Xbox 360 – ennakko-odotuksia parempi viihdehirmu

Microsoftin uusi pelikonsoli, Xbox 360, julkaistiin joulukuun alussa. Laitteesta tuli markkinoille kaksi eri versiota: halvempi versio tunnetaan nimellä Core System. Paremmassa on mukana kiintolevy ja mukava liuta lisävarusteita. Core Systemillä on hintaa virallisesti 319 euroa, kun taas kiintolevyversiolla on 419 euron listahinta. Käytännössä hintahaitari tuntuu liikkuvan 300-350 ja 399-460 euron maastossa.

Microsoftin päätös julkaista konsoli kahtena eri versiona oli erikoinen.

– Olemme oppineet paljon Xboxin elinkaaren aikana, ja haluamme panostaa vaihtoehtoihin ja valintojen monipuolisuuteen. Eri ihmiset haluavat tehdä eri asioita konsolillaan, ynnäili Microsoft ennen koneen julkaisua. ”Osa pelaajista tulee kuuntelemaan paljon musiikkia ja katselemaan elokuvia monet haluavat vain keskittyä pelaamiseen.”

Kaksi eri Xbox 360 -pakettia nostattivat tiedon julkistamisen jälkeen melkoisen mielipiteiden myrskyn. Syynä ei kuitenkaan ollut hinta. Kohua aiheutti Core-paketin kiintolevyttömyys. Tästä johtuen Microsoft ei anna kehittäjien tukeutua kiintolevyyn pelien tekemisessä, verkkoroolipelejä lukuun ottamatta. Aiheesta onkin käyty kovaa keskustelua niin pelaajien kuin pelinkehittäjienkin parissa. Half-Lifet tehneen Valven nokkamies Gabe Newell on ehtinyt kritisoida kovasanaisesti kovalevyn puutteetta sanoen sen rajoittavan häntä pelintekijänä. Unreal Tournament -pelien takana olevan Epic Gamesin varapääjohtaja Mark Rein sen sijaan on todennut, että kovalevyn puute ei aiheuta suurempia ongelmia.

Vanhassa Xboxissa kiintolevy on ollut välttämätön Live-palvelun käytölle. Liven käyttäjätiedot ja varsinkin verkosta ladattu pelisisältö on tallennettu levylle. Peleissä sitä on hyödynnetty lähinnä latausaikojen nopeuttajana.

Uudessa Xboxissa kiintolevyttömyys on ristiriitainen ongelma. Pelit on tehtävä niin, ettei kovalevyä tarvita. Mutta konsolin mediaominaisuudet ja netistä ladattavat sisällöt suorastaan kirkuvat levyä.

Muistutetaan näin ensi alkuun eri konsolipaketeista:

Xbox 360:n parempi paketti sisältää konsolin lisäksi 20 gigatavun kiintolevyn, langattoman peliohjaimen, vaihdettavan etupaneelin, Xbox Live Headset -kuulokemikrofonin, teräväpiirtolaitteisiin yhteensopivan AV-kaapelin, ilmaisen Silver-tason jäsenyyden Live-palveluun ja Media Remote -kaukosäädin. Xbox 360 Core System sisältää konsolin, langallisen peliohjaimen, vaihdettavan etupaneelin, komposiitti-AV-kaapelin ja Silver-jäsenyyden Live-palveluun.

Ilmainen Xbox Live Silver, joka mahdollistaa joidenkin Live-palveluiden, kuten ääni- ja kuvaviestien lähettämisen ja vastaanottamisen sekä Live-markkinapaikan käyttämisen. Verkkopelaamisen mahdollistava Live Gold maksaa 60 euroa vuodessa tai 20 euroa per kolmen kuukauden jakso.

