Uusimmat

Wiikon wanha: Stunt Car Racer

24.11.2012 14:00 Jukka O. Kauppinen

Nykyaikana videopelit henkilöityvät harvemmin tiettyihin henkilöihin, vaikkakin pelit tai pelisarjat saattavatkin assosioitua tiettyihin pelitaloihin. Brittiläinen Geoff Crammond on kuitenkin siitä veikeä veitikka, että kun hänen nimensä mainitaan, niin yhden aivan tietyn peligenren ystävien silmät kirkastuvat supernovamaiseen loistoon.

Grammond on näet autopelien mestari. Ja hänen sormensa ovat taikoneet yhden kaikkien aikojen parhaimmista autopeleistä, näet Stunt Car Racerin.

Stunt Car Racer on jossain määriä sukua esimerkiksi Stuntsin kaltaisille taitopeleille. Kyllä, taitopeleille. Tässäkin vaaditaan nopeuden ohella tarkkuutta ja ajoituskykyä. Peli lähestyy kilpa-ajamista hyvin omintakaisella tavalla, sillä pelaajaa ei heitetä kymmeniä autoja viliseville katu- tai kilparadoille. Niiden sijaan pelaaja ajaa enimmilläänkin yhtä ainutta vastustajaa vastaan älyttömillä, kaiken mielikuvituksen ja järjen tuolle puolen ulottuvilla temppurampeilla. Radat ovat kaiteettomia ja kapeita, matalimmillaankin kymmenkunnan metrin korkeudessa, ylimmillään parisataa metriä maanpinnasta. Radoilla on hirvittäviä mutkia, kauheita kuiluja ja pelottavia ramppeja, joista loikitaan kymmenien metrien mittaisia huimaavia ilmalentoja.

Commodore 64 -versio ei näytä aivan Amiga-veljensä veroiselta.

Stunt-ajamista, todellakin.

Nykypeleihin verrattaessa lähimmäs taitavat yltää Nadeon Trackmaniat, joissa Stunt Car Racerin idea on viety nettipeliksi ja paketista on riisuttu enemmän tai vähemmän täysin kaikki realismin ydin. Stunt Car Racerissa kun on yllättävän maittava fysiikkamoottori, jonka ansiosta kapeilla radalla ajaminen on kohtuullisen uskottavaa. Radatkaan eivät kaikesta huikeudestaan huolimatta mene täysin fantasian puolelle, vaan kaikki loikat olisivat toteutettavissa myös todellisuudessa. Jos pokka vain kellään pitäisi.

Autoissa oli myös kevyt vauriomallinnus, jossa liian rasittavasti ajetut mutkat ja loikat rikkovat hitaasti mutta varmasti kulkupelin runkoa. Liian kovat jysäykset, törmäilyt tai radalta lentelyt tekevät vielä rumempaa jälkeä. Autojen kulkuun vauriot eivät vaikuta, mutta jos kisassa on vielä matkaa jäljellä ja vauriomittari hipoo jo maksimiaan, niin kyllä siinä on jo pakko varoa, jos maaliin aikoo päästä.

Mainittakoon vielä eräs mainio kikka: nitrot. Autoissa on tietty määrä nitroa, jolla biilit kiihtyvät nopeammin ja yltävät suurempaan huippunopeuteen. Nitroa ei kuitenkaan riitä koko matkalle, joten metkittävä osa pärjäämisestä perustuu nitrojen oikeaoppiseen hyödyntämiseen, oikeissa paikoissa.

Se siitä geneerisestä kuvauksesta. Mutta mikä teki pelistä klassikon?

Pähkähulluus, realismi, hauskuus. Ennen kaikkea hauskuus. Yksin ajellessa Stunt Car Racer oli kiihkeä ja valloittava ajoelämys, mutta huippuunsa hupaisuus nousi kun kaksi Amiga 500:aa yhdistettiin linkkikaapelilla. Kahden ihmispelaajan kisat olivat hirvittäviä ja hauskoja kamppailuja, joissa joystickiä puristettiin verettömin käsin ja paikat lentelivät hampaista.

Merkittävä osa pelin nautinnosta tuli myös sen vaativuudesta. Radat olivat todella kimurantteja ja haastavia. Jopa niillä pysyminen vaatii taitoa ja harjoittelua, puhumattakaan miten rankaksi homma menee kun ihan oikeasti aletaan taistella sijoituksista ja parhaimmista kierrosajoista.

Stunt Car Racer onkin omalaatuisuudessaan suorastaan kiperä bilepeli. Eri ratojen ajaminen yhä uudestaan ja uudestaan, kierrosaikojen kirjoittaminen paperille ja huutomyrsky uusien ennätysten syntyessä saa edelleen adrenaliinit liikkeelle.

Pelistähän ilmestyi aikoinaan ensin C-64-versio, jonka suosio sai tekijät luomaan myös Amiga- ja PC-versiot. Surullista kyllä, PC-versio on se kaikkein surkein ja säälittävin. Se ei kyennyt herättämään pelaajissa minkäänlaisia ”pakko yrittää vielä kerran” –reaktioita. Sen sijaan C-64-versio oli kaikessa karuudessaankin jo erittäin toimiva, joskin grafiikoiltaan hirvittävän hidas ajopeli. Täyteen loistoonsa Stunt Car Racer nousikin vasta Amiga-versiossaan, kiitos häikäisevän grafiikan ja superlatiivisen ruudunpäivityksensä (toim. huom. katso video alempaa). Kyllä niitä frameja mahtuu yhteen sekuntiin montakin, kun oikein pusketaan.

Suurin menestyksen syy olivat kuitenkin huima pelattavuus ja taitava pelisuunnittelu, jota Amigalla täydensivät erinomaiset äänet.

Stunt Car Racerin pelaaminen sujuu mukavasti myös Amiga-emulaattorilla ja retrojoystickillä. C-64-versiota suosittelen tsekattavaksi siinä sivussa, mutta Amigalla syntyvät parhaat bileet.

AGA brings no talent.

 

Lisätietoja:

Stunt Car Racer @ Wikipedia

Stunt Car Racer @ Mobygames

Stunt Car Racer

Tekijä ja suunnittelija: Geoff Crammond

Julkaisija: MicroProse

Alustat: Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, Commodore 64, PC, ZX Spectrum

Lue myös

The Walking Dead Episode 5: No Time Left (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Far Cry 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Forza Horizon (Xbox 360)

Hitman Absolution (PC, PS3, Xbox 360)

LittleBigPlanet Karting (PS3)

Towns (alfa) (Linux, Mac, PC)