Uusimmat

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 7)

23.04.2009 18:00 Jukka O. Kauppinen

Xbox Live ei anna armoa pelaajakansalle. Uutta peliä pukkaa koko ajan linjalle ja välillä tarjolla on jopa huikeita herkkujakin. eDome jatkaa Xbox Live Arcade -pelitarjonnan syynäämistä kymmenen uuden pelitestin voimin.

Tämänkertaisessa XBLA-pelikatsauksessa mukana: A Kingdom for Keflings, Arkadian Warriors, Brain Challenge, Exit 2, Outrun Online Arcade, Peggle, R-Type Dimensions, The Maw, Watchmen: The End is Nigh ja Wolf of the Battlefield: Commando 3.

Testiryhmä: Juho Anttila, Eric Hartin, Jukka O. Kauppinen ja Miikka Lehtonen.

Mitä maksaa?

Xbox Live Arcade -pelit julkaistaan Xbox 360 -konsolin Xbox Live -palvelussa. Ne tunnetaan myös termillä XBLA. Jokaisesta pelistä voi ladata maksuttoman demoversion, jonka voi päivittää ostamalla täyspeliksi. Demoversioita voi ladata ja täysversioita ostaa myös Xbox Liven ilmaisella Silver-tilillä.

Xbox Live Arcade -pelien hinnat ilmoitetaan Microsoft-pisteissä. Ne on helppo muuntaa euroiksi oheisen taulukon mukaan:

  • 400 pistettä = noin 5 euroa
  • 800 pistettä = noin  10 euroa
  • 1200 pistettä = noin  15 euroa
Lisää aiheesta

Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi

Xbox Live Arcade – pikkupelien paratiisi osa 2

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 3)

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 4)

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 5)

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 6)

Xbox Live Arcade -uutisia ja juttuja eDomessa


 

A Kingdom for Keflings

NinjaBee

Miikka Lehtonen

Pitänee tällä kertaa nostaa Microsoftille hattua, sillä firmassa on oltu hereillä. Kun Xbox 360:n uusi käyttöliittymä julkaistiin Avatar-tuella varustettuna, samalla julkaistiin myös pino pelejä, jotka hyödyntävät Avatareja jos jonkinlaisilla tavoilla. A Kingdom for Keflings on ehkä peleistä mielenkiintoisin.

Jos joku vanha naavaparta muistaa vielä PC:n ja Amigan mainiot Settlers-pelit, hän ymmärtää heti, mistä tässäkin pelissä on kyse. Pikkuruiset Keflingit haluavat itselleen valtakunnan ja pelaajan pitää auttaa heitä sen rakentamisessa. Käytännössä tämä tapahtuu rakentelemalla heille taloja ja optimoimalla tuotantoreittejä, jotta esimerkiksi läheinen metsä jalostuu lankuiksi tai muuksi puutavaraksi.

Koukkuna pelissä on, että käyttöliittymänä toimii pelaajan jättikokoinen Avatar, joka nyt siis kirjaimellisesti toimii pelaajan fyysisenä inkarnaationa pelimaailmassa. Melko syvällistä touhua.

Xbox Live Arcade –peliksi A Kingdom for Keflingsistä löytyy yllättävän paljon syvyyttä ja pienestä näpertelystä pitävät viihtyvät varmasti sen parissa. Pelattavaa löytyy reiluksi kymmeneksi tunniksi ja vaikeustaso nousee mukavasti loppua kohti kun peliä sekoitetaan uusilla ideoilla. Mukana on myös co-op-peli, jolloin kaksi pelaajaa pystyy yhdessä rakentelemaan kyliä.

A Kingdom for Keflingsin suurin kompastuskivi on sen tekninen toteutus, joka kielii parhaiten pelin pikaisesta kehitysjaksosta. Ruudunpäivitys takeltelee vähän väliä, mikä on näin vaatimattoman näköisessä pelissä melkoinen saavutus. Toisaalta koska refleksejä ei kysytä ja tempo on rauhallinen, ongelma ei ole fataali.