Ensivaikutelma ja asennus

Paketista kaivettuna 360 on odotetun kookas, suurin piirtein samaa kokoluokkaa kuin vaikkapa PlayStation 2. Edelliseen Xboxiin verrattuna muotoilu on huomattavasti tyylikkäämpää. Konsoli viihtyy niin vaaka- kuin pystyasennossakin, joten sen sijoittelussa on enemmän mahdollisuuksia. Virtalähde on hämmästyttävän järeä mötikkä, josta saa irti runsaasti hupia. Konsolin asennettuaan virtalähde on kuitenkin näkymättömissä. Virtajohdossa on pituutta kohtalaisesti, mutta virtalähteen ja konsolin välinen kaapeli voi tuottaa pulmia joissakin haastavammissa tapauksissa.

Käyttöönotto on niin yksinkertaista kuin pitääkin. Konsoli ulos laatikosta, johdot kiinni ja virta päälle. Verkkoyhteys toimii parhaimmillaan heittämällä. Langattomalla verkkosovittimella täytyy vielä määritellä wlan-verkon salausavain. Verkkoon ja liveen kytkeytyminen on kuitenkin yleensä ottaen hyvin helppoa ja suoraviivaista. Ensimmäisellä yhteyskerralla järjestelmä osaa jopa haistella mahdolliset päivitykset, ja päivittää konsolin softat automaattisesti.

Tosin hermot voivat käydä kuumina siinä vaiheessa, kun vanhan Xbox Live -tunnuksen tiedot eivät olekaan muistissa. Osoitteenmuutokset, salasanan unohtaminen ja muut pikkuongelmat voivat rassata oikein kunnolla, etenkin jos niitä joutuu syöttämään boxiin useamman kerran. Tietojen naputtelu padissa ei oikein huvita, etenkään useamman yrittämisen jälkeen. Usb-näppäimistön kytkeminen konsoliin toki auttaa. Uuden tilin luominen on myös helppoa, joskin vaatii samasta syystä aikaa.

Mutta kunhan Xbox Live -tunnus toimii, niin homma on tästä eteenpäin melkeinpä kuin tanssia vain. Konsoli tunnistaa automaattisesti siihen kytketyn videolaitteen. Normaalissa televisiossa käyttäjä on sidottu alimpaan 480 pisteen tarkkuuteen, mutta paremmilla töllöillä ja tykeillä käytettävissä ovat myös 720 ja 1080 pisteen teräväpiirtotarkkuudet. Konsolin voi myös kytkeä pc-näyttöön vga-kaapelilla, jolloin grafiikan voi venyttää äärimmilleen.

Käytännön kokemuksia

Xbox 360 osoittautui toimivaksi ja tehokkaaksi laitteeksi, jossa on panostettu merkittävästi käyttöliittymään ja toimintoihin. Tämä ei ole enää pelkkä yksinkertainen pelikonsoli, johon voi vain tunkea pelilevyn ja ehkä musaa tai dvd-leffoja, jos on satsannut lisukkeisiin. Tässä on oikeasti toimivia lisäominaisuuksia, joista on hyötyä tai ainakin hupia.

Käytettävyys on esimerkillistä. Kun laite käynnistetään ilman asemaan laitettua levyä se pomppaa suoraan Xbox-työpöydälle. Työpöydälle voi myös siirtyä koska tahansa vaikka kesken pelaamisen peliohjaimesta tai kaukosäätimestä käskemällä. Työpöydän lehtien sisällöt on järjestelty fiksusti, joten käyttäjän on helppo ja nopea etsiä haluamansa sisältö tai toiminnot, oli kyse sitten uusien pelien tai demojen lataamisesta Livestä, peli- tai leffatrailerien katsomisesta, musiikin kuuntelemisesta pc:ltä, ystävälistojen selailusta tai muusta. Myös konsolin asetukset löytyvät helposti, jos niitä on tarvis muuttaa.

