Uusimmat

Age of Conan (PC)

28.08.2008 17:25 Miikka Lehtonen

Age of Conan on peli, jonka piti ennakkopuheiden ja –toiveiden mukaan singahtaa suoraan pelimaailman huipulle. Monien pelaajien MMO-toiveet lepäsivät puhtaasti sen harteilla ja puheet genren uudesta kuninkaasta alkoivat, ennen kuin monet olivat nähneet koko peliä.

Alkuinnostus ja hyvä myynti vaihtui kuitenkin pian purnaukseksi, epäuskoksi ja uppoavasta laivasta pakoon pomppivilla pelaajilla. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Kirjoitushetkellä Age of Conanin julkaisusta on kulunut hieman vaille neljä kuukautta. Alun miljoonapäinen yleisö on kutistunut Euroopassa – kysyjästä riippuen – joko puoleen tai murto-osaan entisestään. Vaikka muutama sitkeä internet-soturi jaksaa yhä puolustaa suosikkipelinsä neitseellistä koskemattomuutta, suuri osa pelaajista on tullut siihen johtopäätökseen, että Conaniin ei kannata tuhlata rahojaan. Tätä vastaan on paha väitellä, ainakin tällä hetkellä.

Missä sisältö?

Puhuttiin ja huhuttiin pelistä ennakkoon mitä tahansa ja eläteltiin siitä millaisia toiveita tahansa, paketista paljastui lopulta melko tavallinen nettiroolipeli. Se suurin myyntiargumentti oli tietenkin Conanin maailma. Tissejä, verta, irtopäitä ja karvaista barbaarimeininkiä – mitä muuta tietokonepelaaja voisi enää toivoa? Pelin mainostettiin olevan myös reilusti tavallisia pelejä toiminnallisempi sekä vahvan PVP-painotteinen, kuten barbaaripeliltä voi odottaakin. Valitettavasti monien muiden pelien tavoin hype oli tälläkin kertaa pelkkää hypeä.

On toki totta, että Age of Conan sijoittuu Conanin maailmaan ja vilisee viittauksia Robert E. Howardin kirjoihin, sekä Conan-mytologiaan yleisesti. Varsinkin pelin ensimmäiset 20 kokemustasoa, jotka sujuvat yksin- ja moninpelin välimuotoon sijoittuvassa harjoitteluosiossa, ottavat maailmasta täyden hyödyn irti. Pelaajat kulkevat itsensä Conanin sanansaattajien apuna ja tuntuu siltä, että maailma on elävä ja pelaajalla on siinä oma, tärkeä paikkansa. Kun vielä tehtäväsuunnittelukin toimii, pelin alkuosion perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on todellinen mestariteos.

Näin myös kävi, sillä Funcom esitteli pelaajille ja lehdistölle juuri tätä pelin alkuosaa, jossa skriptaus on runsasta ja meininki huikeaa. Kylmän laskelmoivaa? Ei suotta. Valitettavasti pelin hohdosta katoaa suuri osa sillä sekunnilla kun alkukaupungin pölyt jäävät taakse ja arki alkaa. Yllättäen runsaat välianimaatiot, ääninäyttely ja kiehtovat tehtävät vaihtuvat grindaukseen, grindaukseen ja grindaukseen.

Pelin kehittäjiltä on nimittäin unohtunut sisällön nimellä kulkeva yksityiskohta. Noin 40. kokemustasolle saakka – tasoja on yhteensä 80 – tekemistä riittää kohtalaisesti, mutta tämän jälkeen anti kutistuu jyrkällä vauhdilla. Loppua kohti kokemustasot revitään pääsääntöisesti teurastamalla paikallista faunaa sukupuuttoon kuin korealaisissa peleissä pahimmillaan.

Ongelma ei valitettavasti lopu tähän, sillä 80. kokemustason saavutettuaan pelaajat huomaavat saman meiningin jatkuvan. Ennakkoon mainostettu PVP-toiminta on kutistunut tyhjyyttään kumiseviksi minipeleiksi ja pelaajien pyörittämien linnakkeiden piirittämiseksi, joka on rikki. Miten rikki? Eräs kilta oli äskettäin kyllästynyt peliin siinä määrin, etteivät he enää jaksaneet lähteä rintamalle puolustamaan kaupunkiaan verivihollisiaan vastaan. Viholliset rymysivät kaksi tuntia tyhjän linnakkeen kimpussa saamatta edes sen uloimpia muureja rikki, jonka jälkeen peli julisti ottelun päättyneen puolustajien voittoon.

Tämä kuvaa muutenkin mainiosti Age of Conanin nykyistä tilannetta, sillä siinä missä monet pelit paranevat ajan myötä päivitysten ja lisäsisällön kautta, Funcom tuntuu rikkovan ja sotkevan omaa peliään viikko viikolta enemmän ja enemmän.

Leka heiluu

Mikäli kestää vähäisen sisällön ja yleisen päämäärättömyyden, Age of Conanin pinnan alta paljastuu kelvollisen pelin aineksia. Tarjolla on 12 hahmoluokkaa, joiden joukosta löytyy jokaiselle jotain, piti sitten tankeista, loitsijoista tai selkään puukottavista kelmeistä.

