Uusimmat

1849 (PC)

05.07.2014 14:00 Leevi Rantala

Kehittäjä: SomaSim
Julkaisija: SomaSim
Testattu: PC Windows 8.1, AMD A8-4500M, 8 Gt muistia, Radeon HD8570
Saatavilla: Android, iOS, Mac, PC
Laitteistovaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Pentium 4 tai parempi, 512 Mt muistia, 75 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.somasim.com/1849/
Arvostelija: Leevi Rantala

 

1849 oli Kalifornian suuren kultaryntäyksen aikaa Yhdysvalloissa. Lukemattomat onnenonkijat vaelsivat rannikolta toiselle äkkirikastumisen toivossa. Osa löysi kultaa ja rikastui, osa palasi kotiin tai jäi sille tielleen yhtä köyhänä kuin lähtikin. Tällä kertaa horisontissa siintävien kultavuorten maailmaan suunnataan mukavan pienen strategiapelin muodossa, jossa on perustetaan uusia kyliä toiveikkaita uudisasukkaita varten.

Opettavainen kampanja hiekkalaatikon leluihin

1849 kannattaa aloittaa kampanjalla, jonka parinkymmenen tehtävän aikana opitaan hiljalleen niksit kuinka pieni kylä muutetaan suureksi kaupungiksi. Ensimmäisissä tehtävissä perustetaan muutamia peruslaitoksia pienen kylän asukkaille, mutta tästä eteenpäin tavoitteet mutkistuvat. Kohta perushyödykkeet eivät enää riitäkään, jolloin opetellaan raaka-aineiden jalostamista, kuten vaikkapa miten viljasta saadaan viskiä saluunan tarpeisiin.

Kampanjan läpikoluamisen jälkeen siirrytään avoimelle hiekkalaatikolle. Eteen lätkäistään Kalifornian kartta, josta voi valita omalle kaupungilleen mieleisen paikan. Sijoituspaikalla on väliä, sillä alueet eroavat toisistaan etenkin arvokkaiden mineraalien esiintymisessä. Paikan valinta vaikuttaa tietenkin kaupungin muotoutumiseen. Tämän ansiosta omaa kaupunkia jaksaa kehittää uudelleen ja uudelleen, sillä pelikokemus muotoutuu jokaisella kerralla hieman erilaiseksi.

Oma kyläpahaseni oli pullollaan kultaa, mutta sieltä uupui rautaa. Onneksi naapurikaupungista löytyi kiskurihinnalla myynnissä olevia hakkuja, joilla sain kullankaivuun hyvälle alulle. Kunhan rahaa alkoi virrata, niin ostin naapurilta pelkästään rautamalmia ja valmistin itse omat hakkuni. Sen jälkeen talouskoneisto lähti kunnolla lentoon ja kylästä kasvoi nopeasti kukoistava pieni kaupunki.

Raha ratkaisi myös 150 vuotta sitten

1849 pyörii pelkästään rahan ympärillä. Sillä rakennetaan uusia asuntoja ja niiden kasvuun vaadittavia palveluja. Sen avulla avataan kauppareittejä ja ostetaan kehittyvälle kaupungille tarpeellisia raaka-aineita. Eihän tässä sinänsä ole mitään uutta, sillä kaupunkisimulaattorit pyörivät yleensäkin rahan ympärillä. Tässä tapauksessa se vain on kaiken alku ja loppu, eikä peli seuraa mitään muita asioita, ei edes asukkaiden tyytyväisyyttä. Tietty määrä asukkaita voi istua työttöminä päivät pitkät eikä sillä ole minkäänlaisia seurauksia. Toisaalta asuntojen viereen voi laittaa vaikka kaivoksen tai metsästäjien leirin, ja silti niissä asuu täysin tyytyväisiä asukkaita. Tämä kylmän rahan ympärillä pyöriminen tuntuukin todella yksinkertaiselta ratkaisulta, ja olisin kaivannut kaupungin pyörittämiseen myös muuta sisältöä.

Koska raha on kaiken keskipisteessä, sitä täytyy tuottaa tehokkaasti. Rahaa virtaa kirstuihin kahdella tavalla, eli nyhtämällä asukkailta vuokraa ja kauppaamalla kaupungin tuotteita naapureille. Vuokrat karttuvat itsestään, eikä niihin voi itse vaikuttaa mitenkään. Ne riippuvat yksinkertaisesti ainoastaan asuntojen koosta ja kehitysasteesta. Kehittyneempiin ja suurempiin taloihin mahtuu enemmän asukkaita, jotka lisäksi tuottavat kuukausittain enemmän vuokratuloja.

Toinen tapa rahan haalimiseen on myydä oman kaupungin tuotteita naapureille. Tämä vaatii kauppareittien avaamista, mikä hoituu rahalla. Tuotteista saatavat hinnat vaihtelevat, mutta nyrkkisääntönä kehittyneemmästä tuotteesta saa enemmän rahaa. Poikkeus sääntöön on kulta, josta maksetaan aina hyvin.

