World of Warcraft Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 4

05.08.2008 17:30 | Miikka Lehtonen

Taas on World of Warcraftin aika. Eilen annoimme Fallout 3:n viedä spottivalon, mutta tänään tykitämme taas täysillä kohti Northrendiä ja sen salaisuuksia.

Viimeksi vuorossa oli pieni hyppy Alliancen riveihin, joten nyt pyörimme taas sillä paremmalla puolella rintamalinjaa. For the Horde!

Jatkamme siitä, mihin Horde-tarinamme meidät viimeksi johti: suuren hissin yläpäähän. Horde käy alueella omaa sotaansa Arthaksen geenimanipuloituja supersotilaita vastaan, mutta tundran toisella laidalla tapahtuu muuta. Kuolleet ovat heränneet!

Paikalliset mursumiehet nakittavat urhean druidimme kukistamaan kalmojen ylösnousun, sekä lisäksi keräämään alueelta vihjeitä levottomuuden taustalla. Samalla huomaamme uudistuksen, joka ilahduttanee kaikkia druideja: questiesineiden avaaminen eläinmuodossa!

Kun mursuilla on hyvä mieli, matkamme jatkuu rannikolta kohti alueen keskustaa, jossa on New Agamandin kaupunki. Vapaaehtoisina rintamalle lähteneet Forsakenit ovat ehtineet pystyttämään kaupungin, josta käsin he levittävät tautien ilosanomaansa paikallisväestön keskuuteen.

Tautiryhmä puskee Arthaksen geenijoukkojen kylään uusinta ruttoaan.

Hieman pohjoisempana majailee lisää Arthaksen kätyreitä, tällä kertaa lohikäärme-teemalla. Porukka on pistänyt paikallisen ikimetsän palamaan ja asuu nyt sen liekehtivissä raunioissa. Taustalla näkyy alliancen paikallinen tukikohta.

Matka kohti mursumiesten kylää jatkuu huikean korkean sillan yli. Tuulen ujellus korvissa ja sillan natina jalkojen alla saavat melkein huimaamaan. Alhaalla suhaa vene, jonka alkuperästä tai määränpäästä ei ole tietoa.

Näkymä samaiselta sillalta. Taustalla instanssikeskus, oikealla Arthaksen supersotilaiden tukikohta, josta pääsee pitkillä hisseillä vesialtaan ääreen.

Lopulta matka mursulaan vie pitkin todellista vuoristorataa, kun viikinkivene laskeutuu satojen metrien mittaista köysirataa pitkin jäiselle rannikolle.

Mikäs täällä on chillaillessa. Mursuilla riittää tehtäviä niin merirosvojen kukistamisen kuin paikallisväestön ruokkimisen teemoilla.

Druidina kelpaa myös tutkia paikallisia vesialueita hieman tarkemmin. Ylhäällä pyörivä tappajavalas tuli päälle, tarjoten näin kissalle aamupalaa.

Mistä huomaa pelaavansa betaa?

Tässä kohtaa on tehtävä tunnustus. Assemblyjen jälkeisessä koomassa aktiivinen pelaaminen ei sujunut lainkaan, joten päätin lähteä pienelle kiertueelle katsastamaan muitakin uusia vyöhykkeitä kuin sen ensimmäisen. Tässä matkataan pohjoiseen ohi alliancen tukikohdan.

Allybasen vieressä sijaitsee myös horden tukikohta. Taurenit ovat jälleen kerran helisemässä, kun vihollisia puskee päälle kaikilta puolilta. Apua kaivattaisiin.

Pohjoiseen kulkiessa ja alueen vaihtuessa lumipeite jää taakse ja edessä avautuu huikea ikimetsä. Ihmiset eivät osaa antaa asioiden olla, sillä paikalla on metsurien leikkuu- ja metsästysoperaatio.

