Act of War: Direct Action (pc)

Aikana, jolloin suurin osa tosiaikanaksutteluista pyrkii erottumaan massasta mitä ihmeellisimmillä kikkailuilla, on piristävää törmätä peliin joka tyytyy hoitamaan lestinsä mahdollisimman hyvin. Pelaamisen fiktiivisessä sanakirjassa voisi “viimeistellyn” kohdalla olla Act of War: Direct Actionin kuva. Tosin mieluummin videopätkä, sillä pelkät kuvat eivät tee pelille oikeutta.

Törkeän hienosta ulkonäöstään johtuvien kehujen lisäksi Act of War: Direct Action on vetänyt puoleensa paljon vertailua Command & Conquer: Generalsiin, mikä lienee väistämätöntä. Kumpikin peli edustaa tosiaikanaksuttelua perinteisimmillään, tosin Act of Warin tapauksessa peli on jopa ehditty viimeistellä.

Juonesta ei ole paljon kerrottavaa, sillä se olisi voitu kiskaista mistä tahansa teknojännäristä. Mukana on kansainvälistä salaliittoa, terroristeja, biologisia aseita ja tietenkin kirkasotsaisia amerikkalaisia pelastamassa maailmaa. Kliseinen tarina kulkee eteenpäin varmasti maltaita maksaneiden, aitoja näyttelijöitä hyödyntävien videopätkien avulla. Huomattavasti niitä kiinnostavampaa on animaatioiden välistä löytyvä sisältö.

Kevyttä keräilyä, tiukkaa taistelua

Eräs Act of Warin parhaista suunnittelupäätöksistä liittyy resurssienhallintaan. Pelin ainoa valuutta on dollari, joita voi kerätä tililleen joko poraamalla öljyä, valtaamalla pankkeja tai vangitsemalla vihollisen taistelijoita. Öljyn rahtaaminen on puoliksi automatisoidusta luonteestaan huolimatta pitkäveteistä puuhaa, mutta onneksi sitä ei tarvitse harrastaakaan. Varsinkin kaupunkikentissä valloitettavia pankkeja ja vangittavia vihulaisia riittää kotitarpeisiin.

Dollareilla tilataan ja rakennetaan lisää joukkoja, sekä laajennetaan tukikohtaa. Mistään mikronysväyksestä ei tarvitse huolehtia, sillä tekoäly pitää pitkälti huolen tukikohdan kasauksesta. Itse asiassa monissa tehtävissä leiri odottaa jo valmiina sotilaitaan.

Vaikka juoni kuljettaakin pelaajaa autiomaista metsämaisemiin, peli pääsee todella oikeuksiinsa taistelujen siirtyessä kaupunkeihin. Ahtailla kujilla ja romun täyttämillä kaduilla Act of War: Direct Actionin hyvin tasapainotettu aselajien välinen yhteistyö pääsee oikeuksiinsa. Vaikka panssarit ja helikopterit ovatkin tehokkaita aseita, jalkaväen väijytykset tekevät niistä ahtaissa oloissa selvää lähes kertalaakista. Näin pelaajan on pakko oppia käyttämään niitä yhteistyössä jalan liikkuvien taistelijoiden kanssa, kuten oikeissakin kaupunkitaisteluissa. Ilahduttavasti peli on muutenkin tasapainotettu hyvin, eikä mikään yksikkö pääse dominoimaan liikaa peliä.

Jos Act of War: Direct Actionista jotain valittamista pitää hakea, rutina kohdistuu totutusti yksinpelin lyhyeen kestoon ja myös ehkä turhankin tuttuun meininkiin. Vaikka peli onkin selvästi suunniteltu vain olemaan mahdollisimman hyvin toteutettu perusnaksuttelu, olisi jotain uutta toivonut. Nyt innovaatiot jäävät DefCon-mittariin ja hienoihin grafiikoihin. Yksinpeli, niin hauska kuin onkin, on myös nopeasti nähty. Tasaisesti kasvava vaikeustaso tarjoaa mukavasti haastetta, mutta ei pysäytä peliä missään vaiheessa. Näin lopputekstit pyörivät jo parin päivän jälkeen – edessä on vain pelottava matka internetin autiomaahan kuolaavien ja ulvovien mutanttien seuraan. Onneksi moninpeli toimii ainakin teknisesti hyvin, joskaan testijaksolla ei peliseuraa liiaksi löytynyt. Netti-innostus on tosin ollut sitä tasoa, että julkaisun jälkeen kavereita luulisi riittävän.

Act of War: Direct Action hoitaa lestinsä hyvin. Se on kuin jääkiekkojoukkueen peruspakki, jonka varmaa otetta osaa arvostaa vasta, kun puukätinen korviketampio kaivaa nenäänsä nurkassa vastustajan latoessa maaleja. Näitäkin on viime aikoina nähty aivan liikaa. Mikäli tuttu ja turvallinen kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, ei helpolla voi kuvitella monen pelin tarjoavan sitä Act of Waria viimeistellymmässä paketissa.