Xbox Live Marketplacen tarjonnassa A Kingdom for Keflings hallitsee suvereenisti omaa, pientä kukkulaansa ja tarjoaa rauhallisesta rakentelusta ja puuhastelusta pitäville kelpo viihdettä. Omat, lyhyiksi tarkoitetut testijaksoni venähtivät usein aamuyön pikkutunneille, joten jotain pelissä on tehty oikein.

Demo: Rajoitettu valikoima kenttiä, Keflingejä ja rakennuksia

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, neljän pelaajan drop in / drop out –co-op

Live-extrat: Teema

Hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Todella nautinnollinen ja laadukas peli.

 

Arkadian Warriors

Wanako/Sierra

Juho Anttila

Olisiko jännä idea, jos meillä olisi geneerinen fantasiamaailma X, jota uhkaa ilkeä roisto Y? Pelaaja voisi ohjata satunnaista sankaria, joka keräisi kokemustasoja ja parempia varusteita, kunnes olisi valmis kohtaamaan äärimmäisen pahuuden nokitusten. Voitaisiin vielä luoda luolastot sattumanvaraisesti, ettei pelaaminen lopu kesken.

Arkadian Warriors on juuri yllä kuvatun kaltainen persoonaton tusinaroolipeli. Sana roolipeli on tässä tapauksessa liioittelua, pelaaja kun saa valita hahmonsa huimasta kolmen isopäisen sankarin valikoimasta eikä tasossa nouseminen tai varustautuminen tarjoa sen aidompaa valinnanvaraa.

Oli kyse sitten soturista, metsästäjästä tai maagista, on pelaaminen silti käytännössä samanlaista. Hirviöt kellistetään hyökkäysnappulaa takomalla, välillä nautitaan taikajuomaa ja silloin tällöin sankari voi muuttua hetkeksi jonkinlaiseksi myyttiseksi pedoksi. Tällöin voi tehdä enemmän vauriota, yllätys yllätys, samaa hyökkäysnappulaa naputtamalla. Huisaa.

Toimintaroolipeliä on paha syyttää itsensä toistavuudesta, kuuluuhan loputtomien vihollislaumojen listiminen lajityyppiin jo oletusarvoisestikin. Jotta pelaaminen olisi mielekästä, on sen kuitenkin oltava sujuvaa ja hauskaa. Arkadian Warriorsin yhden napin hakkaamiseen perustuva taisteleminen ei sitä ole. Peli haukotuttaa alusta saakka eikä se tarjoa edes mitään kiinnostavaa tavoiteltavaa tylsien luolien tahkoamisen motivaatioksi.

Demo: Löytyy

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, 19 tehtävää satunnaisesti luoduissa luolastoissa

Live-extrat: Teema, kaksi kuvapakettia

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Halpa hinta tehokkaasta unilääkkeestä. Ei kannata maksaa näin tylsästä pelistä.

 

Brain Challenge

Gameloft/Microsoft

Juho Anttila

Sanotaan, että ihminen käyttää aivojensa kapasiteetista vain kymmentä prosenttia. Moderni aivotutkimus lienee asiasta jo hieman eri mieltä, mutta Brain Challenge ei moisesta välitä vaan lupaa treenata ahkeran harjoittelijan aivokapasiteetin aina täyteen sataan prosenttiin saakka.

Aivojumppaa harjoitetaan kahdenkymmenen eri osa-alueisiin jaetun logiikkapelin muodossa. Oman valinnan mukaan mies- tai naispuolinen valmentaja ohjaa ja kannustaa pelaajaa tämän hilatessa aivojensa käyttöastetta kohti maksimia. Tilastot ja tulokset pitävät ahkeran testattavan ajan tasalla henkisestä kehityksestään. Aikaa voi käyttää myös harjoitteluun tai erilaisten bonuspelien pelaamiseen.

Tarjolla olevat testit ovat pääosin pätevän oloisia, vaikka mukaan on sattunut muutama turhakin tapaus. Brain Challengen suurin heikkous piilee kuitenkin älyttömissä nopeusvaatimuksissa. Vaikka suoritusnopeudella on merkitystä oikeissakin älykkyystesteissä, ehtii niissä yleensä pohtia jokaista kysymystä sekunnin pari pidempäänkin. Brain Challenge ei moista salli, vaan piilottaa tehtävien helppouden älyttömien aikarajojen taakse. Monet testeistä tuntuvatkin mittaavan henkisten ominaisuuksien sijasta ennemminkin sorminäppäryyttä.