Metsästäjien tornista kelpaisi tähystellä, mutta ei jaksa taistella. Taustalla näkyvä eeppinen puunrunko taitaa olla kaikkien furbolgien pääkaupunki, sillä sen ympärillä suorastaan kuhisee vartijoita.

Metsäalueen pohjoislaidasta löytyy jättimäinen rauniotemppeli, jonka perällä suunnattomat portaat johtavat ylöspäin. Sinne!

Portaiden päältä paljastuu kolmas alueemme, kokonaisen vyöhykkeen kokoinen peikkojen hautausmaa. Arthas kumppaneineen on jo ehtinyt käsiksi sen sisältöön, joten ikävyyksiä on tiedossa.

Lisää synkeitä peikkotunnelmia.

Päätemppelin ensimmäinen tasanne leikkaa vyöhykkeen kaksi viimeistä kolmasosaa pois, eikä sinne ole asiaa 70. tason hahmolla. Ovella patsastelee nimittäin lauma 76. tason peikkoja. Vihaisia sellaisia.

Länteen kulkiessa alue alkaa vaihtua kristallimetsäksi, joka on myös korruptoitunut. Lähellä on myös Argent Crusaden tukikohta, jossa oli paljon hopeisia huutomerkkejä. Sinne on siis palattava paremmalla ajalla.

Kiesus! Jättikokoinen hirviö kantaa nimeä ”The Ender of Hope” ja partioi pitkin hautausmaan käytäviä. Vain nopeat reaktiot ja nopea susi pelastivat metsämiehen. Hirviön mittakaavasta ei oikein saa hyvää kuvaa, mutta kokoa on kymmenien metrien verran.

Hirviön väistämisen jälkeen edessä avautuu kristallimetsä, joka on visuaalisesti huikea alue.

Kristallimetsästä löytyy myös arkisemman näköisiä alueita, sekä tie pohjoiseen. Ukkospilvien värittämä vuoristoalue on vielä sen verran vaiheessa, ettei sinne ollut asiaa.

Myös kristallimetsä on hieman kesken, kuten tyhjä Blood Elfien tukikohta osoittaa.

Kristallimetsästä keskelle jäistä erämaata. Jättiläiset ja piikikkäät madot vartioivat tunnelia, mutta se ei eeppistä sutta estänyt.

Pienen väistelyn jälkeen edessä avautuu lohikäärmeiden ikiaikainen hautausmaa, jonka reunoilla näkyvät kivikasat ovat niitä varsinaisia hauta-alueita. Edessä oleva torni lienee instanssi.

Pronssiselle lohikäärmelentueelle omistetulla muistomerkillä tapahtuu outoja. Haltia ja tämän tuleva minä ottavat yhteen Infinite Dragonflightin kelmien kanssa.

Hyvät naiset ja herrat, legenda on palannut. Naxxramas – open for business.

Tässä kohtaa väsy iski sen verran akuutisti, että paluu horden tukikohtaan oli edessä. Siellä päästiin seuraamaan pientä RP-sessiota, kun paikallisen instanssin pomo kävi soittamassa suutaan.

Prince Keleseth haluaa muistuttaa Forsaken-vapaaehtoisia siitä, että he voivat palata isä aurinkoisen rakastavaan – ja hyiseen – syliin jos haluavat. Loppu on edessä joka tapauksessa. Tukikohdan johtaja antaa vastauksensa liekehtivien nuolten muodossa.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla, jolloin pääsemme toivottavasti itse antamaan palautetta Prince Kelesethille, mikäli serverin eeppinen lagi hieman laskee.

Lisää aiheesta

Blizzard puuhailee omaa Gamerscore-järjestelmää

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 5

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 3

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 2

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 1

Lue myös

Lord of the Rings sukeltaa Morian kaivoksiin

Pyromaanin päiväunet muuttuvat todeksi

Sacred2:een etsitään betatestaajia

Fallout 3 – klassikkoseikkailun uusi tuleminen (osa 1)