Uusimmat

3-D Hunting 2010 (PC)

24.11.2010 15:00 Juho Anttila

Tekijä: Kalypso Media
Julkaisija: So What Software Studios
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 4 Gt muistia, Radeon HD 5830
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Laitevaatimukset: Windows XP, Vista tai 7, 2 Ghz prosessori, 512 Mt muistia, 128 Mt näytönohjain, 1 Gt kiintolevytilaa.
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.kalypsomedia.com
Arvostelija:
Juho Anttila 

 

Metsästyspelit ovat perinteisesti olleet huippusuosittuja Yhdysvaltojen punaniskaväestön keskuudessa. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Deer Hunter -sarjan pelilliset ansiot ovat mitattavissa pipetillä. 

Saman kaavan toistaminen on kuitenkin tylsää. 3-D Hunting 2010 tuo pöytään jotain uutta, sellaista, mitä ihan jokainen ei uskalla tehdä tosielämässä. Kuinka käy, kun pelin henki on salametsästys? Terävimmät huomasivatkin jo, että ei kovin hyvin. 

Peli-idea ärsyttänee viherpiiperöitä, mistä on annettava ylimääräisiä tyylipisteitä. Pelaaja on punaniskainen salametsästäjä, joka kiertää ympäri maailmaa 26 enemmän tai vähemmän harvinaisen eläinlajin perässä. Tai no, ympäri ja ympäri, alueita kun löytyy kokonaiset neljä. 

Jännäkakkaa pukkaa alkukantaisen saalistajanvaiston tyydyttämisen lisäksi myös siitä syystä, että metsästäjä voi koska tahansa muuttua saaliiksi. Riistanvartijat partioivat niin metsää kuin savanniakin. Tappavan laukauksen jälkeen yön hiipparin on parasta liueta paikalta liukkaasti, tai kohdalle sattuu kuolemaakin karmivampi kohtalo: häpeä ja sakkorangaistus. 

Ronskisti roolipelimeininkiä 

Peli alkaa melkein roolipelimäisellä hahmon valinnalla. Rujojen metsien miesten taitoprofiilia kuvataan viidellä ominaisuudella. Pohjalta on aloitettava, tarkoituksena tietenkin kerätä oppia matkan varrelta, kunnes käsissä on todellinen Ted Nugent, havukkojen superninja. 

Mökistä löytyy saaliskokoelman lisäksi tietokone ja päiväkirja, joista tiiraillaan tarjolla olevia tehtäviä ja menneitä saavutuksia. Lisäksi aivan kulman takana nököttää kauppa, josta saa ostaa kaikkea sitä, mitä verenhimoinen nuori mies ikinä tohtii kuvitella tarvitsevansa. Toisin sanottuna ruokaa, syöttejä ja tietenkin aseita. 

Jos karu graafinen ulkoasu ja kehno käyttöliittymä eivät tähän mennessä ole saaneet sulkemaan koko roskaa, on seuraavaksi edessä itse asia. Metsälle olisi päästävä, ja sitä itseäänhän riittää lähes silmänkantamattomiin joka puolella salamökkiä. 

Vartin vaeltamisen jälkeen silmiin ei ole osunut vielä elukan elukkaa. Jokainen kärsivällinen metsästäjänalku ymmärtää tässä vaiheessa tietenkin turvautua internetiin. Kyllä, joku muukin pelaa tätä peliä, jopa siinä määrin, että jaksaa neuvoa. Aloitusalueella ei ole edes tarkoituskaan olla eläimiä. Päästäkseen veren makuun on hakeuduttava ”Lähde metsälle” -kyltin alle, jolloin oikeaa nappia painamalla voi valita haluamansa metsästysalueen. Olisipa ollut mukavaa, jos tämä oltaisiin kerrottu pelin ohjekirjassa tai mikä vielä parempaa, itse pelin puolella. 

Verta pakkiin 

Oikea metsästyshän vaatii ulkoiluhenkeä. Pusikossa on tarkoitus vaeltaa ja kykkiä parhaimmillaan tunteja. Vain kärsivällisillä on mahdollisuus voittaa. Ehkäpä tämä on tahdottu mallintaa myös peliin mahdollisimman tarkkaan. Meininki ei nimittäin ole siitä vauhdikkaimmasta päästä. Ei siinä mitään, simulaatiohan tämä on. Heh, ”simulaatio”, nyt jo naurattaa. 