Tässäkin asiassa pelin yksinkertaisuus tulee äkkiä vastaan. Kaupunkien maksamat hinnat tuotteista pysyvät vakiona, eikä peliin ole mallinnettu minkäänlaista inflaatiota. Luulisi Kuppakylän asukkaiden jo hukkuvan toimittamaani puutavaraan, mutta sinne sitä uppoaa samalla hinnalla loputtomia määriä. Markkinoiden määräytyminen kysynnän ja tarjonnan perusteella olisi tuonut peliin huomattavasti lisää syvyyttä.

Tuotantoketju

Rahan tuottaminen vaatii siis kauppasuhteiden solmimista, tavaroiden tuottamista, kullan kaivamista sekä tietenkin asukkaita vuokratuloja varten. Kauppasuhteiden aukaiseminen on helppoa, sillä ne vaativat vain tietyn rahasumman pulittamista. Sen jälkeen tie on auki ikuisesti molempiin suuntiin.

Tavaroiden tuottaminen on hieman monimutkaisempi prosessi, sillä ne vaativat parhaimmillaan pari välivaihetta. Esimerkiksi sanomalehtien tuottaminen vaatii aluksi metsurien leirin, joka kaataa paperimassan valmistamiseen tarvittavat puut. Seuraavaksi puista tehdään paperitehtaassa paperia. Sen jälkeen paperia voidaan hyödyntääuutistoimituksessa sanomalehtien tuottamiseen. Tällainen prosessi vie aikaa, mutta on välttämätöntä kaupungin kasvamiselle. Lisäksi esimerkiksi sanomalehtiä tai vaikka huonekaluja myymällä voi saada helposti suuret tuotot.

Ärsyttää

1849 kuitenkin kärsii liiallisesta mikromanageroinnista. Pelaajalta vaaditaan jatkuvaa näpertämistä esimerkiksi elintarvikkeiden ja puun tuotannon kanssa, jotta kaupungin pyörät rullaavat sujuvasti myös jatkossa.

Suurin ärsyttävyys liittyy kaupungin asukkaiden vaatimiin tuotteisiin. Jotta talot kasvaisivat tai edes pysyisivät samalla tasolla, niin ne vaativat jatkuvasti tiettyjä resursseja kuten puuta, alkoholia, paperia ja kangasta. Kehittyneemmät ja isommat talot vaativat tietenkin enemmän tavaroita kuin pienemmät. Valitettavasti kaupunkilaisten vaatimuksia ei näe mistään. Kuinka paljon puuta ja alkoholia keskikokoinen puutalo asukkaineen kuluttaa kuukaudessa? Ei aavistustakaan, joten tavaraa on parempi olla koko ajan tarjolla.

Ja tässä tulee nyt pelin suurin puute. Kaupungilla on varikko, johon tuotteet varastoidaan ja josta asukkaat ja yritykset ne noutavat. Mistään ei voi kuitenkaan määrätä paljonko tiettyjä resursseja varataan vaikkapa asukkaiden käyttöön. On karua katseltavaa, kun asukkaiden tarvitsemat laudat menevät huonekaluseppien käyttöön. Ainoa ilmoitus tällaisesta puutteesta on se, kun yhtäkkiä taloista muuttaa pois asukkaita. Sen jälkeen täytyy katsoa talosta mikä loppui kesken ja saisiko sitä ostettua vaikka naapurilta.

Asia olisi ratkennut yksinkertaisesti sillä, että tuotteiden käytön voisi määritellä resurssikohtaisesti. Tämä ? olisi vähentänyt huomattavasti päänvaivaa, sillä nyt tiettyjä resursseja joutuu itse ostamaan jatkuvalla syötöllä.

Ihan ok

1849 on puutteistaan yksinkertaisuudestaan huolimatta ihan ok. Pienen kylänrakenteleminen on mukavaa puuhaa, tosin sen kasvaessa kasvaa myös resurssien ylläpitoon vaadittavan näpräyksen määrä. Pelin pyöriminen pelkästään rahan ympärillä tuntuu myös pidemmän päälle liian yksinkertaiselta. Asiaa eivät auta sieluttomat asukkaat, joilla ei ole lainkaan selkärankaa – mokomat eivät valita sen enempää työttömyydestä kuin kotitalon vieressä olevasta teollisuuslaitoksesta tai mistään muustakaan. Vaikka tämän parissa viihtyy pidempäänkin, niin omaksi kaupunkisimulaattorikseni valitsen mieluummin jonkin raskaamman pelin.

 

Lisää aiheesta

Cities XL (PC)

City Life 2008 (PC)

East India Company: Privateer (PC)

SimCity (Mac, PC)

SimCity Yhteiskunnat – Societies (PC)

Wiikon wanha: SimCity