Langattomuus on osattu ottaa esimerkillisellä tavalla huomioon. Konsoliin ei tarvitse koskea kuin levyä vaihdettaessa. Se käynnistyy langattomasta peliohjaimesta tai kaukosäätimestä, ja sammuu samalla tavoin. Vahingossa laitetta ei voi sammuttaa. Etäkäyttäminen on ominaisuus, joka tuntuu niin itsestäänselvältä ja tärkeältä, että sen puute suorastaan korostuu PS2:ssa ja Xboxissa.

Vastaavat kehut täytyy antaa myös peliohjaimelle. Sitä voi syystäkin kehua konsolihistorian parhaimpiin kuuluvaksi padiksi. Ehdotonta superlatiivia en voi myöntää, koska en ole kaikkien konsolien ohjaimia kokeillut. Mutta PS2:n, GameCuben ja Xboxin padeihin verrattuna tämä selvä parannus ergonomian ja suunnittelun mittapuilla. Nappuloiden, sauvojen ja d-padin sijoitukset pohjautuvat edelliseen Xbox-padiin, mutta ne on järjestelty ja muotoiltu käytettävämmin. Lisäksi ohjaimen päätyyn on lisätty kaksi nappia liipaisinten yläpuolelle. Näin ohjaimiin on saatu lisää toiminnallisuutta ja varmastikin pelikehittäjien suuresti toivomaa yhteensopivuutta PS2-ohjaimiin nähden. Langattomat ohjaimet toimivat hyvin ja ilman viiveitä. Ohjaimen keskellä oleva ”ring of light”, painettava X on näppärä monitoiminamiska, jolla voi avata Xbox Live -ikkunan vaikka kesken pelin, siirtyä pelistä Xbox-työpöydälle ja sammuttaa/käynnistää konsolin.

360 toimii hyvin myös viihdekeskuksena, heti pakkauksen avattuaan. Sillä voi katsella ongelmitta elokuvia ja kuunnella musiikkia, ja paremman paketin mukana tulee hyvä kauko-ohjain. Eli käyttäjän ei tarvitse ostaa erillistä kauko-ohjainta dvd-toiston aktivoidakseen.

Ennakkoon jenkkijulkaisun perusteella kohutut ylikuumenemisongelmat eivät ole Suomessa tai ylipäätänsä Euroopassa juuri materialisoituneet. Tämänmittaisessa laitejulkistuksessa onkin odotettavissa, että laitteissa on joitakin valmistusvikaisia kappaleita, eivätkä ongelmat näytä olleen sen kummempia. Pääosin toimintaongelmat ovat johtuneet joko itse konsolin tai virtalähteen ylikuumenemisesta, kun ne on tungettu liian ahtaaseen rakoon ilman tuuletusta. Testikäytössä olleet kolme 360:sta eivätkä lähipiiriin ilmaantuneet 360:t ole oireilleet millään tapaa.

Konsolissa on selvästi riittämiin vääntöä, eikä näin alkupeleissä ollut vielä minkäänlaisia tehokkuuden puuttumisesta johtuvia ongelmia. 360:stä voikin pitää hyvällä syyllä sekä erinomaisena pelikonsolina että viihdelaitteena, joka tuntuu käytön jälkeen päivä päivältä paremmalta kokonaisuudelta. Se on suunniteltu pääsääntöisesti hyvin ja ennen kaikkea käyttäjälähtökohtaisesti.

Tämäkö NextGeniä?

Toisaalta 360 oli kuitenkin myös pienoinen pettymys. Tämä varmaankin johtuu siitä, että pelaajia on nykyään hirmuisen vaikea miellyttää. Etenkin jos nämä ovat tottuneet kovalla raudalla pyöriviin pc-peleihin. Joillekin, hieman myös allekirjoittaneelle olikin pettymys, että kaikesta nextgenittelystä huolimatta 360:n pelit yltävät tasollisesti ”vain” komeimpien pc-pelien tasolle. Tässä vaiheessa täytyykin katsoa peiliin ja huutaa ”ai että VAIN, palaas poika maan pinnalle”.

