Uusimmat

Aces High II (PC)

16.10.2010 18:30 Lasse Haverinen

Tekijä/Julkaisija: HiTech Creations, Inc.
Testattu: PC Windows 7, Core 2 Duo E6550, 2 Gt muistia, Radeon 4870, TrackIR, Thrustmaster Cougar
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP/Vista/7, 1,8 GHz Pentium 4, 512 Mt, DirectX 9 -yhteensopiva näytönohjain 64 Mt muistilla, hiiri ja näppäimistö, nettiyhteys
Pelaajia: 1 – n (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.hitechcreations.com
Lasse ”Have” Haverinen

 

Näin World of Warcraftin ja Eve Onlinen aikakaudella harva muistaa, että lentosimulaattorit olivat massiivimoninpelien uranuurtajia jo 80-luvulla. Aces High jatkaa kunniakkaasti esi-isiensä Air Warriorin ja Warbidsin viitoittamalla tiellä. Simulaattorin ensijulkaisusta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, mutta säännölliset päivitykset ovat pitäneet huolta ajanmukaisuudesta.

Kellon ympäri jatkuva ilmasodankäynti on pelin valttikortti, mutta pakasta löytyy muutakin. Tarjolla on lähes sata erilaista toisen maailmansodan aikaista sotakonetta jeepistä B-17 -pommikoneeseen. Peli ei pakoteta pelaajaa mihinkään, vaan jokainen on oman onnensa seppä.

Suomalaispilottien Messerchmitt 109 -osasto nousussa kohti taistelualuetta.

Yksinpeliä Aces High -simussa ei oikeastaan ole lainkaan. Sen sijaan pelaajat voivat harjoitella offline-tilassa perusasioita, kuten nousuja, laskuja ja kenttää kiertävien maalikoneiden ammuntaa. Netissä pelataan pelifirman omilla Yhdysvalloissa sijaitsevilla servereillä, jotka pyörittävät muutamaa erityyppistä peliareenaa. Nettikoodi toimii sikäli hyvin, että täältä Suomesta pelattaessa noin 180 millisekunnin vakiopingi ei haittaa lentämistä ollenkaan.

Valtaosa asiakaskunnasta on jenkkejä ja eniten pelaajia on heidän ilta-aikaansa. Kuukausimaksu on 14,95 taalaa, joten mitä sillä saa?

Realistista menoa

Lentämisen tuntuma ja koneiden käyttäytyminen on mallinnettu erinomaisesti. Huolimatta lennettävien koneiden suuresta määrästä kaikki tuntuvat hyvällä tavalla yksilöiltä. Focke-Wulf 190A-5 sakkaa varoittamatta pyörähtäen ympäri pituusakselinsa. Spitfiret ovat aikalaislentäjien kertomusten mukaisesti uljaita ja helppoja lennettäviä. P-38 Lightningin vastakkaisiin suuntiin pyörivät moottorit mahdollistavat ylivertaisen hallittavuuden pystyliikkeissä. Eri koneiden ominaispiirteiden, vahvuuksien ja heikkouksien opetteluun voi kuluttaa lukemattomia tunteja.

Kontrollit ovat yksinkertaiset ja identtiset eri koneiden välillä. Laipat tulevat sisään automaattisesti lentonopeuden ylittäessä laippojen maksimikäyttönopeuden. Moottorit käynnistyvät ja sammuvat yhdellä komennolla. Lapakulmia, polttoaineseoksia tai eri ahdinvaiheita ei tarvitse eikä voikaan käyttää käsin. Pelaaja voi keskittyä taistelemaan vihollisia eikä moottorinohjausta vastaan. Tasapaino pelattavuuden ja simulaation realistisuuden välillä on kohdallaan.

Realistinen lentomalli pitää silti huolen siitä, että helppo operointi ei tarkoita koneiden arcademaista käyttäytymistä ilmassa. Kun tasapaino miellyttää sekä vasta-alkajia että pitkän linjan veteraaneita, joista osa lentää siviili- tai sotilaskalustoa myös ammatikseen, niin jotain on tehty oikein.

Oppismiskäyrä ensilennosta ensimmäiseen pudotukseen on jyrkkä. Aloittelija saa nopeasti huomata, että Acesin ihmisvastustajia vastaan muissa yksinpeleissä kerätty lentokokemus ei ole kopeekankaan arvoinen. Mutta kovan työn jälkeen saatu pudotus maistuukin sitten kaksin verroin makeammalta, kun tiedät että vastassa oli oikea ihminen. Kannattaa hyödyntää ilmaiset vapaaehtoiskouluttajat, jotka opettavat kaikkea aina perusasioista kehittyneeseen ilmataistelutaktiikkaan asti.

