varmistaa vartijoiden ja kohteiden reitit ja aikataulut, raivata hankalimmat esteet tieltään ja esimerkiksi pölliä vaatteita, joiden avulla pystyit naamioitumaan ja näin pääsemään eteenpäin.

Hitman: Codename 47

Huomaamattomuus oli toki tärkeää. Jos metelöit, joku saattoi kuulla. Jos hengailit näkyvällä paikalla epäilyttävästi, joku saattoi huomata ja kummastella. Se ei sovi huomaamattoman palkkamurhaajan imagoon.

Tämä uudenlainen hiiviskely, taktikointi ja iskujen monimuotoisuus puraisivatkin hienosti pelaajakansaan. Mutta harvoinpa homma menee täysillä putkeen, eikä Hitmanissakaan. Kaikkein suurin pelintappaja oli näet tallennusten puuttuminen. Niin, ei checkpointteja, ei manuaalista tallennusta. Säädät yhtä tehtävää tunnin, kaksi – ja sitten jokin höpsö moka tapahtuu ja kaikki menee pieleen. Paniikin lopettaa kuolema. Omasi. Aloitetaanpa alusta. Vai aloitetaanko? Ehkä ei, jos tämä oli jo kolmas yritys. Ei ihme, jos hienovaraiset ja taitavat palkkamurhat muuttuivat jossain kohtaa mahdollisimman nopeiksi ja suoraviivaisiksi teurastuksiksi, kun jampat eivät vain enää jaksaneet.

Hitman: Codename 47

Olihan siellä muitakin pulmia, eikä ihan vähääkään. IO:n esikoispelissä oli kuitenkin niin valtavasti potentiaalia, että sitä ei vain voinut olla huomaamatta. Joten jatko-osan saapumista ei tarvinnut epäillä ollenkaan. Kesti kuitenkin vielä muutaman pelin ajan, ennen kuin Hitman: Blood Money osui täydelliseen napakymppiinsä.

Ja sitäpaitsi: harva firma pystyy aloittamaan näin vahvasti, luoden välittömästi tunnistettavan brändin ja nousten jopa sensaatiolehdistön kansiin väkivaltaisen murhasimulaattorin avulla.

 

Hitman-arvosteluja Domessa:

Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

Hitman tuntuu taas Hitmanilta (PC, PS4, Xbox One)

Hitman: Blood Money (pc, PS2, Xbox, 360)

Hitman: Sniper Challenge (Xbox 360)

 

Hitman: Codename 47

Kehittäjä: Io-Interactive

Julkaisija: Eidos

Alusta: PC (2000)

Jukka O. Kauppinen

 

Hitman: Codename 47

Hitman: Codename 47

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lisää aiheesta

Wiikon wanha: Alone in the Dark 2, zombiemerirosvomuodin edelläkävijä

Wiikon wanha: Battle Bugs, ötökkäarmeijoiden marssi

Wiikon wanha: Pathway to Glory ja Pathway to Glory: Ikusa Islands (2005)

Wiikon wanha: Rally-Sport — tiukkaa retrorallia Suomesta

Muropaketin uusimmat