PS2- ja Xbox-peleihin nähden ero on joissakin peleissä aivan selvä, joissakin vähemmän. Kenenkään maailmankuva tuskin näillä mullistuu, mutta faktahan on että jo nykysukupolven konsolipelit ovat parhaimmillaan äimistyttävän nättejä. Vaikutuksen tekeminen on vaikeaa. Olkoonkin grafiikka parempaa, se ei voi tehdä enää samanlaisia massiivisia loikkia kuin edellisillä konsolisukupolvilla. Hahmot voivat olla tarkempia, polygoneja enemmän ja ruudulla romua viisinkertaisesti, mutta pelit ovat silti pohjimmiltaan tuttuja, vain kauniimpia.

Joillekin tämä riittää, joillekin ei. Millä jälkimmäiset saataisiin tyydytettyä? Tuskin ainakaan PlayStation 3:lla, sillä se on 360:n tavoin perinteinen konsoli, viritetty ja boostattu versio PS2:sta ja tiemmä jotakuinkin 360:n tehoinen. Nintendon Revolution on yhä se musta hevonen, kisassa omaa tahtiaan hölköttelevä heppa josta kukaan ei tiedä repäiseekö se viimeisellä suoralla kamalan loppukirin vai siirtyykö mokoma laiduntamaan raviradan keskelle.

No, spekulointi sikseen. Ei voi kiistää, etteikö 360 ole teknisesti upea saavutus – ajatella, että pc:n huippunäytönohjainta halvempi konsoli yltää samaan suorituskykyyn kuin raskaan sarjan pelipc, joka maksaa hyvinkin kaksi-kolme kertaa enemmän.

Yksinkertainen fakta on, että tällä hetkellä 360 on markkinoiden tehokkain pelikonsoli. Ylivoimaisesti. Useille eri konsoleille julkaistut pelit ovat enemmän tai vähemmän selvästi parhaimmillaan juuri 360:llä, ja tasoissa pc-versioiden kanssa. Upea Xbox Live -toimivuus nostaa muutaman pelin kirkkaasti kaiken kilpailun yläpuolelle.

Laitteessa on vielä selvästi tehoa reservissä ja voi vain ihmetellä, että mitä sillä voidaankaan aikanaan voi tehdä, jahka pelientekijät ovat päässeet paremmin hommaan kiinni. Perinteikäs totuushan on, että konsolin julkaisun myötä ilmestyvät pelit ovat vasta pintaraapaisuja sen mahdollisuuksista. Mitä laitteella vielä voidaankaan luoda näin Kameon, Gothamin ja King Kongin jälkeen?

Lässähtänyt mediaulottuvuus

Mediapäätteenä 360 on kelpo vekotin – mutta se olisi voinut olla helposti enemmänkin. Harmillisesti yhtiö ei kuitenkaan uskaltanut ottaa sitä kunnon loikkaa, vaan yritti naittaa 360:n liian tiiviisti omaan Media PC -järjestelmäänsä. 360:n kautta voi striimata tv-ohjelmia, elokuvia ja videoita Microsoftin Windows Media Center -koneen kautta, mutta muu videollinen ulottuvuus on jätetty sikseen. Oikeasti konsolin mediajärjestelmä olisi pitänyt jättää avoimemmaksi niin, että laitteen voi kytkeä laajemmin kodin viihdelaitteisiin ja muihin tietokoneisiin. Nytkin järjestelmässä on tarkat rajoitukset mitä Media PC:ltä voi katsoa – videoiden on oltava puhdasta mpegiä tai wmv:tä, muita formaatteja ei tueta eikä voida tukea, järjestelmän sulkeutuneisuuden takia.

Nyt ainoa myönnytys tähän suuntaan on koneen kytkeminen verkon yli Windows XP:llä varustettuihin mikroihin. Asentamalla Windows-koneeseen pienen apuohjelman voi 360:llä soittaa XP-koneella olevaa musiikkia ja katsoa kuvia, mutta ei sen enempää. Ei videoita.

