WILD-ensikosketus – rajaton shamaaniseikkailu eläinten ja luonnon ystäville
Ranskalainen legendapelisuunnittelija Michel Ancel tunnetaan sekä hienoista, originelleista kulttipeleistä että hurjista megahiteistä. Beyond Good And Evilin kaltaisten ainutlaatuisten seikkailujen ja Raymanien väliin mahtuukin yhtä sun toista, eikä varmaan vähiten toteutumattomia toiveita, haaveita ja visioita peleistä, joita voisi olla.
Ancelin taannoinen ratkaisu olikin epätyypillisen taiteellinen. Sen lisäksi, että herra ilmeisesti jatkaa edelleen Ubisoftin leivissä, on hänellä nyt myös oma studio, jossa kehitetään pelejä, jotka pulppuavat jostain sieltä toteutumattomien unelmien kammiosta.
Sillä miten muutenkaan voisi selittää peliä Wild.
Wild on seikkailu vailla vertaa, mutta ennen kaikkea se on rakkauslaulu luonnolle. Se on peli, jossa luonto, ympäröivä maailma ja eläinkunta ovat äärimmäisen tärkeässä asemassa. Se on peli, jossa pitää ymmärtää ympäristöään, luontoa ja sen muita asukkaita ja elää niiden kanssa, yhdessä, samoilla ehdoilla.
Se on myös peli, jossa sinä olet osa luontoa. Eläin. Ehkä viisaampi kuin muut, mutta silti palanen suurta ekosysteemiä.
”Wild toimii luonnon ehdoilla. Kaikki elää, kaikella on tarkoituksensa.”
Pelaaja on esihistoriallinen ihminen, joka elää maailmassa, joka on monin tavoin samankaltainen kuin meidän maailmamme, ehkä joskus muinoin. Mutta maagisempi. On jumalia ja jumalattaria. On taikuutta, tai ainakin shamaanivoimia. Sinä olet nuori shamaani, joka kasvaa vaarallisessa maailmassa, osana sitä, oppien maailmasta, eläimistä, elämisestä ja elämästä.
Ja elämän hinnasta.
Ja kuolemasta.
Ancel esittelee teostaan suljettujen ovien takana ja silminnähden huokuu sekä onnea, jännitystä että tyytyväisyyttä. Esillä on pelin hyvin varhainen versio ja kaverit pyytävät, että ettehän vain kukaan ota valokuvia pelistä. Kaikki voi vielä muuttua ja bugeja paukahdella. Silti Ancel kollegoineen uskaltaa pamauttaa pelin ruudulle aitona koodina, jota pelataan livenä. Eikä se kaatunut!
”Kaikki pelin tekniikka on tehty nollasta juuri tätä varten”, Ancel ynnää ja kuvailee Wildin esihistoriallisen maailman mekaniikkaa.
”Teimme pelin, joka on rajaton, jossa voit käydä kaikkialla.”
Jos näet jonnekin, se paikka on olemassa, sinne voi mennä. Matka voi tosin kestää, sillä sinne on käveltävä. Tai ratsastettava. Muinoin ei ollut junia, on vain pikakarhu, jos hänet on saanut ystäväkseen.
Sillä shamaanin tärkeä taito on luoda yhteys eläimiin ja siirtyä niiden ruumiiseen. Olla eläin. Mutta siitä kohta erikseen.
Myös moninpelinä
Hyvin mielenkiintoisesti Wildin maailma on myös MMO. Se on saumattomasti sekä yksin- että moninpeli, eräällä tapaa Elite: Dangerousin tapaan. Voit valita itse pidätkö pelimaailman avoimena verkkopelinä niin, että saatat kohdata joskus muita ihmisiä, vai seikkailetko mieluummin täysin itseksesi.