Alueelta löytyy kyllä elukoita, usein suoraan näköetäisyydellä paikasta, josta leikki alkaa. Tappoetäisyydelle pääseminen ja onnistunut tyrmäys sen sijaan vaativat taitoa. Tai ainakin rautaisia hermoja. Joku käyttää syöttiä, toinen hiipii pusikossa. Teki mitä tahansa, ruudulla vilisee tekstiä ja numeroita nousevista kyvyistä. Teet mitä vain, niin kehityt, joskin yhteys näytettyjen lukujen ja hahmolomakkeen kykypisteiden välillä jää hämäräksi. 

Tässä vaiheessa huomataan, että aseen valinta on tärkeä. Jalkajousi, johon grafiikkabugi liimaa haulikon kiinni poikittain, kelpaa lähinnä vitsiksi. Aivan sama, mihin jousella jysäyttää. Pakomatkaksihan se menee. Kokenut kehäkettu tarttuukin suoraan metsästyskivääriin. Tämä sanoo ”puf”, ja jos kuun ja tähtien asento sattuu suotuisaksi, kohde kaatuu. ”Puf” ei muuten vastaa millään tavalla omaa kokemusmaailmaani siitä, miltä metsästysase kuulostaa. 

Vaikka laukaus kuulostaakin lähinnä märän rätin läsähdykseltä, houkuttelee se paikalle yhden tai useamman mystisellä kaukosiirtokyvyllä varustetun metsänvartijan. Tässä vaiheessa pelaajan ei auta kuin napata pää kainaloon ja juosta karkuun. Ei omaa päätä tietenkään, vaan juuri lopetetun eläimen sellainen. 

Kotiinpaluun aikana koetaankin yksi 3-D Hunting 2010:n hienoimmista ominaisuuksista. Metsästysalueelta pääsee pois vain tiettyjen, rajoitettujen pisteiden kautta. Arvatkaapa, kuinka viihdyttävää on patikoida minuuttitolkulla täysin geneerisessä maisemassa päästäkseen näistä pisteistä lähimmälle? Ei naurata, ei. 

Näyttäkää näille ihmisille oikeita pelejä 

Pelin koko tarjonta olikin sitten oikeasti tässä. Otetaan tehtävä, ostetaan varusteet ja lähdetään metsälle. Sitten toivotaan, että haluttu otus löytyy lähimaastosta. Jos ei, kävellään vartti toivoen parasta. Tapon jälkeen juostaan vähän karkuun ja kävellään lisää. Matkan varrella karttaan kertyy sentään merkintöjä, joita seuraamalla hukka-aikaa voi hieman karsia. 

Kaikkea leimaa kömpelyys. Ampuminen oli sulavampaa ja realistisempaa jo 15 vuotta sitten julkaistuissa räiskintäpeleissä. Graafinen toteutus haisee. Äänimaailma masentaa. Pelatessa toivoisi, että hyttyset söisivät oikeasti ja jalkansa voisi upottaa suonsilmään. Ihan vain sen vuoksi, että tämä tuntuisi edes joltakin. 

Peliä 3-D Hunting 2010:sta on turha etsiä. Tekijät tuskin ovat nähneetkään muita kuin sen surullisenkuuluisan Deer Hunter -sarjan tuotoksia. Vaikea olisi uskoa sitäkään, että oikeasti metsästävät saisivat pelistä mitään irti. Ehkä peli on tarkoitettu myytäväksi Wal-Martissa erävarusteiden vieressä punaniskoille, jotka eivät vahingossakaan eksyisi oikealle peliosastolle tai, hyvänen aika sentään, internetin pelikauppoihin. Sitähän tämä onkin. Peli tekijöiltä, jotka eivät osaa tehdä pelejä kohdeyleisölle, joka ei ymmärrä mitään pelien päälle. 

(Toim. huom. katsokaa kuvan oikeassa alalaidassa olevia tietoja ja verratkaa niitä kuvan todellisuuteen.)

Puhuin aluksi viherpiiperöiden ärsyttämisestä. Tosiasiassa 3-D Hunting 2010 lienee kuitenkin luonnonsuojelijoiden salajuoni. Kun metsästyksen se kaikkein jännittävinkin muoto, uhanalaisten lajien salakaato, saadaan tuntumaan näin täydellisen puuduttavalta, tippuu into tarttua hirvikivääriin nolliin. Samalta porukalta kun saataisiin markkinoille vielä interaktiivinen grillausopas, lähtisi vegaanien osuus pelaavasta väestöstä vääjäämättä pysäyttämättömään nousuun. 

 

Lue myös

Arcania: Gothic 4 (PC, Xbox 360)

Armored Brigade -ennakko (PC)

Call of Duty: Black Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Castlevania: Lords of Shadow (PS3, Xbox 360)

God of War: Ghost of Sparta (PSP)

James Bond 007: Blood Stone (PC, PS3, Xbox 360)

Landit Bandit (PS3)