UUSIMMAT

Wiikon wanha: Rayman

10.03.2014 17:50 | Teemu Viemerö

Rayman. Tämä hassun näköinen hemmo ilmassa leijuvine nyrkkeineen on viehättänyt pelaajia enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo vuodesta 1995 lähtien. Varsinaista pääsarjaa on julkaistu viiden osan verran, jonka viimeisin, Rayman Legends, julkaistiin Euroopassa viime vuonna. Raymanin vetovoima on osittain siinä, että se  haastaa innovatiivisuudellaan jopa Nintendon Mariot yhtenä pelihistorian parhaimmista tasohyppelysarjoista.

Rayman näki päivänvalon PlayStationilla, jonka kautta Ubisoftin uutukainen levisi kaikkien tietoisuuteen. Yhtiö kuitenkin suunnitteli peliä alkuun Super Nintendolle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja julkaisualustaksi päätyikin kaikkien yllätykseksi Atari Jaguar. Kyyti oli kuitenkin kuoppaista, sillä vaikka Rayman kehitettiin aluksi Atari Jaguarille, niin ensimmäisenä kauppoihin kiisi PlayStation-versio.

 

Raymanin tarina alkaa vuodesta 1994, kun Ubisoftissa työskentelevä nuori taiteilija Michel Ancelin luonnosteli erikoista raajatonta hahmoaan. Ancel oli intohimoisesti kiinnostunut venäläisistä, kiinalaisista ja kelttiläisistä taruista, joita hän ammensi konseptisuunnittelussaan. Ubisoft päätti antaa mahdollisuuden Ancelille sekä hänen mielikuvitukselliselle luomuksilleen.

Ancelin mielikuvituksen syövereistä kumpusi sivulta kuvattu tasohyppely, joka edusti aikakautensa teknologista huippua. Peli hyödynsi Atari Jaguarin 64-bittistä konsolia mallikkaasti – väripaletti koostui 65 000 väristä, animaatio oli sulavaa sekä piirrokset erittäin yksityiskohtaisia. Useat animoidut graafiset kerrokset loivat peliin animaatioelokuvan tunnun. Ubisoft palkkasikin kehityskaartiin piirrosanimaatioyrityksen graafikoita, millä upea visuaalisuus selittyykin.

Peli ei erottunut muista tasohyppelyistä pelkästään graafisuudellaan vaan myös päähahmollaan. Rayman oli sulavaliikkeinen ja ketterä hahmo, joka kehittyi pelin edetessä. Aseena hänellä oli vihollista päin linkoutu nyrkki, jonka tehoa ja kantomatkaa pelaaja pystyi kasvattamaan. Hahmo pystyi myös tetsaamaan, roikkumaan kielekkeiltä ja lentämään hiuksillaan helikopterin kaltaisesti.

Perinteisen yksinkertainen ja suureen yleisöön vetoava tarina kertoi suurta pahuutta vastaan taistelevasta sankarista. Tarinassa kosmista tasapainoa säätelevä, mystinen Suuri Protoon päätyy pahan Herra Pimeyden haltuun. Näin ollen epätasapainoon päätyneeseen maailmaan syntyy vihamielisiä hirviöitä, jotka vangitsevat Suurta Protoonia ympäröineet electoonit. Taikuriksi kutsuttu velho pyytää Raymania vapauttamaan electoonit, kukistamaan Herra Pimeyden sekä tuomaan tasapainon takaisin maailmaan.

 

Upean Raymanin ainoa kompastuskivi oli vaikeustaso, sillä pelaajalta vaaditaan malttia sekä pitkää ja tunnollista harjoittelua. Vaikka peli olikin todella hauska, jäi se monella pölyttymään hyllylle sadistisen vaikeutensa vuoksi. Peli on kaikesta huolimatta klassikko, josta yhtiö julkaisi ajan saatossa useita eri versioita.

Raymanin luoja Michel Ancel lunasti seuraavalla vuosituhannella asemansa pelihistorian suurina suunnittelijoina Beyond Good & Evil -seikkailulla.

 

Lisätietoja:

Rayman @ Wikipedia

Rayman @ Mobygames

 

Rayman

Suunnittelijat: Michel Ancel, Frédéric Houde

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Alustat: Atari Jaguar, myöhemmin aivan kaikki maailman koneet

Teemu Viemerö

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lisää aiheesta

Rayman Fiesta Run (iOS) 

Rayman Legends (PC, PS3, PSV, Wii U, Xbox 360) 

Rayman Legends (PS4, Xbox One) 

Rayman Origins (PS3, Wii, Xbox 360) 

Rayman Raving Rabbids (PS2) 

Lue myös

Deus Ex –modikatsaus – joko olisi uudelleenasennuksen aika?

Thief-ensikosketus – itsekeskeinen paskiainen vai sittenkin sankari? [osa 3]

Tobago (lautapeli)

Trials Fusion –haastattelu: pärinäpeli täynnä salaisuuksia

Keskustelu

Hyvä kun en oo eka, joka tuskaili musiikkimaailman kanssa. Ite pelasin pentuna tätä sinne asti ja sitten jäi vaikeustason takia. Palasin uudelleen PSP:n avulla ja pääsin läpi intin aikoihin. Oli muuten hubaa tän parissa.

Tässä oman lapsuuden suurimpia klassikkoja PC:llä! Nykyään peliä voi pelata mm. DosBoxilla, toimii!

Kyseistä peliä tuli pelattua myös Jaguarilla sekä myöhemmin myös PC:llä. Yksi suosikkipeleistä jonka musiikkia kaipaa vielä tänäkin päivänä. :)

Ei helvetti, musiikkimaailma oli kyllä kamala. Piikkejä joka paikassa mihin tippuu ennemmin tai myöhemmin.

Nykyään ei osaa pelata sitäkään vertaa. :D

@2

Se musiikkimaa oli kyllä jotenkin pentuna niin taianomainen, monia vuosia kaipasin samaa fiilistä muissakin peleissä ja oli inspiraation lähde.

Nykyään kun koettaa pelata niin ei tule mitään :D

Tässä oli sitä jotain! Muistan ku skidinä tuskailin sen musiikkimaiden kanssa. Oi niitä aikoja

Muropaketin uusimmat