Adventure Time: Explore the Dungeon Because I DON’T KNOW! (3DS, PC, PS3, Wii U, Xbox 360)

17.02.2014 19:00 | Miika J.K. Halmela

Tekijä: WayForward Technologies
Julkaisija: Namco Bandai Games
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: 3DS, PC, PlayStation 3, Wii U, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella)
Pelin kotisivu: http://www.adventuretimevideogames.com
Arvostelija: Miika J.K. Halmela

1,5/5

Adventure Time on ilmeisen kovassa kulttimaineessa oleva yhdysvaltalainen animaatiosarja, jota henkilökohtaisesti en ole koskaan katsonut sekuntiakaan. Voiko siihen perustuva luolastomättö kuitenkin iskeä myös sellaiselle pelaajalle, joka ei tiedä itse sarjasta hölkäsen pöläystäkään?

Faktahan on että hyvin tehdyn lisenssipelin parissa viihtyy erinomaisesti, vaikka lähdemateriaali olisi täysin vierasta. Tälläkin kertaa premissi on lupaava, sillä WayForwardin uusin tuotos on kuorrutettu trendikkään retrohenkisellä kuosilla – erinäisiä 8- ja 16-bittisiä klassikoita pelanneet ovat luultavasti kuin kotonaan ulkoasun parissa. Tietenkään meininki ei ole aivan yhtä kulmikasta kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta touhusta näkee selvästi rakkauden mennyttä aikakautta kohtaan. Pelimekaniikan osalta on niin ikään käyty lainaamassa vanhoja legendoja, Adventure Time kun on paljosta velkaa Gauntletille. Nuoremmalle sukupolvelle vertailukohdaksi voisi mainita vaikkapa Diablon, vaikka tämä loukkaukselta Diabloa kohtaan tuntuukin.

Yksin tahi porukalla holveja koluamaan

Juonellinen alkuasetelma ei aiheuta vakavampaa rasitusta aivoille. Kuten kaikki varmasti tietävät, on tarina tämän genren peleissä olankohautuksella ohitettava sivuseikka. Tapahtumien näyttämönä toimii prinsessa Bubblegumin johtama Candy Kingdom, jolla on kuulemma monia vihollisia. Vihulaiset ovat olleet lukittuina maanalaisin tyrmiin, mutta viime aikoina mokomat ovat ryhtyneet karkaamaan oikein urakalla. Syy tähän pitäisi selvittää pelaajan toimesta, kuinkas muutenkaan.

Ennen luolastoon astumista pelaajan on valittava hahmonsa muutamasta erilaisesta vaihtoehdosta, joista jokaiselta löytyy oma erikoiskykynsä. Käytännössä hahmovalinnaksi osuu kuitenkin aina Marceline-niminen tyttönen tai humanoidikoira Jake, sillä heidän taitonsa ylittää labyrinttimäisissä luolastoissa olevat lukuisat rotkot tekee heistä aivan ylivoimaisia. Muut hahmot joutuvat kiertämään holveissa jatkuvasti mutkien kautta. Lisäksi vastaan tulee usein aarteilla ja arkuilla varustettuja kielekkeitä, joihin ei muilla ole edes pääsyä. 

Soolona tai kaverin kanssa kaksistaan mittelöivää kotisohvan sankaria tämä ei tietenkään haittaa, mutta kun mukana on mahdollisuus paikalliseen nelinpeliin, joutuvat pari pelaajaa tyytymään väkisinkin hieman surkeampiin hahmoihin. Näihin lukeutuvat esimerkiksi teinipoika Finn ja elävä pullamies Cinnamon Bun. Heillä luolastokomppaus on oikeasti tuskallisen hidasta. Ja tuskaa pelissä piisaa muutenkin – ja paljon. 

Todella tympeää tyrmänhinkutusta

Pelaamisen kuuluu olla mukavaa, viihdyttävää, haastavaa ja/tai kiinnostavaa, eikö niin? Valitettavasti Adventure Time: Explore the Dungeon Because I DON’T KNOW! ei ole mitään näistä, vaan homma alkaa toistaa itseään jo heti toisessa kentässä – ja kenttiä on yhteensä sata. Jokainen hahmo hallitsee perushyökkäyksen, josta saa voimakkaamman pitämällä lyöntinappia pohjassa. Erikoishyökkäyksiä on tasan yksi per hahmo. Näitä samoja iskuja sitten jaetaan pahiksille sadan kentän ajan. Välillä voi sentään halutessaan painaa myös torjuntanappia. Joskus vastaan tulee myös kättä pidempää, joista omaksi suosikikseni nousi naukuvia mirrejä ampuva Kitten Gun.

Pelillisesti vaihtelua on todella vähän, vaikka miljööt muuttuvatkin – jokainen kenttä on pohjimmiltaan aivan samanlainen tylsä sokkelo kuin edellinenkin. Hakataan vihollisia parilla eri hyökkäyksellä, poimitaan mukaan aarteita ja erikoisesineitä sekä etsitään seuraavaan kenttään johtava rappukäytävä – tätä samaa toistoa isketään päin kasvoja uudelleen ja uudelleen. Välillä kohdataan isompia pomovastuksia kenttien välillä, mutta niiden jälkeen sama yhdentekevä luolastolaahustus jatkuu. 

Jokaisen viiden tason jälkeen on mahdollista poistua karkkimaan puolelle tuhlaamaan aarteita uusiin kamoihin ja hahmonkehitykseen, mutta miksi tehdä niin? Peli käy umpitylsäksi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen! Asiaa ei auta sekään, että musiikki on mitäänsanomatonta puuroa ja hahmot huutelevat samoja repliikkejä kerta toisensa jälkeen. Ääninäyttelijät sentään taitavat olla samoja kuin sarjassakin. Olin ainakin tunnistavinani John DiMaggion, joka ilmeisesti tähdittää animaatiotakin.

Explore the Dungeon Because I DON’T KNOW!

Jo pelkkä nimi kiteyttää tahattoman ironisesti koko homman jujun – en todellakaan tiedä, miksi käyttäisin Adventure Timen pelaamiseen omaa, kallisarvoista vapaa-aikaani. Ehkäpä pelistä jotakin irti saadakseen on oltava äärimmäisen kova TV-sarjan fani, mutta luulen, etteivät hekään viihtyisi tämän tekeleen parissa kovin pitkään. Kaikkein härskeintä on pyytää näin laihoilla antimilla varustetusta jöötistä täyttä hintaa – kympin tai korkeintaan kahden latauspelinä tämä voisi vielä mennä läpi, sillä tekninen toteutus on ihan ok.

 

 

Lue myös

Al Emmo and the Lost Dutchman’s Mine (PC)

Assassin’s Creed IV: Black Flag – Freedom Cry DLC (PC, PS3, PS4, Wii U, Xbox 360, Xbox One)

Deadfall: Adventures (PC, PS3, Xbox 360)

Fables: The Wolf Among Us Episode 2: Smoke and Mirrors (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Halo: Spartan Assault (PC, WP8, Xbox 360, Xbox One)

Might & Magic X: Legacy (PC)

NES Remix (Wii U)

Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)