Microsftin mielestä 360:n saa liittää vain Windows-pohjaisiin laitteisiin. Hakkerit ovat toista mieltä.

Oikeasti 360 on sen tason laite, ja selvästi suunniteltu alkujaankin todelliseksi medialaitteeksi, että sen rajoittaminen tällä tavoin on tahallista kiusaa käyttäjiä ja laitteen todellisia mahdollisuuksia kohtaan. Näkihän sen alkuperäisestäkin Xboxista. Käyttäjät modasivat pelikonsolista kunnollisen mediapäätteen, jolla pystyi katsomaan pc:llä olevia videoita, valokuvia, kuuntelemaan musiikkia ja niin edelleen. Konsoliin luotiin toiminnallisuutta, jota 360:llä nyt hieman tavoiteltiin – mutta jäätiin silti pahasti jälkeen harrastelijoiden Xboxille tekemistä medialaajennuksista.

Hakkerit urakoivatkin parhaillaan täysin voimin 360:n suojausten parissa, yrittäen murtaa ne jotta laitteesta saadaan esiin kaikki toiminnallisuus: kuten yhteensopivuus muidenkin kuin Windows XP:llä tai Media Centerillä varustettujen kotikoneiden kanssa, mahdollisuus asentaa konsoliin omia mediasoittimia ja siten katsoa muitakin kuin Microsoftin virallisesti hyväksymiä videoformaatteja. Tähän menee toki aikansa, sillä 360 on kaikkein vahvimmin suojattu konsoli tähänastisista. Mutta modpiirit ja harrastelijoiden softaviritykset tulevat aikanaan, ennemmin tai myöhemmin.

Konsolin mediaominaisuudet ovat hyvät ja se näyttää valokuvat ja soittaa musiikit verkonkin yli Windows XP -koneelta.

Pisteet on kuitenkin annettava harvinaisen fiksusti toteutetusta kytkettäväisyydestä verkon yli. Yhteyden luominen on jopa epämicrosoftmaisen loogista ja nopeaa. Laite ymmärtää myös heti siihen liitettävän usb-muistitikun, ja näyttää/soittaa sillä olevat musiikit, kuvat ja videot vaivattomasti.

Live ja Marketplace vakuuttavat

360:n suurin vahvuus on kuitenkin muualla kuin tekniikassa. Peleistä ja mediaominaisuuksista viis – uusi Xbox Live on palvelu, jota ei voi ylistää kylliksi. Sen merkitys konsolin vetovoimalle ja käytettävyydelle on huikea.

Tässä huomaa miten mahtava etumatka Microsoftille on vuosien mittaan kertynyt. Live-nettitekniikka on Xboxillakin erittäin toimiva online-pelipalvelu. On pakko sanoa, tulkoonkin lukijoilta fanipoika-syytöksiä, että PS2:n online-palveluihin verrattuna ollaan aivan eri planeetalla. Niin käytettävyydessä, pelaajamäärissä kuin perusteknologiassa. Toimivan perustan päälle on ollut helppo rakentaa vielä parempi palvelu.

Uusittu Xbox Live -palvelu verkkopalveluineen on 360:n valttikortti.

Pelkän nettipelaamisen ohella uusi Live tarjoaa muutakin toiminnallisuutta ja viihdettä. Ja helposti. Käyttäjä kirjautuu palveluun automaattisesti konsolin tai pelin käynnistyessä. Viestit liikkuvat vaivattomasti, tieto vaihtuu ja tavara liikkuu. Ohjelmisto päivittää itsensä automaattisesti uusien ominaisuuksien tullessa tarjolle. Homma pelaa.

Nettipelipalveluna Live toimii kuten vanhassakin Xboxissa – kuin junan vessa, mutta mahtavalla määrällä lisäominaisuuksia. Pohjatekniikka on ensiluokkainen, mutta sen hyödyntäminen riippuu pelintekijöistä. Tästä tarkemmin pelikohtaisissa esittelyissä.

