Wiikon wanha: The Blobjob on hämmentävä suomipelireliikki

29.04.2015 17:29 | Muropaketin toimitus

Nimi ei tunnetusti peliä pahenna, mutta The Blobjob tuo väkisinkin mieleen likaiset ajatukset ja on suorastaan malliesimerkki tuotteesta, jonka nimi on hauska väärällä tavalla.

Pelipakkauksen tahaton koomisuus on herättänyt hilpeyttä ulkomailla asti. Jokainen voi Googlesta tarkistaa, mikä on urbaanin sanakirjan määritelmä termille blobjob. Voin antaa kahden pisteen vihjeen: se ei ole kököllä videokuvalla siloteltu, yksinkertainen seikkailupeli. Voin kuvitella itseni ideapalaveriin, missä tiimi kuvitteli keksineensä vetävän ja mieliinpainuvan nimikkeen tuotteelleen.

Huumeista, liikenteen vaaratilanteista ja muista elämän uhkakuvista nuoria valistava seikkailupeli on suttuisella videokuvalla höystetty viritelmä, joka tarjoaa aikaportin ysärin multimediavallankumouksen aikakaudelle. Sampo Oy:n julkaisema peli on melkoinen keräilyharvinaisuus, sillä fyysistä kopiota ei löydy mistään.

Tampereella järjestetyn Mindtrek-multimediakilpailun pääpalkinnon pokannut The Blobjob yhdistelee oikeita näyttelijöitä renderoituihin taustoihin. Nykypelaajaa naurattaa, mutta 1990-luvulla tämäkin peli näytti vallan erinomaiselta. Polygonihahmojen sijaan pelissä on käytetty bluescreeniä vasten kuvattuja näyttelijöitä, jotka on istutettu tietokoneella piirrettyihin taustoihin.

Tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa viisi synteettistä ihmistä on kadonnut kuljettaessaan huippusalaista kaavaa patenttivirastoon. Maailman möreimmällä viskiäänellä solkkaavan Joe Ridleyn niskoille nakitetaan pelastusoperaatio. Tavoitteena on löytää kaava ja pelastaa nanoblobeiksi kutsutut keinoihmiset. Blobit ovat toistensa kanssa identtisiä. Pelissä tätä perustellaan klooneilla, mutta oma veikkaukseni on, että budjetti loppui kesken. Tai sitten väkeä ei saatu yksinkertaisesti houkuteltua kameran eteen.

Kadonneen kaavan avulla materian kokoa voi muutella mielin määrin. Ridleyn pomo rouva Steel muistuttaa, että väärissä käsissä kaavalla voisi kutistaa koko maapallon pähkinän kokoiseksi. Ridley saa mukaansa minikokoisen materiamuuntimen, jonka avulla pelimaailman kappaleet muuttuvat taskuun sopivaksi. The Blobjob on luultavasti ainoa peli, jossa päähahmon pohjatonta inventaariota pyritään edes jollain tasolla perustelemaan.

Yksinkertaiseksi seikkailupeliksi naamioitu valistusviritys paljastaa kasvatukselliset karvansa välittömästi, kun ensimmäisessä huoneessa tulessa ovat sekä televisio että sähköjohdot. Molemmat pitää muistaa sammuttaa oikeaoppisesti sammutuspeitteellä ja palolaitokselle pitää kilauttaa. Alkudemossa puolestaan muistutetaan huumeiden vaaroista, kun rouva Teräs on saanut epäonnistuneen kokeilun ansiosta itselleen jättimäisen korvan.

Sammutustalkoiden jälkeen siirrytään pelimaailman kartalle ja matkataan ensimmäiseen kohteeseen, missä happoa nauttinut nanoblob yskii. Tämä ongelma ratkeaa maidolla ja hetkeä myöhemmin päästään pähkäilemään, miten toimitaan rattijuoppojen kanssa. Hieman edempänä peli valistaa myös turvaseksistä. The Blobjob osaa totisesti yllättää.

Yksinkertaisten pähkinöiden ansiosta peli on melkoinen läpijuoksu. Syytä onkin, sillä pelitilannetta ei jostain käsittämättömästä syystä voi lainkaan tallentaa. Koko seikkailulla on kestoa vaivaiset parikymmentä minuuttia ja jokainen ameebaa välkympi pääsee taatusti ihailemaan lopputekstejä.

Tulitikkuaskin kokoisessa ruudussa pyörivää videokuvaa maustetaan karmivalla ääninäyttelyllä, jossa vedetään yli niin, että raikaa. Pelin musiikkiraita koostuu muutamasta parin sekunnin mittaisesta renkutuksesta, joita toistetaan luupilla.

The Blobjob on reliikki menneeltä aikakaudelta. Alkon julkaisemaan Hup-peli-oppilaitospeliin verrattuna tämä kansanvalistustuote on suoranaista taidetta, sillä nyt päälle hönkivää sormenheristelyä edes yritetään naamioida semiuskottavaan kuosiin.

Oikeisiin peleihin tätä multimediaviritelmää ei voi edes verrata. Jos tuotos tulee kirpputorilla vastaan, se kannattaa ehdottomasti poimia talteen, sillä peliä ei löydä enää mistään kuin tuurilla. TheBlobjob toimii näppäränä esimerkkinä nykypolville siitä, millaisiksi seikkailupelit muuttuivat cd-levyn tallennuskapasiteetin ansiosta. Suttuisen videokuvan jälkeen käsin piirrettyä pikselitaidetta osaa arvostaa ihan eri tavalla.

 

 

Lisätietoja: The Blobjob (Mobygames)

 

The Blobjob

Tekijä: Intelligame Oy, Detonium Interactive, Sarajärvi & Hellén Oy

Julkaisija: Sampo Oy

Alusta: PC – 1998

Juho Kuorikoski

 

 

Artikkeli on julkaistu alun perin joko teoksessa Sinivalkoinen pelikirja tai sen verkkosivuilla. Sinivalkoinen pelikirja on ensimmäinen teos, joka yhdistää suomalaisen pelialan historian ja kaupalliset tuotteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Kolmessakymmenessä vuodessa on julkaistu yli 600 sinivalkoista peliä, joista suurin osa on esitelty ja arvosteltu teoksen sivuilla. Yksinkertaisista Commodore 64 -peleistä on kuljettu Alan Waken kaltaisiin jättibudjetin konsolipeleihin sekä Supercellin ja Rovion miljardituottoja takoviin kassamagneetteihin. Kirjaa varten on haastateltu yli kuuttakymmentä alan toimijaa ja taustavaikuttajaa. Yhdessä tekijöiden äänellä kerrotun historian ja persoonallisella otteella kirjoitettujen peliesittelyjen kanssa Sinivalkoinen pelikirja muodostaa perusteellisen selvityksen suomalaisen pelialan kasvusta, kehityksestä ja tulevaisuudesta.

Sinivalkoinen pelikirja – Suomen pelialan kronikka 1984-2014

Kirjailija: Juho Kuorikoski

Kustantaja: Fobos

Hinta: 43 euroa

Lisätietoja: http://sinivalkoinenpelikirja.com/

 

Lisää retroilua

Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja

Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja

Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja

Lisää aiheesta

Wiikon wanha: Space Station Manager  

Wiikon wanha: Cybermorph 

Wiikon wanha: Space Satellite (MSX, 1985) 

Wiikon wanha: Normality