Toisiin ihmispelaajiin törmääminen voikin olla jännittävää. Ilmeisesti pelissä on omakin heimo, jota pelaaja voi kaitsea, sekä tekoälyn ohjaamia hahmoja ja heimoja, joista osa voi olla vihamielisiäkin. Mutta ne oikeat muut ihmispelaajat? Taivaalla saattaa liitää kotka, ehkä se on jonkun muun ohjaama. Tai toisen ihmisen ohjaama karhu. Mitä he tekevät? Neuvooko kotkalentäjä sinulle missä on ruokaa? Tai houkutteleeko ansaan? Vai katsoo missä olet ja saapuu paikalle ilkein aikein? Käykö karhu kimppuun vaiko murahtelee iloisesti seuraa löytäessään? Saatko heistä ystäviä, joiden kanssa voit seikkailla?
Wild ei rajoita, se vain antaa mahdollisuuksia. Hyvässä ja huonossa.
”Haluan, että ihmiset tuntevat olevansa yhtä, kun he seikkailevat onlinessa samassa maailmassa.
Mutta tärkeintä on: pelaajat valitsevat itse. Tai pistävät pelin verkkotoiminnot kiinni.
Ihana, ihmeellinen maailma
Pelikokemus voi olla eri pelaajilla hyvinkin erilainen. Jo aloituspaikka ratkaisee paljon. Maailman eri alueet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia ja uhkia. Floora ja fauna vaihtelee, samoin niiden myötä erikoistumismahdollisuudet. Metsät, suot, rannikko, saaristo, vuoret, kaikki ovat erilaisia. Minne putoatkaan – tai siis tarkemmin sanoen synnyt – sen myötä seikkailet.
”Sinun pitää ymmärtää maailmaa, sillä se on vaarallinen. Sinä olet aina vaarassa”, Ancel pohjustaa esihistoriaelämistä luottamusta herättävästi.
Mutta sehän se juju onkin. Shamaani oppii elämään suuressa luonnossa, etsien tai metsästäen ruokansa. Siinä samalla opitaan ymmärtämään luontoa, eläimiä ja maailmaa. Vaarat selkenevät, tuolta saa ruokaa, täällä on suojaista ja turvallista.
Tärkeää on myös kesyttää eläimiä, hankkia niiden luottamus. Mutta miten? Siihen on monia tapoja, jotka tietenkin riippuvat myös eläimistä itsestään. Nuoren shamaanin kyvyt ovat vielä rajalliset, joten hänen voimansa riittävät vain pienten eläinten lumoamiseen. Hiljalleen voit hallita yhä suurempia olentoja, kuten kotkia ja karhuja, astuen niiden sieluun – ja seikkaillen heidän kauttaan.
Mutta sitä ennen niitä on ymmärrettävä. Niiden on oltava ystäviäsi.
Tässä kohden tietenkin katsotaan, että mikä pelaajaa itseään kiinnostaa tai lähetkö eläimistelemään jollain tarkoitusperällä. Touhuatko tasavertaisesti kaikkien eläinten kanssa, vai keskitytkö johonkin tiettyyn olentoon tai lajiin. Sillä mitä syvemmin touhuaa tietyn lajin kanssa, sitä syvemmin shamaani sitä ymmärtää ja hallitsee.
”Tämä on peli luonnon ystäville, heille jotka rakastavat eläimiä ja luontoa”, Ancel ynnää. Ja sen näkee aivan kaikessa.
Eläinystäviä voikin käyttää sitten monin tavoin. Jos ison olennon saa ystäväksi, sillä voi jopa ratsastaa ja taittaa kauas taivalta. Pienillä eläimillä voi tutkia vaarallisia paikkoja huomaamattomasti. Niillä voi ehkä jopa houkutella pelottavampia vihollisia ansaan tai ainakin erikseen isommasta laumasta. Heikko ihmishahmo voi tutkia ympäristöä linnulla, ja kiertää näin vaarat. Niiden avulla voi myös hyökätä vihollisiaan vastaan, mutta varansa on pidettävä – eläin voi kuolla, jolloin on yhtä ystävää köyhempi.
Ancel alleviivaakin, että eläinystävät eivät saa olla mitään kertakäyttötavaroita. Niihin rakentuu tunneside ja menetyksen on oltava todellinen, kirpaiseva.
