Ace Combat: Assault Horizon (PS3, Xbox 360)

10.11.2011 15:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Project Aces
Julkaisija: Namco Bandai Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: Ace Combat Assault Horizon
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Lentelypelit ovat konsoleilla varsin harvinainen ilmiö, ja hyvät sellaiset vielä vähemmän. Arcade-henkinen Ace Combat -sarja on kuitenkin onnistunut vuodesta toiseen pitämään pintansa ja saavuttamaan vahvan fanipohjan.

Sarjan tuorein, Assault Horizon -nimellä kulkeva osa pyrkii uudistamaan vanhaa Ace Combat -pohjaa muutamilla merkittävillä muutoksilla. Peruspilarit ovat kuitenkin pysyneet koskemattomina, niin hyvässä kuin pahassakin.

Assault Horizon on sarjan ensimmäinen peli, joka sijoittuu itse keksityn huuhaa-universumin sijasta ihka oikeaan maailmaan. Tom Clancy -henkistä ennalta arvattavaa mutta silti käännerikasta sotadraamaa tarjoava tarina, jossa Naton ja venäläisten muodostaman yhteisrintaman YK-operaatio meinaa mennä pipariksi itäafrikkalaisen kapinallisryhmän käyttäessä uutta, tuntematonta joukkotuhoasetta.

Lentelypelinä Assault Horizon on kuitenkin pysynyt uskollisena sarjan juurille. Eri koneiden lento-ominaisuuksissa ei ole järin suuria eroavaisuuksia, ja ohjuksia sun muuta tuhovälinettä roikkuu siipien alla mukana kymmenittäin, jopa sadoittain.

Uutta henkeä pyritään hakemaan uudella koiratappelutilalla: tarpeeksi lähellä olevan koneen taakse pääsee olkanäppäimiä napauttamalla siirtymään suoraan, jolloin entistä paremman ohjuslukituksen saa kunhan pitää viholliskonetta tähtäysympyrän sisällä tarpeeksi pitkään.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteestahttps://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Uutta koiratappelutilaa hyödynnetään erityisesti vihollisten ässäpilottien kanssa, joihin perinteiset ohjuslukitukset eivät juuri tepsi. Myös viholliset voivat ottaa pelaajan koneen vastaavaan tilaan, jolloin olkanäppäinten oikea-aikaisella painamisella voimasuhteet voi kääntää jälleen päälaelleen.

Perinteisen hävittäjälentelyn lisäksi mukana on Modern Warfare -henkistä raideammuntaa, jossa esimerkiksi helikopterin tai C-130:sta kyydistä räiskitään mitä moninaisimpia ilma- ja maakohteita. Näiden lisäksi vaihtelua tarjotaan helikopteritehtävillä, joiden lähin vertailukohta on perinteisessä fps-pelaamisessa, korkeussäädöllä höystettynä.

Venyttely on amatööreille

Uudet tehtävätyypit ja koiratappelutila kyllä piristävät pelimekaniikkaa mukavasti, mutta yleisesti ottaen Assault Horizonia piinaavat ylipitkät tehtävät. Taivaat ovat täynnä liittolaiskoneita, joiden tarjoama apu on yleensä yhtä tyhjän kanssa. Tämä johtaa siihen, että pelaaja joutuu ilmataistelutehtävissä usein tuhoamaan kymmenittäin viholliskoneita yksin, suurimman osan niistä aikaa vievässä koiratappelutilassa.

Vaikka varsinaista kuoleman uhkaa ei olekaan, venyttää koiratappeleminen yksittäisten tehtävien pituuden huomattavan pitkäksi. Pelaaja huomaa usein ja jatkuvasti toivovansa, ettei peli tarjoa enää yhtä uutta ”käännettä” vihollisen yllätyshyökkäyksen muodossa, vaan sitä että tehtävä jo loppuisi.

Ongelmaa vielä pahentaa se, että vaikka varsinaisia checkpointteja tehtävissä onkin ihan mukavasti, ne eivät kestä pelin lopettamista. Tämä tekee uuden tehtävän aloittamisesta todella rasittavaa, koska pelaaja tietää automaattisesti, että pahimmillaan pitkäksikin venyvä tehtävä on pelattava läpi saman tien.

Audiovisuaalisesti puitteet ovat kunnossa. Taivas on täynnä vilskettä ja meininkiä, maisemat ovat komeita ja ohjusten osumat näytetään elokuvallisina lähizoomauksina. Tämä ja taustalla pauhaava patrioottinen musiikki varmistavat, että ns. Michael Bay -kriteerit täyttyvät paremmin kuin hyvin.

Lopputuloksena Ace Combat: Assault Horizon on melkoinen sekamelska. Sen tosimaailmaan perustuva tarina herättää huomattavan vähän tunteita sarjan aiempiin fiktiivisiin maailmoihin verrattuna, lähinnä onttojen henkilöhahmojen ja yksioikoisuutensa vuoksi, eikä tätä sisällöllistä tyhjyyttä kompensoida esimerkiksi aina toimivalla Top Gun -henkisellä homoerotiikalla.

Kun tähän yhdistetään ylipitkät tehtävät ja matala vaikeustaso, on käsissä keskinkertaisen tarinan lentopeli, joka käytännössä pelaa itse itseään ja stressaa pelaajaa ylipitkillä tehtävillä. Uusista tehtävätyypeistä erityisesti raideammuskeluosiot ovat hauskoja, mutta toisaalta leijonanosan peliajasta lohkaiseva lentelyosio ei tarjoa juuri minkäänlaista vaihtelua.

Tavallaan on pakko kunnioittaa Project Acesin rohkeutta ottaa näinkin villejä muutosaskelia, mutta lopputulosta katsoessa olisi ehkä ollut fiksumpaa pysyä täysin perinteisellä Ace Combat -linjalla Modern Warfare/Tom Clancy -apinoinnin sijasta.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet