Agatha Christie – The ABC Murders kutittelee kivasti murhamysteerien ystäviä (multi)
Tekijä: Artefacts Studios
Julkaisija: Microids
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Linux , Mac, PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia
Muuta: Hinta 29,99 (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.agathachristie.microids.com
Arvostelija: Pekka Leinonen
Mielenkiintoista sinällään miten vähän kirjailija Agatha Christien teoksia on huomioitu pelien aiheina. Luulisi, että etenkin Hercule Poirotin, tuon vekkulin belgialaisen mestarisalapoliisin, edesottamuksista löytyisi jutun juurta. Etsimällä ei tullut vastaan kuin pari otsikkoa. Nyt vuosien odottelun jälkeen Herkko-faneja muistetaan ABC-murhien muodossa. Se tietenkin on toinen asia, että kannattiko odottaa.
The ABC Murders on Poirot-tarinoiden synkemmästä päästä Poirot’s Last Casen kanssa. Murhat tuntuvat kohdistuvan täysin viattomiin yksilöihin ja ilman mitään motivaatiota. Myönnän kyllä sen, että en ole koskaan lukenut yhtään kirjaa herran seikkailuista, mutta katsonut senkin edestä TV-elokuvia, ABC-murhat mukaan lukien. Aika oli onneksi kuitenkin mustuttanut harmaat aivosoluni niin, etten tosissani muistanut kuka oli murhaaja ja mitkä olivat suurimmat juonenkäänteet – ennen kuin vasta ihan lopuksi.
Murha, mon cher Hastings!
Tarina alkaa näin. Poirot saa kirjeen herralta, jonka allekirjoitus on A.B.C. Kirjeen sisältö on hieman häiritsevä. Hän uhoaa, että tätä murhamysteeriä eivät harmaat aivosolut ratkaise. Ja a’vot, kohta kuoleekin ensimmäinen uhri. Kaikesta päätellen kalmoja tulisi lisää, ellei Hercule onnistu murhaajaa estämään.
Kyse on siis point & click- salapoliisiseikkailusta/mysteeristä. Jälleen kerran. Pelaan niitä liikaa, mielestäni niitä ei silti koskaan ole liikaa, etenkin arvoituksia, joissa deduktiot vaativat oikeaa ajattelua ja palapelin palasten liimaamista yhteen.
Perusskenaario menee joka kerta seuraavanlaisesti. Herkko saapuu rikospaikalle Hastingsin kanssa, jututtaa ja analysoi silminnäkijöitä tai ylikonsta Jeppiä, tutkii joka ainoan vihjeen ympäristöstä, tutkii ruumiin, ratkaisee muutaman logiikkapulman, vastaa mieltänsä painaviin kysymyksiin yhdistelemällä vinkkejä oikein yhteen, jälleenrakentaa tapahtumien kulun ja palaa kotio.
Ei mitään pahaa sanottavaa tästä meiningistä. Ennakostakin nautin täysin siemauksin.
Täysversiossa tein yhden rankan kardinaalivirheen. Pelasin kuusituntisen seikkailun parilta istumalta. En antanut harmaiden aivosolujeni levätä, joten sitä sadannetta piironkia avatessa mietin vain että ei perhana, taas jokin kymmeniä kertoja nähty palapeli. Kyllä, jokainen logiikkapulma on ollut pariin kertaan jossain muussa pelissä. Lisäksi häiritsi hieman, että joka ainoa kerta kun löytyi mielenkiintoa herättänyt kirje tai muu esine, sitä täytyi kääntää 180 astetta että Herkko suostui kommentoimaan ja pääsi eteenpäin. Inventaariopohjaisuus on oikeastaan 90% avainten sovittamista lukkoihin.
Johtopäätösten kokoaminen erikseen. Vinkkien yhdisteleminen ideana on hyvä, siitä aplodit (nähty tosin jo pari kertaa Sherlock Holmes -peleissä.) Valitettavasti ratkaisut ovat joko turhan helppoja tai onnistuvat muutaman arvauksen jälkeen. Vikaan ei voi mennä, sillä peli seuraa uskollisesti alkuperäisteoksen tarinaa.
Seikkailuun on myös luotu Jännä Herska-faneille. Toimimalla kuten Poirot toimisi, niin toiminnoissa (kuten viiksien asettelussa peilin edessä) kuin vastaamalla hänelle ominaisella tyylillä dialogivalinnoissa, pelaaja palkitaan ego-pisteillä. Tosin ei niillä muuta tee kuin pätee kavereille ja avaa achievementtejä.
Dialogihan on itse asiassa aivan hienoa ja protagonistien ääninäyttely onnistunutta. Sivuhahmot taas kuulostavat elämään kyllästyneiltä. Häiritsevästi useammilla hahmoilla on sama ääninäyttelijä, eivätkä nämä edes yritä muuntaa ääntään roolin mukaan. Musiikit kyllä sopivat hyvin vuoden 1935 Poirot-universumiin.
Grafiikka on hienoa, sen voi nähdä kuvista. Animaatio on melko tönkköä ja ilmeetöntä. Välillä polunetsintä painui hevonkuuseen ja siellä täällä oli satunnaisia bugeja. Pelinkaatajia ei tosin tullut vastaan, ja jouduin käynnistämään pelin uudestaan vain kerran. Tallennusta ei tunneta kuin automaation muodossa, mutta se riittää, koska sitä teos ahkerasti harrastaakin.
Très bien monsieur Poirot?
Kenellehän tämä peli on suunnattu? Poirotin ystäville vai satunnaiselle seikkailijalle? Erinomainen tarina ei toimi, jos viime aikoina on lukenut kirjan, katsonut elokuvan tai lukenut Wikipedia-artikkelin. Herculeen seikkailuihin tutustumatta jääneet pelaajat ovat sitten todennäköisesti epäkharakteerissa ratkaistessaan mysteeriä. Itse olin siltä väliltä. Koska juoni on niin tärkeässä osassa, niin näkisin kolme syytä konkareille pelata:
A) Ratkaista tolkuttomasti logiikkapulmia.
B) Kokea miltä Poirot kuulostaa silloin, kun hän hyökkää dialogeissa päälle kuin yleinen syyttäjä.
C) Haluaa nähdä varsin mielenkiintoisen erilaisen loppuratkaisun.
Uusille pelaajille on tarjolla hyvää dialogia, tarinaa ja pähkinöitä, mutta päähahmot saattavat jäädä etäiseksi.
Sitä voi jokainen hieroa harmaita nystyröitään, että olisikohan tämä itselle kolmen kympin arvoinen kokemus vai odotanko -85% aletta.
Minä viihdyin hyvin. Poirot-tunnelma on onnistuttu luomaan peliin. Oikeastaan vain David Suchet puuttuu.
Lisää aiheesta
Agatha Christie: The ABC Murders -ennakko (Mac, PC, PS4, Xbox One)
Blues and Bullets Episode 1: The End of Peace (PC, Xbox One)
Broken Sword 5: Serpent’s Curse (Android, iOS, Linux, Mac, PC, PS4, Xbox One)
The Detail Episode 2 – From The Ashes (Linux, Mac, PC)
Wiikon wanha: Alone in the Dark 2, zombiemerirosvomuodin edelläkävijä