Brain Challenge yrittää kovasti nousta haastavaksi ja kannustavaksi aivovalmentajaksi. Sen tarjoamat testit eivät vain ole minipeleinä kummoisia, joten peliä voi suositella ainoastaan älykkyystesteistä innostuneille. Tällöinkin nopeuden liiallinen painottaminen syö parhaan terän kokemuksesta. Onneksi demo antaa pelin sisällöstä varsin hyvän kuvan, sitä kannattaakin kokeilla ennen ostopäätöstä.

Demo: 5 testiä

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, 20 erilaista testiä, bonuspelimuotoja

Live-extrat: Ei lisäsisältöjä

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Kannattaa kokeilla demoa ennen ostamista.

 

Exit 2

Taito Corporation

Juho Anttila

Kaikkien loukkuun jääneiden sankari, Herra ESC tekee paluun myös XBLA:n puolelle. Mitä oudoimpiin paikkoihin jumittuneet ihmiset ja tällä kertaa myös koirat odottavat auttajaansa 240:ssä toinen toistaan kierommassa kentässä. Löytyykö uloskäynti ennen kuin kellosta loppuu aika?

Jo aikaisemmin PSP:llä nähty Exit 2 on suoraa jatkoa sarjan aiemmin julkaistulle ensimmäiselle osalle. Pelimekaniikka ei ole suuremmin muuttunut. Herra ESC yrittää yhä auttaa mitä erilaisimpiin ympäristöihin vangiksi jääneitä asiakkaita uloskäynnin luo. Matkan varrella joudutaan ylittämään erilaisia esteitä käyttäen hyödyksi Herra ESCin ja hänen avustettaviensa yksilöllisiä kykyjä ja taitoja.

Uusina autettavina nähdään pienistä raoista mahtuvia ja pitkälle hyppääviä koiria sekä voimamiehiä, jotka jaksavat kiipeilyn ohella nostaa ja työntää raskaitakin taakkoja. Uudet hahmot toimivat hyvin ja tuovat tervetullutta vaihtelua pelikokemukseen.

Exit 2 hurmaa äärimmäisen tyylitellyllä piirroselokuvamaisella grafiikalla ja rauhallisella pelimekaniikalla. Jotkut kenttäsuunnittelun neronleimaukset sen sijaan ärsyttävät. Ajastetut sekunnintarkkaa suoritusta vaativat osiot eivät sovi lainkaan pelin henkeen. Pimeiden kenttien tutkiminen taskulampun valossa päättyy myös liian usein turhauttaviin virheliikkeisiin ja kentän aloittamiseen alusta. Braidista tuttu mahdollisuus ajan kelaamiseen taaksepäin tekisi pelikokemuksesta paljon miellyttävämmän.

Sarjan edellisen osan ystävät tuskin pettyvät uuteenkaan Exitiin. Peli on yhä laadukasta ja addiktoivaa ongelmanratkaisuviihdettä. Kaikille hidas ja ajoittain liiankin rankaiseva pelimekaniikka ei kuitenkaan sovi. Ensikertalaisten kannattaa kokeilla demoa, joka antaa varsin hyvän kuvan pelin sisällöstä.

Demo: 15 kenttää

Täysversio: online-pistetilastot, achievementit, kaikki pelin 240 kenttää

Live-extrat: teemoja

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Hintansa arvoinen, jos sietää ajoittain ärsyttävää kenttäsuunnittelua.

 

Outrun Online Arcade

Sumo Digital/Sega

Jukka O. Kauppinen

Segan klassinen kolikkopeli OutRun elää aina vain, pelikoneesta ja sukupolvesta toiseen. Ja syystäkin. Onhan se aivan yksinkertaisesti ihana, hauska ja rakastettava peli. Se silkka hyväntuulisuus ja pelistä pursuava positiivinen energia on upeaa ja nautittavaa herkuttelua.

OutRun-faneille on nyt koittanut todellinen juhlan paikka, sillä sarjan tuorein veto on ehkäpä se kaikkien aikojen toimivin ja nautinnollisin kotikoneversio.

