Uusimmat

World of Warcraft Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 2: Gilneaksen tuho

03.07.2010 16:00 Miikka Lehtonen

Paljon tapahtuu yhdessä päivässä. Eilen olimme iloisten goblinien paratiisisaarella, jossa pinkit flamingot ja tökerö tekonurmikko viehättivät paikallista väkeä. Alliancen puolella kaikki on kuitenkin sumua, sadetta ja surua, sillä heidän uusi tuttavuutensa aloittaa pelin rotunsa viimeisten päivien keskeltä.

Toim. huom.: Kaikki kuvat ovat taas klikattavaa mallia.

Tervetuloa Gilneaksen kaupunkivaltioon. Kaikki Horden riveissä pelanneet ovat käyneet ainakin lähellä kaupunkia, sillä Silverpinen eteläosassa sijaitseva jättimäinen portti eristää Gilneaksen rauniot muusta maailmasta. Mutta miksi? Ja mitä ihmettä ennen kukoistavassa ihmisten valtakunnassa tapahtui?

Lyhyt vastaus: Worgenit tapahtuivat. Peli alkaa paniikin keskeltä, sillä Gilneas on oudon ihmissusilauman hyökkäyksen kohteena. Muutamat urhoolliset yrittävät epätoivoisesti järjestellä kaupungin puolustusta samalla kun kaikki romahtaa heidän ympärillään.

Kuvassa kokonaan uusi koiramalli, jota näkyy Gilneasin kaduilla paljonkin. Alun tehtävät ovat yksinkertaisia: pelasta ihmisiä, tapa yksittäisiä ihmissusia, etsi merkittäviä henkilöitä, jotka organisoivat puolustusta.

Tilanteen eskaloituessa myös konfliktin mittapuut kasvavat. Kohta ei taistellakaan enää yksittäisiä ihmissusia vastaan, vaan yritetään porukalla pysäyttää suurempia laumoja. Tässä suojellaan kaupungin entistä kapinajohtajaa, joka tajuaa hädän hetkellä, että kaikkien on puhallettava yhteen hiileen.

Gilneas on kaupunkina todella vaikuttavan näköinen. Cataclysmissä lisättävät uudet sää- ja valoefektit tekevät aavemaisen sateisesta kaupungista paljon totuttua erikoisemman näköisen paikan.

Tämä onkin huonompi juttu. Yksi worgeneista on puraissut minua, mutta ehkä purema paranee itsestään?

Kaaoksen noustessa huippuunsa pelaaja lyöttäytyy yksiin kaupungin rohkeimpien puolustajien kanssa ja keinoja karttamatta yrittää pelastaa niin monta tärkeää ihmistä kuin suinkin mahdollista.

 

Mutta eihän se auta: worgeneita tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Tarvitaan epätoivoisia tekoja, joten edessä on itsemurhaisku. Kaksi urheaa miestä ratsastaa susilaumojen keskelle pyrkien vetämään ne pois asuinalueelta ja kohti linnoitettua kaupungin keskustaa, jossa viimeinen yhteenotto tapahtuu.

 

Tunnelmia Gilneaksen viimeisistä hetkistä. Tilanteen ryöstäytyessä käsistä keinot kovenevat, mutta tappio näyttää silti varmalta. Voittonsa hetkellä worgenit kuitenkin vetäytyvät yllättäen, jättäen selviytyjät raapimaan päätään. Mutta kohta syykin selviää: tarkoituksena ei suinkaan ollut tuhota Gilneasta vaan ainoastaan kasvattaa worgenien rivejä.

Tämä on myös pelaajan kohtalo. Voiton hetken jälkeen hän herää tuijottaen kiväärin piippuun. Paikallinen pappi haluaa kuitenkin koittaa vielä viimeisen kerran salvaansa, jonka hän uskoo voivan palauttaa ihmisen pedon sisälle. Kuin ihmeen kaupalla salva toimii ja niin Gilneaksen puolustustaistelun suuri sankari saakin jatkaa elämäänsä!

Gilneas ei kuitenkaan ole entisensä. Kaupunkiin ei oikein ole enää asiaa, vaan selviytyjät elelevät nyt sen laitamilla pienissä kylissä. Vettäkin tuntuu riittävän.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä forsaken-laivasto on päättänyt tehdä taktisen iskun Gilneaksen rannikolle juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Yhdestä taistelusta suoraan keskelle toista.

 

Taistelu worgeneita vastaan opetti gilneasilaisille, että voittaja ei voi kaihtaa mitään keinoja, kuten tämä abomination saa tappiokseen huomata.

 

Kiitos uusien ihmissusi-voimiensa, pelaaja pystyy yllättäen sellaisiin ihmesuorituksiin, jotka tekisivät tavallisesta yövartijasta raajarikkoisen petipotilaan.

Juuri kun näyttää siltä, että Gilneaksen kansa voi juhlia voittoa hyökkääjistään, tapahtuu jotain yllättävää. Maa järisee voimakkaasti ja huuto täyttää ilman. Kun pelaaja ryömii esiin häntä sopivasti suojanneesta kellarista, näky on hirvittävä. Entinen laaja peltoalue on muuttunut uudeksi lahdeksi, jossa talojen, forsaken-laivojen ja loputtomien uhrien jäänteet nyt kelluvat. Maailmanloppu iski Gilneakseenkin.

 

Loppuun vielä pieni vilkaisu World of Warcraftin uusiin vesi- ja valoefekteihin. Cataclysm lisää kovien korttien omistajille mahdollisuuden heittää erilaisia karkkivipuja kehiin tai pelata peliä kokeellisella DirectX 11 -tuella. Sitäkin pitää testata, mutta ainakin uusittu vesi, joka nyt oikeasti heijastaa ympäristöään ja esineitä, näyttää pahuksen hyvältä.

Ja siinäpä sitä oli, katsausta alliancen uuteen rotuun. Worgenit tuntuivat testin perusteella ihan kivoilta ja goblinien tavoin myös heidän alkualueeseensa on panostettu reippaasti. Tyyli on kuin suoraan Death Knightien alkutarinasta lainattu, mikä on puhtaasti hyvä juttu.

Seuraavassa osassa jätämme ainakin hetkeksi uudet rodut rauhaan ja tutustumme Azerothin muihin alueisiin, sillä Deathwingin maatajärisyttävä esiintulo on runnellut koko pelimaailman. Mitä kaikkea kivaa ja kauheaa sieltä löytyykään? Millainen on level 79 – 81 pelaajille tarkoitettu Blackfathom Deep? Kestääkö kukaan level 80 elite murloceja vai loppuuko WoWin peluu siihen? Se selviää jo lähipäivinä!

Pyyntöjä ja toiveita saa esittää edelleen, samoin kuin palautetta uudesta video-painoitteisesta tyylistä. Ovatko videot jees vai kauhistus?

 

Lisää aiheesta

Cataclysm-matkapäiväkirja – osa 1: Pienet vihreät miehet

Cataclysmin beta alkaa näillä hetkillä

Tässä on World of Warcraft: Cataclysm!

Lue myös

Rage -ensikosketus – id Softwaren uutukainen yllätti

Gears of War 3 -haastattelussa Cliff Bleszinski

G500 – Onko legendan seuraajasta uudeksi legendaksi?