Karelia 1944 -kampanjassa lensi muun muassa täysin suomalaispilottien miehittämä Junkers Ju 88 -pommituslaivue.

Missikisoissa

Siinä missä lentomallinnus on ykkösluokkaa, niin pelin muu tekninen taso ei aivan vastaa nykypäivää. Pelimaasto on muihin nykysimulaattoreihin verrattuna yksinkertaista ja itseään toistavaa. Suunnistaminen pelimaailmassa ei onnistuisi ilman reaaliaikaista oman sijainnin näyttävää karttaa. Korkeuserojen ja rantaviivojen lisäksi kaupungit, tehtaat ja tukikohdat ovat ainoat maastoa elävöittävät asiat. Nekin käyttävät samoja vakiomalleja, joten kaupunki A näyttää aivan samalta kuin kaupunki B.

Ilmakehän erilaisia olosuhteita ei juurikaan mallinneta, mutta toisaalta eivätpä myrskyisät lentämisen estävät sadesäät juuri sovikaan Acesin kaltaiseen jatkuvasti pyörivään moninpeliin.  Pientä vaihtelua ja esimerkiksi turbulenssia olisi silti kiva nähdä. Pilvet ovat joko tasaisia osittain läpinäkyviä rajakerroksia taivaalla tai satunnaisia hieman kulmikkailta näyttäviä kumpupilviä.

Suurin osa koneiden ja ohjaamoiden 3d-malleista on hyviä ja hienosti mallinnettuja liikkuvine kytkimineen ja vipstaakeineen, mutta mukana roikkuu yhä muutamia lähes kymmenen vuotta vanhoja malleja, jotka pistävät pahasti silmään. Yleisesti graafikka on hyvää keskitasoa, mutta lentosimulaattoreiden missikisojen uimapukukierroksella Aces High jää auttamatta nätimpien IL-2 tai Lock-On -sarjojen varjoon.

Acesillä on ollut jo vuosikausia ässänä hihassaan 3d-ohjaamojen mahdollistama erinomainen TrackIR-toteutus, jossa on käytössä kaikki kuusi vapausastetta. Myös ilman TrackIR-laitetta pelin katselusysteemi eri suuntiin toimii hienosti ja on yksi parhaista näkemistäni. Tämä on olennaisen tärkeä asia ilmataisteluissa, joissa ikiaikainen sääntö ”Lose sight, lose fight” ratkaisee usein, kuka putoaa ja kuka selviää voittajana.

Hangaarissa voi valita koneen tai tankin ohessa myös polttoainemäärän, koneen aseistuksen ja ripustaa kyytiin myös pommeja tai raketteja. Historiallisten esikuvien mukaan, tietenkin.

Pääareenan loputon sota

Pääareenalla karttaa kansoittaa kolme shakkinappuloista nimensä saanutta maata, jotka sotivat toisiaan vastaan kartan herruudesta. Kunkin kartan – tai sodan – käynnistyessä jokaisella maalla on alussa hallussaan yhtä suuret alueet kartasta. Kunkin maan tavoitteena on pudottaa vastustajien hallussa olevat lento- ja maatukikohdat valloitussodalla alle neljään. Tällöin serveri katsoo sodan voitetuksi ja homma alkaa alusta kartanvaihdon ja serverin resetin kera ilman sen suurempia fanfaareja. Muistutettakoon että kaikki mitä pelissä ja sodassa tapahtuu, perustuu ihmispelaajien tekemisiin. Tekoälylentäjiä verkossa ei ole, vaan joka ikinen näkemäsi lentokone tai panssarivaunu on jonkun muun ihmisen ohjastama.

Tukikohtien valtaus on tiimityötä, sillä omistajanvaihdos edellyttää kymmenen sotilaan kuljettamisen tuhotun tukikohdan kylän keskellä sijaitsevaan karttahuoneeseen. Tietokoneen ohjaamia sotilaita kuljetetaan ainoastaan aseistamattomalla kuljetuskoneella tai miehistönkuljetusvaunuilla.

Vastustaja ei todellakaan katso tumput suorana lähestyviä kuljetuskoneita. Onnistuakseen valtaus vaatii tulitukea: hävittäjiä pitämään viholliskoneet loitolla sekä rynnäkkö- ja pommikoneita moukaroimaan kentän ilmatorjunta ja muut rakennukset matalaksi. Täyden hyökkäysoperaation ollessa käynnissä kaikille on selvää, että kuljetuskoneita tai miehistövaunuja on matkalla ja vastustaja tekee kaikkensa estääkseen niiden perillepääsyn

Tukikohtien lisäksi kullakin maalla on muutamia strategisia kohteita. Erilaiset tehtaat tuottavat polttoainetta, pommeja, ilmatorjuntatykkejä ja niin edelleen. Esimerkiksi tukikohta, josta on ammuttu asevarasto hajalle, ei lähetä vähään aikaan koneita pommituslennoille, ellei tehtailta kuulu korjaustäydennystä. Kaikki vauriot kuitenkin korjaantuvat ajan kanssa.