Livessä itsessään on yhteisötoimintojen, viestimis- ja kaverien kyttäilyominaisuuksien ohella kaksi merkittävää extrapalvelua, jotka ovat jo yksistään laajakaistayhteyden arvoisia. Ja kannattaa muistaa, että Liveen voi liittyä ilmaiseksikin. Tällöin käyttäjä voi ladata sieltä erilaisia ilmaisherkkuja. Vasta nettipelaaminen ja maksullisten sisältöjen ostaminen maksaa. Fiksu veto, sinänsä. Käyttäjät pääsevät kokeilemaan ilmaiseksi, mutta kun jokin kiinnostaa onkin höllättävä nyörejä…

Live-palvelun hauskoja uusia ominaisuuksia on myös Achievements. Käyttäjä voi seurata omaa edistymistään peleissä ja muistella mitä eri pelejä onkaan tullut pelattua ajan mittaan. Ystävälistan kautta voi puolestaan vilkaista vaikkapa mitä kaverit ovat pelanneet, ja miten he ovat peleissä pärjänneetkään. Tämänkaltaiset simppelit lisätoiminnot tuovat pelaamiseen yllättävää lisäarvoa.

Live Marketplace on palveluna yksinkertainen mutta toimiva. Sieltä voi ladata joko ilmaista tai maksullista sisältöä, joka voi olla ilmaispelejä, pelattavia demoja 360-peleistä, peli- ja elokuvatrailereita, pelaajakuvia (Gamer Picture) ja mitä milloinkin. Olisi kuitenkin kiva jos tarjolla olisi enemmän elokuvatrailereita. Microsoftin pitäisi liittoutua elokuvaputiikkien kanssa ja tarjota Marketplacella päivittäisiä uusia leffatrailereita.

Verkosta ladattavat demoversiot tarjoavat käyttäjille ilmaista pelattavaa.

Xbox Live Arcade -pelipalvelu on puolestaan upea online-pelihalli ja erinomainen lisä konsolin valikoimiin. Pelejä ja pelattavaa riittää, vaikka ei ostaisi konsolin ohella yhtään ainutta peliä. eDomenkin tiimistä eräs jäi päiväkausiksi koukkuun kahteen Arcadesta ladattuun ilmaispeliin. Harmi vain, että sen pelit ovat kaikki enemmänkin shareware-versioiden tapaisia rajoitettuja demoja kuin täysimittaisia pelejä. Siltikin, niistä saa rutkasti ilmaista hupia ja pelien rekisteröinti on helppoa, sillä ne voi ostaa yksinkertaisesti Microsoftin pelipisteillä.

Live Arcaden pikkupelien parissa viihtyy kiusallisenkin hyvin.

Pelit on jaoteltu kätevästi kuuteen eri peliluokkaan. Niissä on sekä vanhoja klassikoita uusissa kuorissa, että uudempia ja tyystin uusiakin tuotteita. Pelivalikoimasta löytyy esimerkiksi moninpelattava Gauntlet ja äly- ja korttipelejä moneen lähtöön. Räiskinnästä puhumattakaan.

Pelit ovat pienikokoisia ja latautuvat laajakaistayhteydessä tuossa tuokiossa. Osa jopa niinkin pieniä, että Core-konsolin käyttäjäkin voi tallentaa pelin tai pari muistikortilleen.

Arcadesta ladattava Geometry Wars on hauskaa räiskintää.

Live-pelit ovat nerokas lisä Xbox-palveluun. Ne eivät ole millään tapaa monimutkaisia tai ylettömiä pelejä, vaan oikein mukava tapa viettää vartti tai tunti. Tai jos oikein huonosti käy niin tuntikausia konsolin äärellä. Myös niiden käynnistäminen on helppoa, joten teknisiä vempaimia pelkäävätkin voivat pienellä yrittämisellä oppia mistä sen kivan korttipelin löytää.