Nopeita autoja ja pelkääjän paikalla istuva kaunotar, niihin ei kyllästy koskaan. Etenkään näin onnistuneen versioinnin myötä. OutRunissa ei turhia kikkailla elämänfilosofioilla, vaan ajatus on yksinkertaisesti ajaa kovaa, nauttia elämästä ja sladittaa mutkissa kylki edellä. Ehkäpä siinä sivussa ihana tyttönen nauttii meiningistä niin paljon, että maaliviivan ylitettyään luvassa on myös kuumaa lempeä.

Xbox 360 –versio Outrunista on silkkaa parhautta. Siihen on upotettu taitavasti vanhan kunnon OutRunin olemus, pelattavuus ja viehättävyys. Pelaaja valitsee alleen upeasti kiillotetun auton ja alkaa kiitää asfalttibaanoja talla pohjassa, ohitellen, kurvaillen ja liiraillen. Menoa höystetään upean kasvojenkohotuksen saaneella grafiikalla, joka on parasta sarjan historiassa, jopa kolikkopelit mukaan lukien. Äänet ja musiikit on remasteroitu modernien vaatimusten tasolle ja erityisesti pelattavuutta on viilattu huolellisesti. Lopputulos on puhdasta nautintoa.

Suosittelen. Lämpimästi.

Demo: Ei testattu

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, 15 rataa ja kuuden pelaajan nettimoninpeli.

Live-extrat: Pelaajakuvat, teemat

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Puhdasta pelaamisen riemua, kannattaa hankkia.

 

Peggle

PopCap Games

Juho Anttila

Aikaisemmin jo PC:llä ja iPodilla ihastuttanutta Peggleä voisi kuvailla jonkinlaiseksi moderniksi versioksi klassisesta fortuna-pelistä. Peli-idea on äärimmäisen yksinkertainen. Ruudun yläreunassa olevalla tykillä ammutaan pelikentälle kuulia tarkoituksena tyhjentää alue oransseista palloista ja palkeista.

Lukuisat erilaiset bonukset ja erikoisvoimat lisäävät kokemukseen vaihtelua. Näytelmän tähdeksi nousee kuitenkin ennen kaikkia erinomainen fysiikanmallinnus, joka tarjoilee kasapäin huikeita ”Osuuko, ei osu, osui se sittenkin!”-hetkiä kuulan pomppiessa kentällä kuin flipperissä konsanaan.

Peggle osoittaakin, kuinka huolellisella toteutuksella simppeli idea jalostuu salakavalan addiktiiviseksi pelikokemukseksi. Värikkäät kentät ovat mukavia katsoa ja viimeisen oranssin palikan tuhoutuessa ilmoille kajahtava Oodi ilolle nostattaa tunnelman kattoon kerta toisensa jälkeen.

Yksinpelin 55 tasoa on pelattu läpi kohtuullisen nopeasti, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen avautuva haastepelimuoto lyökin sitten nenän eteen tavoitteita, jotka saavat raavaan miehenkin kyyneliin. Seurankipeät voivat kilpailla parhaista pisteistä joko kahdestaan samalla konsolilla tai verkossa parhaimmillaan neljän pelaajan kesken.

Demo: Sisältää Ensimmäiset 5 tasoa

Täysversio: 55 tasoa, haastepelimuoto, kaksinpeli

Live-extrat: Teema, kuvapaketti

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Ehdottomasti hintansa arvoinen, jos demo ei jätä täysin kylmäksi.

 

R-Type Dimensions

Tozai/SouthEnd

Eric Hartin

R-Type Dimensions on periaatteessa kaksi skrollaavaa räiskintää yhdessä. Pakettiin sisältyy rempatut versiot ensimmäisestä ja toisesta R-Typestä lisäherkkujen kera. Kuten kaikissa muissa vastaavissa peleissä, voi idean tiivistää kahteen lauseeseen. Ammu kaikki. Älä kuole. Koska ruudulla lentää kaikenlaista tavaraa ihan koko ajan, jälkimmäinen voi muodostua haastavaksi.

Valitettavasti remppaus on laiskaa: grafiikat ovat saaneet hieman kiillotettua kliinisten 3D-efektien muodossa, musiikit ja ääniefektit ovat täysin ennallaan. Napinpainalluksella pääsee myös näkemään pelit vanhoilla 2D-grafiikoillaan, jotka sopivat menoon paremmin, kun mikään muu pelissä ei ole saanut päivitystä.