Pommitustähtäin. Vihollisen lentokenttä on saamassa tutaa.

Yksittäisen pelaajan vaikutusmahdollisuudet kokonaistilanteeseen ovat vähäiset, mutta taitavasti yhteen pelaava laivue voi onnistua useamman tukikohdan valtauksessa yhden illan aikana. Mikään ei pakota valtausoperaatioihin, mutta kovimmat taistelut löytyvät yleensä niiden liepeiltä. Pelkkää ilmataistelua janoava löytää usein itsensä osana tukikohdan hyökkäystä tai puolustusta. Itseäni harmittaa monesti, kun hyvä taistelu loppuu tukikohdan omistajanvaihdokseen tai toisen osapuolen saadessa vastustajan kentän päälle jatkuvan partioinnin ja estää näin koneiden nousut.

Taisteluissa ryhmätyö on voimaa, sillä kahden koneen pari taistelee aina tehokkaammin kuin yksi ja neljän koneen johdettu parvi on vielä parempi. Sisäänrakennetussa puheradiossa on julkiset ja yksityiset laivuekanavat, joilla homma toimii tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Julkisilla kanavilla kielenä on kolmas kotimainen eli englanti.

Lentokoneiden suihkiessa taivaalla, maassa väijytään vastustajia panssarein. Vaunut ovat hieman tuoreempi lisäys viime vuosilta ja nykyään kalustoa on jo kohtuullisesti järkeviin taisteluihin. Tunnetuimmat vaunut, kuten Sherman, Panzer IV, Tiger ja suomalaisille tuttu T-34 on mallinnettu. Näiden lisäksi on muutamia erilaisia ilmatorjuntapanssareita, jotka tarjoavat maajoukoille suojaa rynnäkkö- ja pommikoneilta. Ei tämä silti mikään toisen maailmansodan Steel Beasts ole.

Pääareenoilla on aina eniten väkeä ja yhteenlaskettu pelaajamäärä vaihtelee 100 – 500 välillä. Enimmillään yksi areena vetää noin 300 pelaajaa, mutta todella ärsyttävä liukuva rajoitin muuttaa areenoiden maksimipelajamääriä jollain hämärällä logiikalla. Lopputuloksena euroalueen ilta-aikaan on arkisin kaksi pääareenaa, joiden pelaajamäärät eroavat suuresti. Toisella on tyypillisesti 100-120 pelaajaa ja toisella ehkä 20-60. Suuremman pelaajamäärän areena on täynnä, joten ainoa vaihtoehto on pienempi areena. Kun tuo määrä jaetaan kolmen osapuolen kesken, niin eipä noilla luvuilla voi paljon puhua massiivimoninpelistä. Viikonloppuisin tilanne on onneksi toinen.

Pääareenalla jokaisella maalla on saatavilla koko pelin kalustokirjo, joten näky P-51 Mustangista taistelemassa Spitfireä tai P-47 Thunderboltia vastaan on jokapäiväinen. Loppusodan koneet dominoivat pääareenan taivaita muutenkin, joten historiallista otetta tai muuten vain vaihtelua kaipaava suuntaa muille areenoille.

Hunni hyökkää auringosta

Skenaariot ovat vapaaehtoisten pelaajien suunnittelemia ja pyörittämiä erikoistapahtumia, joita pelataan niille erikseen varatuilla areenoilla. Niissä luodaan uudelleen historiallisia taisteluita ja simuloidaan erilaisia entä-jos tilanteita. Pienempiä tapahtumia on viikoittain ja suurempia useamman erän huolellisesti valmisteltuja skenaarioita kolmesta neljään kertaan vuodessa.

Suosituimpia aiheita ovat taistelu Britanniasta ja liittoutuneiden päiväpommitukset Euroopassa. Käytössä olevan kalusto on historiallisesti oikeaa. Osapuolet saavat tavoitteet ja maalit etukäteen, vapaaehtoiset johtajat luovat taistelukäskyt ja pelaajat jaetaan tosielämän sotilasorganisaatioita muistuttavaan hierarkiaan lentueen- ja laivueenkomentajineen.

Suurimmissa peleissä taktiikan ja strategian suunnittelu alkaa pelin foorumeilla viikkokausia ennen ensimmäistä erää. Varsinaisena pelipäivänä jopa sadat pelaajat iskevät yhteen, kukin omassa laivueessaan pyrkien toteuttamaan tehtäviään.