Konsolin käteviin ominaisuuksiin kuuluu sekin, että käyttäjä voi avata Xbox Live -ikkunan vaikkapa kesken pelin, aivan koska tahansa, ja katsoa keitä tutuista on linjalla, mitä nämä pelaajat ja viestiä näiden kanssa. Peli ei siitä häiriinny. Tämä on todellista moniajoa!

Riittävät videoliitännät

360:n videoliitännät ovat erinomaiset, tosin hankitusta konsolista riippuen. Core-paketin mukana tulee vain komposiitti-kaapeli, jonka kuva on kauniisti ilmaisten vaatimaton, täysin riittämätön konsolin graafisiin ominaisuuksiin nähden. Paitsi jos konsoli on kiinni pikkuruisessa matkatelevisiossa. Parempaan pakettiin sisältyy komponenttikaapeli, jolla puolestaan saa parhaimman mahdollisen HDTV-kuvan – jos vain näyttölaitekin on huippuluokkaa.

Mutta jos käytettävissä ei ole HDTV-telkkaria tai muuta komponenttiliitännöillä varustettua näyttölaitetta, niin sitten edessä on matka tarvikekauppaan kunnon rgb-kaapelia ostamaan. Muutoin osa konsolin visuaalisesta tehosta menee yksinkertaisesti hukkaan.

Konsolia voi käyttää myös monitorissa erillisen vga-kaapelin avulla. Microsoftin vga-kaapelissa on normaali d-sub-liitin. Esimerkiksi allekirjoittanut käytti 360:stä littanäytöllä, jossa oli DVI-liitännässä kiinni pc, vga-liitännässä 360. Hyvin toimii. Erona televisioon, jossa käyttäjä voi HDTV-tasoisen töllön löytyessä valita 480, 720 ja 1080 pisteen tarkkuuksista, vga-monitoria käytettäessä valitaan ennemminkin pc-tyyppisistä resoluutioista. Käytettävät tarkkuudet yltävät perustöllön tasoisesta 640×480:sta aina 1360×768:aan. Laaja tarkkuusvalikoima mahdollistaa optimaalisen natiiviresoluution löytämisen useimmista monitoreista.

Pölynimuri vai pelikonsoli?

Alkuun 360 tuntuu äänekkäältä. Jopa niin, että sen soveltuvuus olohuoneen viihdekeskukseksi tuntui kyseenalaiselta. Pienen testailun jälkeen metelin voimakkuus kuitenkin osoittautui vaihtelevaksi. Konsoleissa voi olla tietysti laitekohtaisia erojakin, eli jotkut Xboxit ovat yksinkertaisesti kovempiäänisiä kuin toiset, dvd-asemasta riippuen. Melu on myös suhteellista – joidenkin mukaan 360 on hiljaisempi kuin heidän PS2-konsolista tai Xboxinsa, joistakin päinvastoin.

Yksilöerot poislukien joka konsolilla on neljä erilaista äänitasoa, riippuen mitä sillä tehdään. Hiljaisin on tietysti virrat pois. Tällöin laite toimii sopivan epäkäytännöllisenä sisustuselementtinä. Vaihtoehtoisesti sillä voi pelotella lapsia, käyttää ylihintaisena verkonpainona tai heittää virtalähteellä pituutta.

Virrat päällä lienee silti soveliaampi olotila. Normaalitilassaan kiintolevyllinen konsoli on hiljaisessa huoneessa melkoinen taustasurisija. Sen ääni ylittää selvästi tavallisen dvd- ja cd-soittimen äänen, jopa häiritsevässä määrin. Konsolin valikoita, Live-tarjontaa tai Arcaden pikkupelejä pelaillessa laitteen meteli erottuu selvästi, jos välissä ei ole esteitä.