R-Typen XBLA-version suurin ongelma on ehkä se, että halvemmalla saa parempaa. Se ei ole huono shmuppi, muttei myöskään niin hyvä, että siitä maksaisi ekstraa verrattuna XBLA:n muuhun shmuppitarjontaan.

Jukka O. Kauppisen mielipide:

Oletko räiskintäpelien ystävä? Nautitko käsittämättömistä japanilaishenkisistä shoot’em’upeista, joiden juuret pulppuavat sieltä 80-luvun käsittämättömimmistä meiningeistä? Jos vastaat kyllä, tämä on juuri sinun pelisi.

R-Typet olivat niitä pelejä, joiden parissa 80-luvun konsolipelaajasukupolvet menettivät poikuutensa ja sielunsa. Pelejä oli vähän ja ne olivat kalliita, niinpä niitä pelejä väännettiin vaikka itku kurkussa tappiin saakka. Siinä missä japanilaiset pelurit kaikessa robottimaisuudessaan olivat täydellisen pähkähulluja shoot’em’up-fanaatikkoja, niin lännessä nämä kaikkein hardcoreimmat teokset jäivät pienemmän mutta silti sielunsa räiskintäpaholaisten alttareille uhranneiden vihkiytyneiden shootterimunkkien teoksiksi.

R-Type I:n ja R-Type II:n sisältävä R-Type Dimensions on juuri tällainen peli. Se on muistuma ajalta, jolloin pelimiehet olivat joka ikisen muukalaisen ja ammuksen lentoradat ulkoa opettelevia robotteja. Se on ihana, upea ja kauhistuttava räiskintäeepos, vanhan koulukunnan pelottavimmilta ajoilta.

Ja se on samalla peli, jonka trial-versiota voi suositella lämpimästä nuoremmillekin pelaajille. Kokeilkaa. Tällaisia me vanhat huru-ukot aikoinaan pelasimme. Jotkut vapaaehtoisesti, toiset pakosta, kun muutakaan ei ollut.

Molemmat pelit tarjoillaan sekä alkuperäisinä että graafisesti paranneltuina versioina.

Demo: Ei moninpeliä, vain lyhyt pyrähdys arcade-moodissa

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, 2 pelaajan moninpeli samalla koneella ja verkossa, coop-moninpeli, kaikki kentät, ladattavaa sisältöä

Live-extrat: Pelaajakuvat

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 1200 pistettä. Suolainen hinta sopii lähinnä vannoutuneille retroräiskintäfriikeille.

 

The Maw

Twisted Pixel/Microsoft

Juho Anttila

 Frank on nokkela, hieman hyönteismäinen muukalainen. Maw taas on violetista hyytelöstä muodostuva klöntti, jonka olemusta hallitsee valtava suu ja yksi ainoa mulkosilmä. Kaveruksille koittaa tilaisuus hurjalle pakomatkalle, kun heidät vanginneiden palkkionmetsästäjien avaruusalus tekee pakkolaskun oudolle planeetalle.

Maw on varsinainen ahmatti, joka syö tarvittaessa melkein mitä tahansa eteen sattuvaa. Kun sapuskaa on nautittu tarpeeksi, Maw kasvaa. Pienestä limamöykystä kehittyykin tarinan kuluessa suorastaan valtava hirviö. Maw osaa myös ottaa haltuunsa syömiensä otusten erityistaitoja, mikä onkin pääasiallinen keino selvittää pelin kahdeksan kentän tarjoamat haasteet.

Pelaaminen on letkeän sujuvaa. Frank ohjastaa hyllyvää ystäväänsä plasmatalutushihnan avulla. Välillä raivataan tietä parivaljakolle kevyiden tasohyppelyosioiden muodossa tai nahistellaan palkkionmetsästäjien kanssa. Vaikeustaso pysyy läpi pelin kurissa, sillä sankarit eivät voi kuolla lainkaan. Pelin läpäisemiseen ei kulukaan muutamaa tuntia enempää.