Miten läpäistään vihollisen pommikoneiden hävittäjäsuoja? Isketäänkö kerralla yhdellä isolla osastolla vai useammalla pienemmällä? Miten koordinoidaan osastojen toiminta? Hyökätäänkö tutka-asemia vai lentokenttiä vastaan? Miten parhaiten hyödynnetään oman kaluston vahvuudet? Sidotaanko vastustaja kaartotaisteluihin vai pyritäänkö käyttämään heiluritaktiikkaa?

Hyvä ryhmätyö ja kommunikaatio erottavat voiton tappiosta ja parhaimmillaan immersio oikeasta sotilaslentämisestä on erittäin vahva. Missään yksinpelissä ei voi kuvitellakaan kokevansa samanlaista tunnelmaa, jännitystä, turhautumista ja iloa yhtä aikaa.

Suomalaisten pommituslaivue johtokoneen taka-ampujan pallilta nähtynä.

Sosiaalista mediaa

Erilaisten historiallisten skenaarioiden lisäksi erikoistapahtumien puolelta löytyy liuta muita viikoittain pyöriviä tapahtumia, kuten lentorallia, laivueiden ja yksittäisten pilottien välisiä kaksintaisteluliigoja sarjataulukoineen, puhtaita panssaritaisteluita ja niin edelleen. Lentorallit ajetaan hieman Red Bull Air Racingin tyylisesti erittäin matalalla etukäteen määritettyä reittiä pitkin ja nopein voittaa. Yhtäaikaisella lähdöllä toteutetussa kisassa on tunnelmaa ja tiukkoja tilanteita. Kisoissa pääsee esimerkiksi kokeilemaan taitojaan yli 800km/h kulkevilla Messerschmitt 163 Komet -rakettikoneilla läpi katettujen hangaarien vievää reittiä pitkin.

Kaikki tapahtumat ovat pelaajalähtöisiä, jolloin vaikutusmahdollisuudet niihin ovat hyvät. Tapahtumien järjestäjät ottavat mielellään vastaan kehitysehdotuksia tai jopa valmiita tapahtumasuunnitelmia.

Hyvä yhteishenki pelaajien kesken on yksi Aces High:n erityispiirre. Matkalennoilla ja taisteluissa pelin puheradion kautta tutustuu helposti siivellä lentäviin henkilöihin. Kotimaiset pelaajat ovat jakautuneet muutamaan erilliseen laivueeseen, mutta kaikki käyttävät pääareenalla yhteistä puheradiokanavaa ja laivuerajat ovat lähinnä nimelliset.

B-24-kuskiin ja koneeseen sattuu.

Nettipilottien vuosittaisia kokoontumisia on järjestetty jo vuosikymmenen ajan. Alankomaissa on perinteinen Eurocon, Yhdysvalloissa pelin tekijä järjestää vuosittain Texasissa virallisen Aces High Conventionin pelaajille ja suomalaisyhteisöllä on omia vuosittaisia tapahtumiaan. Kaikissa kokoonnutaan yleensä pidennetyksi viikonlopuksi yhteen lentämään, pitämään hauskaa ja tapaamaan kasvoja nimimerkkien takana.

Suomalaisten pelaajien iyhteisöön pääsee mukaan liittymällä areenalla rooksien, eli tornimaan, puolelle ja asettamalla radiokanavaksi 136. Radion kautta voi kysellä tunnuksia myös suomifoorumeille. Eniten suomipilotteja on paikalla perjantai- ja lauantai-iltaisin.

Toisen maailmansodan lentokoneista ja ilmataisteluista kiinnostuneille Aces High tarjoaa puutteistaan huolimatta yhden parhaista, ellei jopa parhaan, ympäristön virtuaalilentämiseen. Peliä voi kokeilla ilmaiseksi kahden viikon ajan ilman maksutietojen luovutusta. Ilmaiskauden loputtua verkkolentäminen onnistuu kuitenkin vain luottokortin avulla.

Käytännöllisiä linkkejä uudelle pelaajalle tai muuten vain kiinnostuneille:

 

Lisää aiheesta

First Eagles: The Great Air War 1918 (PC)

Flight Simulator X (PC)

Glider Simulator (PC)

IL-2 Sturmovik: 1946 (PC)

Rise of Flight (PC)

Taivaan helmi.

Lue myös

Achtung Panzer! Kharkov 1943 (PC)

Civilization 5 (PC)

Dead Rising 2 (PC, PS3, Xbox 360)

F1 2010 (PC, PS3, Xbox 360)