360-pelejä pelatessa dvd-aseman kierrokset ja siten myös melutaso nousevat tuntuvasti. Mökä kuitenkin peittyy peliäänten alle. Vaihtoehtoisesti äänet voi toki syöttää kuulokkeisiin, jolloin ympäröivän maailman voi unohtaa perusteellisesti. Vanhoja Xbox-pelejä pelaillessa dvd-asema ottaa rauhallisemmin, ja konsoli on näin selvästi hiljaisempi.

Dvd-elokuvia ja cd-levyjä toistettaessa tarjolla on melkeinpä yllätys. Laite sammuttaa liiat toimintonsa ja pyörittää levyjä rauhallisella kierrosnopeudella. Siten äänentuotto on täysin siedettävissä rajoissa ja peittyy heti, kun elokuva tai musiikki pääsevät valloilleen.

Lisävaimennusta saa, jos konsoli on vaikkapa lasioven takana tv- tai stereohyllyllä. Tätä ratkaisua ei voi kuitenkaan suositella varauksetta, sillä 360 vaatii enemmän ilmanvaihtoa kuin vahvari tai muut stereo/dvd-laitteet. Jos konsolin edessä on lasiovi, niin hyllyn takaosan pitäisi olla ehdottomasti avonainen.

Loppukaneetti

360 on tehokas ja miellyttävä kokonaisuus, niin pelikonsolina kuin viihdekeskuksena. Se täydentää mukavasti kodin viihdelaitevalikoimaa, ja voihan sillä halutessaan korvata dvd- tai cd-soittimenkin.

Pelilaitteena 360 tarjosi näin ensi vaiheessa vähemmän yllätyksiä. Pelit olivat kauniita, mutta hyppy sukupolvesta toiseen oli silti näin ensi vaiheessa ennakko-odotuksia pienempi. Ehkä tämä johtuu siitäkin, että puhtaasti 360:lle kehitettyjä pelejä on vielä kovin vähän. Muilta alustoilta 360:lle käännetyt pelit ovat luonnollisesti vain viriteltyjä ja kaunisteltuja versioita, mutta samalla ne myös toimivat muita konsoliversioita paremmin ja sulavammin.

Ajan mittaan pelienkehittäjät oppivat luonnollisesti käyttämään 360:n tehoja paremmin hyväkseen, jolloin pelitkin tästä komistuvat. Näin ensi alkuunhan konsoli oli varmasti haaste pelintekijöille, sillä kolme erillistä prosessoria on melko erilainen ympäristö peliohjelmoijalle vanhempiin laitteisiin verrattuna.

Henkilökohtaisella tasolla suurin konsolin tarjoama yllätys oli kuitenkin nimenomaan sen uusittu verkkoulottuvuus, Xbox Live, Marketplace ja Arcade, joita ei voi kylliksi ylistää. Quake 4, Perfect Dark Zero ja aivan erityisesti Project Gotham Racing 3 osoittavat, että moninpelaaminen Liven kautta on helppoa ja toimivaa, parhaimmillaan todella mukaansatempaavaa. Online luo peliin parhaimmillaan valtavasti lisäarvoa. Upeinta on kuitenkin pelidemojen, trailerien, ilmaisten pelien ja muun tilpehöörin lataaminen verkosta, ja konsolin erilaiset yhteisö- ja kaveritoiminnot.

360 onnistui siis vakuuttamaan. Se ei ole täydellinen, eivätkä yksittäiset julkaisupelit anna aina hirveän hyvää kuvaa konsolin mahdollisuuksista. Kokonaisuutena katsoen laitteessa se on kuitenkin jo tänään hyvä pelikonsoli, toimiva viihdekeskus ja sisältää paljon potentiaalia seuraavien vuosien ratoksi.

Nyt vain sitten odotellaan sitä todellista killeripeliä, joka lyö 360:n kunnolla läpi.

Xbox 360:n peleihin pureudutaan erillisessä eDomen erikoisartikkelissa.

Jukka O. Kauppinen