Pelin kehittänyt Twisted Pixel Games -studio osoittaa The Maw:n myötä vahvuutensa animaation ja äänisuunnittelun saralla. Frank on hurmaavine äänineen miellyttävä tuttavuus, mutta shown varastaa itseoikeutetusti kerrassaan hilpeä Maw. Nimihenkilö on juuri niin hulvattoman hauska kuin suurisuinen yksisilmäinen limapallo ikinä vain voi olla. Ideoita on riittänyt myös itse pelikokemuksen puolelle, mutta valitettavasti niitä ei ole uskallettu kehittää aina aivan loppuun saakka.

Jos kevyt piirrosväkivalta ei häiritse, The Maw sopii mitä parhaiten nuoremmille pelaajille. Aikuiselle kokemus on aivan liian lyhyt ja helppo. Hersyvä huumori ja hauskasti animoidut hahmot takaavat silti sen, että lopputekstien lävähtäessä ruudulle vanhemmankin pelaajan huulille hiipii pettymyksen mutrujen sijasta tyytyväinen hymy.

Demo: Ei erikoista mainittavaa

Täysversio: Online-pistetilastot, achievementit, 8 kentän mittainen hupaisa tarina

Live-extrat: Trailereita, kuvapaketteja, lisäkenttä

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Lyhyt eikä omaa juuri jälleenpeliarvoa, mutta jätti silti hyvälle mielelle. Hintansa arvoinen pienellä varauksella.

 

Watchmen: The End is Nigh

Deadline Games / Warner Bros. Interactive

Miikka Lehtonen

Watchmen oli jo 80-luvun hämäristä ajoista saakka monen sarjisfanin suosikkisalaisuus. Alan Mooren sarjakuva rikkoi supersankarisarjisten säännöt ja jopa hahmot itsessään, avaten tien aivan uudenlaisille sarjakuville. 23 vuotta myöhemmin sarjakuvasta väännettiin erinomainen elokuva ja nyt myös kepeä beat ’em up. Koskahan Alan Moore ryhtyy pyörimään haudassaan?

Moni pelaajakin otti jo varovaisia rotaatioita kun Watchmen-peli julkistettiin. Kyseessä on episodipohjainen peli, joka julkaistaan vain Xbox Live Marketplacen, Steamin ja PlayStation Networkin välityksellä. Tästä huolimatta hintaa on noin 20 euroa. Tähän hintaan olisi syytä odottaa jo aika viimeisen päälle viriteltyä toteutusta mitä Watchmen ei kaikilta osa-alueiltaan pysty tarjoamaan.

Peli sijoittuu aikaan ennen sarjakuvaa ja elokuvaa, jolloin supersankarimme vielä toimivat avoimesti taistelussaan rikollisia vastaan. Ensimmäisessä episodissa Rorschach ja Nite Owl jahtaavat vanhaa vihollistaan läpi vankilamellakan ja hämärien sivukujien. Tarinaa kuljetetaan Watchmen: The Animated Comic -tyyliin, eli animoiduilla sarjakuvaruuduilla. Grafiikka on todella komeaa ja ääninäyttelystä vastaavat elokuvan näyttelijät, joten tekninen toteutus on kunnossa.

Itse peli on melko yksinkertainen mätkintäpeli, jossa Rorschach ja Nite Owl komppaavat pitkin putkimaisia kenttiä mätkien kumoon kymmeniä kätyreitä. Taistelu toimii ihan kelvollisesti, sillä pelkällä yhden napin rämpyttelyllä ei pärjää. Heikkoja ja voimakkaita hyökkäyksiä pitää ketjutella komboiksi, jotta viholliset eivät vain blokkaa kaikkia lyöntejä.

Mukavana yksityiskohtana kumpikin pelihahmo peilailee esikuvaansa pelityyliltään. Kun Rorschach pieksee kelvottomia yhteiskunnan hylkiöitä, hänen raivonsa kasvaa, mikä puolestaan avaa käyttöön väkivaltaisia erikoisliikkeitä, joilla pistetään kerralla pakettiin isompi määrä vihollisia. Hampaat lentävät, luut murtuvat ja niskat napsuvat kun katuja puhdistetaan verellä. Rauhallisempi Nite Owl taas käyttää virtaa omien erikoisvehkeidensä hyödyntämiseen, tehden hyvää vahinkoa yhteen viholliseen kerrallaan.

