Wiikon wanha: Willy Beamish
Vuonna 1991 julkaistu Willy Beamish on edelleen yksi niistä seikkailupeleistä, joka saa taatusti hymyn nousemaan pitkän linjan pelaajan ja erityisesti seikkailupelien ystävän kasvoille. Se on edelleen niin erikoinen, niin harvinaislaatuinen teos, ettei toista vastaavankaltaista peliä ole tehty vieläkään.
Täytyy myös nostaa hattua niin pelin tekijälle Dynamixille että julkaisija Sierralle rohkeudesta. Willy oli radikaali teos niin idealtaan kuin tekniikaltaan. Se oli myös kaupallinen menestys, mutta valitettavasti niin Dynamix kuin se aito ja alkuperäinen Sierra On-Line lepäävät nykyään bittien hautausmaalla.
Koulupojan elämää
Willy Beamish erosi silloisista ja nykyisistäkin seikkailupeleistä erityisesti ideallaan. Päähenkilö kun oli yhdeksänvuotias koulupoika, joka yrittää tasapainotella keppostelun ja kiltisti olemisen välimaastossa. Peli olikin siitä ovela, että pelaajalla oli oikeasti vaihtoehtoja: pitkin päivää vastaan tuli valintoja, joiden vaikutukset näkyivät ennemmin tai myöhemmin. Vaikka olisikin kivaa keppostella ja kiusata muita, niin samalla Willyn täytyi varoa ärsyttämästä liikaa vanhempiaan. Ärsytysmittarin täyttyessä näiltä näet paloi pinna, Willy päätyi sotilaalliselle kurileirille ja peli loppui siihen paikkaan.
Harva peli antaa nykyäänkään pelaajalle näin paljon valinnanvaraa, saati tekee valmiiksi käsikirjoitetun seikkailun tapahtumista niin vapaita, että peli saattaa oikeasti päättyä kesken kaiken – muuhunkin kuin King’s Quest -tyyliseen äkkikuolemaan.
Pelin intro
Tiffany suihkussa
Seikkailu oli hyvin humoristinen ja samalla sarjakuvamainen. Tekijöiden lähtökohta oli luoda peli, jonka animaatio, värit ja hahmot tuovat mieleen piirrossarjan – ja siinä myös onnistuttiin. Visuaalisesta tyylistä ja päähenkilön nuoruudesta huolimatta peli oli suunnattu puhtaasti aikuisille: vitsit ja vihjailut vaativat aikuista (tai ainakin teinin likaista) mieltä, jotta ne uppoaisivat täysin.
Pelin Amiga-versio oli lisäksi aikaisekseen erittäin vaativa. Nostan edelleen hattua pelifirmalle, joka uskalsi tehdä näin laajan ja ennen kaikkea graafisen seikkailupelin Amigalle. Suurin osa Amiga-konekannasta kun kuitenkin oli niitä peruskoneita, Amiga 500:aa sun muuta, joissa oli ehkä se mega muistia ja tuurilla lisälevyasema. 12 levykkeen mittainen peli nostikin monelle pelkohiet lippikseen.
Kaikeksi onneksi en itse joutunut kokemaan Willyn latailuja levykkeeltä, sillä luonnollisesti asensin pelin kiintolevylle – jolta käsin pelattuna Amiga-versiokin taatusti sai 10-20 pojoa parempia arvosanoja. Sääli etteivät kiintolevyt olleet lakisääteisiä vielä tuohon maailmanaikaan – tai ettei useampi peli tukenut kiintolevylle asentamista. Myöhemmin nopeammalla Amiga 1200:lla kiintolevyltä pelattuna Willy oli yhtä juhlaa, vaikka toki tarjolla oli myös PC:n Dos- ja Windows-versiot.
The Adventures of Willy Beamish oli ainut laatuaan, eikä yhtä omaperäistä tai veitikkamaista seikkailupeliä kannattane odotella vielä aivan heti. Tästä olisi kuitenkin kiva saada modernisoitu versio, sillä pelin huumori purisi varmasti myös uudemman sukupolven seikkailijoihin.
Pelin luoja, Jeff Tunnell, on yhä mukana pelialan kuvioissa, mutta mies loikkasi oravanpyörästä sivuraiteelle jo kauan sitten. Nykyään hän vaikuttaa pelitekniikkaa ja indie-pelejä julkaisevassa Garagegames.com-yhtiössä.
Kuvitus: Mobygames
Lisätietoja:
The Adventures of Willy Beamish, Mobygames
The Adventures of Willy Beamish, Wikipedia
Tekijä: Dynamix
Julkaisija: Sierra On-Line
Julkaistu: PC, Amiga, Macintosh, Sega CD; 1991-1993
![]()
Lisää aiheesta
Lisää aiheestaRetrokolikkopelien ääressä -juttusarja
Wiikon wanha: Shenmue (Dreamcast)
Wiikon wanha: Space Quest: The Sarien Encounter
Lue lisää eDomesta
Alone in the Dark valmis, kohta kaupoissa
PC:n yksinoikeuspelien aika jo ohi?
Pelaaminen on pornoa häpeällisempi harrastus
