Wiikon wanha: Myth: History in the Making
System ”Last Ninja” 3 teki aikoinaan monia mahtavia tasoloikkia ja toimintapelejä. Yksi firman muistetuimmista teoksista on alkujaan 1989 julkaistu Myth, joka vei pelaajat 8-bittiselle mätkintämatkalle. Tarinakin oli komea: olihan pelaaja muskelikas sankari, jonka itse jumalat kutsuivat pistämään stopin ilkeille myyttisille pedoille.
Myöhemmin peli julkaistiin myös 16-bittisille mikroille. Ja meininki oli komiaa.
Vaikka Myth ei sinänsä aivan pelihistorian suuriin teoksiin kuulukaan, niin se oli kuitenkin tasokasta beat’em’up-toimintaseikkailua ja ennen kaikkea erittäin näyttävää sellaista. Myth muistetaankin nykyään ennen kaikkea upean ulkoasunsa ansiosta, ei niinkään pelillisistä ansioistaan. Ja olihan se nimikin helppo muistaa.
Allekirjoittaneen retroarvostelu pelistä vuodelta 1992/1993:
Julkaistu MikroBitti-lehdessä.
Vielä jonkin aikaa sitten oli tavallinen suuntaus kääntää uudet 16-bittiset toimintapelit pienemmille koneille, eli pääasiassa C-64:lle. Maailma on kuitenkin ihmeitä täynnä, ja yksi niistä on tässä: vanha 8-bittinen peli käännettynä suuremmille koneille vuosia sen ensimmäisen julkistuksen jälkeen, MYTH.
Juoni MYTHissä on jotakuinkin turha yritys koettaa saada aikaan kelvollinen taustatarina, jotta pelaajalla olisi jotain motiivia läpäistä peli. Yritys hyvä kymmenen, mutta ei kovin vakuuttava. Itse peli on tavanomainen vasemmalta oikealle etenevä platform-seikkailu, joskin sieltä toiminnallisemmasta ja synkemmästä päästä. Tyhjästä ilmasta ja maan raosta ilmestyy legioonittain luurankoja, lentäviä otuksia sun muita kentästä riippuen. Niitä nirhaamalla saa lisäaseita ja erilaisia bonuksia.
Hieman yllättävää kuinka tällaiseen tavallisen tuntuiseen hack’em’all-tyyliseen peliin on saatu ahdetuksi näinkin paljon vaihtelua ja jopa seikkailun makua. Yleensähän riittää täysin jos hakataan naps päät poikki kaikilta vastaantulevilta, kerätään bonuksia ja koetetaan päästä seuraavalle levelille. Nämä ainekset löytyvät MYTHistäkin, mutta mykyrokassa on lisänä muutakin kuin porkkanaa.
Pelin ydin piilee ongelmanratkomisessa. Kullakin tasolla on ratkaistava tehtävä, joka on selvitettävä päästäkseen kunnialla eteenpäin. Tähän tarvitaan toisinaan kovaakin aivottelua ja konsultointia, koska tehtävät eivät suinkaan ole mitään miekalla poikki-rymistelyä, jopa herrasmiehen otteita vaaditaan.
Toteutus on erinomainen. Grafiikka on alkuperäisen C-64-version tapaan upeaa.
Äänipuolella MYTH ei loista aivan niin komeasti, sillä audio rajoittuu lähinnä paukutteluun ja taistelunkilkkeeseen, sekä omaan kuolinhuutoon. Eivät erityisen vaikuttavia, mutta asiansa ajavia. Harvoinpa äänet ovat hyvää peliä tehneet, lukuun ottamatta C-64:n Cybernoidia jonka musiikki oli niin massiivista että peliä pelasi jo biisin takia. Erittäin hyvä tämäntyyppiseksi peliksi.
System 3
Testattu: Amiga (+C64 vuosia sitten)
Saatavissa: Amiga, ST, PC, C-64
Grafiikka: 90
Äänet: 80
Pelattavuus: 85
Vetovoima: 85
Arvosana: 86
Lisätietoja:
Lisää retroilua
Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja (mm. Jet Set Radio, Willy Beamish, Warhawk…)
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja (mm. NARC, Tetris, Space Harrier, OutRun, Arkanoid…)
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja
Lue myös
Microsoft Sidewinder X5 -hiiri – kilpailukykyinen peliväline
Microsoft Sidewinder X6 -pelinäppäimistö – melkein suosituspeukun arvoinen
Pinball Dreaming: DICEn klassinen flipperi uudessa iskussa
Vuoden 2008 parhaat pelit -äänestyksen tulokset