Peli itsessään sujuu mukavasti, varsinkin kaverin kanssa co-opina. Ongelma on kuitenkin se, että pelattavaa ei riitä kuin pariksi tunniksi, mikä on tämän hintaiselta peliltä auttamattoman vähän. Käsittämättömästi peli ei myöskään tue co-opia verkon yli, mikä rajoittaa huvin mahdollisuuksia huomattavasti.

Watchmen: The End is Nigh olisi voinut olla todellinen ladattavien pelien helmi, mikäli hintaa olisi ollut vaikka puolet nykyisestä – tai vielä mieluummin pari kymppiä koko kaudelta. Episodipohjaisesta pelistä kun on kyse, kokemus tulee lopulta maksamaan täysihintaisen pelin verran. Viimeistään tällöin tulee harvinaisen selväksi, miten vähän vastinetta yksinäinen pelitila ja olemattomat lisukkeet tarjoavat.

Demo: rajattu ensimmäiseen kenttään, puolen tunnin aikaraja

Täysversio: Kahden pelaajan co-op jaetulla ruudulla

Ladattavat extrat: Traileria ja elokuvan mainosvideota

Hinta/laatu-suhde: Onneton. Kolmiepisodisesta pelistä joutuu pulittamaan 1600 Microsoft-pistettä tai noin 20 euroa – ostopaikasta riippuen – per episodi. Jos ensimmäisen episodin sisältömäärä on esimakua tulevasta, nyt haistatellaan pelaajille urakalla.

 

Wolf of the Battlefield: Commando 3

Backbone/Capcom

Miikka Lehtonen

Jos konsoleilta ei enää nykyään jotain puutu, niin klassisten pelien uusintaversioita. Jotkut, kuten vaikka mainio Bionic Commando, uudistuivat sen verran, että peliä jaksaa taas pelata uudella innolla. Toiset, kuten vaikka nyt käsittelyssä oleva Commando 3, eivät.

Hämärästi nimetty Wolf of the Battlefield on klassisen, Commodore 64:lläkin viehättäneen Commando-kolikkopelin toinen jatko-osa. Outo nimikin on todellisuudessa pelin alkuperäisen japanilaisnimen suora käännös.

Commando-juuret näkyvät ja tuntuvat, sillä pelajaa – ja tarvittaessa kaksi hänen kaveriaan – juoksentelevat ympäri viidakkoa räiskimässä tuhansia vihollisia päreiksi, pelastaen samalla panttivankeja ja keräten asepäivityksiä. Meininki on kuin klassisesta kolikkopelistä repäistyä, minkä vuoksi ensimmäiset pelihetket menevätkin iloisissa tunnelmissa.

Valitettavasti klassisten kolikkopelien tavoin Commando 3 kaipaisi reilusti lisää syvyyttä. Klassista peliä on päivitetty ajoneuvoilla, useaan suuntaan vierivillä kentillä ja dual stick –tyyppisellä ympärille räiskimisellä, mutta tämä ei vielä riitä, sillä peruspeli ei tarjoa mitään yllätyksiä tai ihmeempiä koukkuja.

Vähäinen vihollisvalikoima, itseään toistava pelattavuus ja täydellinen yllätysten puute tuomitsevat Commandon siihen Xbox Live Arcade –pelien viheliäisimpään kategoriaan: ihan semikivoihin peleihin, joita voisi ehkä pelata joskus, mutta ei todellakaan 800 pisteen hintaan.

Demo: rajoitettu yhteen kenttään

Täysversio: kolmen pelaajan moninpeli

Live-extrat: ?

Hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Surkea tekele.


 

Lisätietoja Xbox Live Arcadesta:

Microsoftin Live Arcade -sivut

Xbox Live Arcade Wikipediassa 

Lue myös

PlayStation 3:n ladattavat pelit testissä – PlayStation Storen parhaat

PlayStation 3:n ladattavat pelit testissä osa 2

Wiin Virtual Console -ladattavat pelit testissä – onko Nintendo iskenyt retrokultasuoneen?

Mielenkiintoisin esitellyistä peleistä oli…

Katso tilanne vastaamatta