On siellä pelikin
Wildissä ei vain eletä. Siellä on myös peli. Millainen peli, se jää nähtäväksi, sillä tällä hetkellä teokseen valetaan yhä pohjia. Jotain kuitenkin vähän esiteltiin. Heimolaisen lapsi on sairas. Mistä lääke? Tarvitaan käärmeen apua. Mistä käärme? Kutsutaan kotka ja lennetään sen sielun siivin. Aikansa etsittyäni löydän käärmeen ja nappaan sen kotkani kynsiin. Palaan ruumiiseeni ja kutsun karhuystävääni. Sieltä se tulee, upea, mahtava vuoristokarhu. Hän vie minut palvontapaikalle, jossa voin kutsua käärmeen henkeä.
Mutta voi, matka palvontapaikalle on estynyt. Hirveä kannibaaliheimo juhlii kapealla kannaksella, ovat näemmä saaneet äsken hyvää ihmissaalista ja paistaneet kunnon paistit. Kannibaaleja on liikaa, joten en voi hyökätä heidän kimppuunsa, en edes karhun avulla. Mikä siis avuksi? No, siirryn pupun sieluun ja tutkin paikkoja tarkemmin. Eiväthän hirveät kannibaalit somasta pikku pupusesta välitä, joten voin loikkia rauhassa ja miettiä, että mitäs nyt.
Hei, tuollahan on varisparvi. Siirrän itseni varisparven joukkomieleen ja raakun iloisena heidän kanssaan. Ja ohjaan varikset hyökkäämään kannibaalilauman kimppuun. Sitten ratsastan sekaan karhun selässä, mätän tyyppejä turpiin ja karhu antaa kahakalle lopullisen silauksen nousemalla takajaloilleen ja mörisemällä julmasti. Nehän säikähtivät ja painuivat käpälämäkeen.
Ja näin on tie käärmejumalattaren pyhälle paikalle vapaa. Oi kaunis, valtava, mahtava käärmeiden henki. Ole ystävällinen ja anna minun luoda käärmelääke, jolla sairas lapsi parantuu.
Pelimaailma onkin tässä suhteessa hieman fantastisempi. Jumalolennot ovat totta ja voivat vaikuttaa meihin. Ainakin auttaa. Heidän pyhiä paikkojaan on eri puolilla maailmaa, eri paikoissa, ilmeisesti kullakin omansa. Kultakin voi saada jotain apua, jotain hyötyä, mutta maksua vastaan. Ehkä sinun on todistettava itsesi jumalille jollain tehtävällä, jollain haasteella. Ehkä käärmejumalatar vaatii, että sinun on elettävä kaksi päivää käärmeenä.
Joten millä tavoin käärme elää? Mitä se syö? Millaisissa olosuhteissa käärme selviytyy? Parempi ottaa äkkiä selvää, ennen kuin joku tulee ja syö sinut poskeensa tai näännyt nälkään.
Luomisen nälkä
”Haluan samalla ymmärtää paremmin maailmaa. Maailma tarjoaa meille niin paljon mahdollisuuksia, ja haluan tehdä lisää tämänkaltaisia asioita”, Ancel ynnää ja kertoo näin sisällään pulppuavan taiteilijan nälästä.
Nälästä luoda, nähdä, tehdä ja antaa muillekin mahdollisuuksia nähdä vilauksia siitä, mitä hänen sielussaan kuplii.
Wild onkin jotain erilaista. Kaunista, viehättävää, sielukasta. Ehkä se on hyvä pelikin tai edes nautinnollinen elämys muinaisessa, jumalallisessa hiekkalaatikkomaailmassa. Mutta minä olin myyty jo nyt. Toivotaan siis parasta!
Wild
Tekijä: Wild Sheep
Julkaisija: Sony
Tulossa: PlayStation 4 – joskus
Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)
Pelin kotisivu: https://www.facebook.com/Wildsheepstudio/
Jukka O. Kauppinen
Lisää aiheesta
Beyond Good & Evil (GC, pc, PS2, Xbox)
Beyond Good and Evil HD (PS3, Xbox 360)
Beyond Good and Evil saa vihdoin jatkoa – katso traileri!
Michel Angelin elämysseikkailu Wild saattaa tarjota Euroopan laajuisen pelimaailman