Hahmot on jaettu neljään arkkityyppiin ja vielä lisäksi kolmen kansakunnan keskuuteen. Maanläheiset ja rotevat kimmerialaiset eivät esimerkiksi voi olla Set-jumalan lähettiläitä tai manaajia, eivätkä lipevät styygialaiset taas rotevia sotureita. Valinta on pääasiassa kosmeettinen, sillä kaikki voivat kyllä pelata yhdessä, mutta tietyillä PVP-servereillä on käynnissä eri kansojen välinen sota.

Peruspelattavuus on hahmovalinnasta riippuen joko kohtalaisen tai hyvin lähellä tavallista nettiroolipeliä. Loitsijoiden arki ei juuri World of Warcraftista eroa, sillä he painelevat loitsunappejaan ja odottavat vihollisten kuolevan. Meleessä viihtyvillä tekemistä riittää enemmän, kiitos Age of Conanin kombo-systeemin.

Peli hylkää kokonaan muista peleistä tutut automaattihyökkäykset ja antaa pelaajalle lopulta käyttöön viisi hyökkäysnappia, joiden avulla ase heiluu eri suunnista. Kaikki erikoishyökkäykset pitää aktivoida tekemällä hyökkäysnapeillaan tietynlaisia komboja, joiden pituus riippuu erikoishyökkäyksen tehokkuudesta.

Idea kuulostaa paperilla hauskalta ja tekoälyn vihuja vastaan se toimiikin. PVP:ssä – joka siis on se pelin suola – homma kuitenkin leviää turvalleen, sillä uljaan barbaarin ladatessa komboaan uhri ottaa vain pari askelta taaksepäin ja lyönti menee ohi.

Kiertäkää kaukaa

On harmi, että Age of Conan on näinkin rampa peli. Tortagen merirosvokaupunkiin sijoittuva alku osoittaa, että tiimillä on ainakin jossain vaiheessa ollut hyviä ideoita ja että pelissä on potentiaalia. Tortagen jälkeen peli kuitenkin taantuu takaisin normaalin massiivimoninpelin tasolle ja tässä vaiheessa pelkät tissit ja teksteissä vilahteleva Conan eivät enää riitä nostamaan peliä massan yläpuolelle. Tarvittaisiin enemmän.

Paljon hehkutettu taistelusysteemi itsessään on hyvä idea, mutta näin tuhanteen kertaan nähtyyn pelisuunnitteluun ja pitkään grindiin yhdistettynä se ei riitä. Alkuhuuman haihduttua Conan tuntuu tavalliselta ja tympeältä nettiroolipeliltä, josta puuttuu kokonaan se oma jippo, joka tekisi siitä pelaamisen arvoisen. Kun käteen ei lopulta jää muuta kuin huono PVP-systeemi ja olematon PVE-sisältö, on vaikea keksiä syitä Conanin pelaamiselle esimerkiksi World of Warcraftin sijaan.

Ei kannata myöskään kuvitella, että penseä pelisetä on valinnut Conan-kakusta ne kaikkein karvaimmat hedelmät saadakseen pelin vaikuttamaan huonolta. Ei suinkaan. Valitettavaa, ihmeteltävää ja kirottavaa riittäisi niin paljon enemmänkin teknisestä tökkimisestä lähtien, mutta pääpointti tuli jo selväksi – Conanin maailmassa ei ole kivaa ja harva asia pelissä toimii niin kuin sen pitäisi.

Eihän tämän kuitenkaan silti tarvitse olla loppu. EverQuest II jäi aikanaan puhtaasti World of Warcraftin jalkoihin ja Vanguard-tiimille ehdittiin jo antaa kenkää. Silti molemmat pelit ovat hitaasti ja varmasti kivunneet ylöspäin ja tarjoavat jo nykyään mukavaa pelattavaa. Olisi siis hölmöä sanoa, että Conanista ei voi vielä tulla hyvää peliä.

Toipuminen vaatii kuitenkin paljon aikaa, sillä tällä hetkellä peli on läpikotaisin rikki. Se vaatisi myös pienen ihmeen, sillä peliä pyörittävät tahot eivät ole tehneet vielä mitään osoittaakseen olevansa valtavan tehtävänsä tasalla. Ainakin toistaiseksi rahansa kannattaa sijoittaa muualle.

 

Tekijä: Funcom
Julkaisija: Funcom
Testattu: Windows Vista, Intel Core2Duo E6600+, 4 Gt keskusmuistia, Radeon HD4870
Saatavilla: PC
Tulossa: Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP SP2, Pentium 4 3,2 GHz, 1 Gt keskusmuistia, Radeon 9800 tai uudempi näytönohjain, 32 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu: http://www.ageofconan.com/

 

Lisää aiheesta

Age of Conan – Ison Arskan jalanjäljillä Hyboriassa

Age of Conan: Hyborian Adventures -ennakko (PC)

Lue myös

Braid (360)

Diablo III – eeppinen ennakko, osa 1 (PC)

EverQuest II – Rise of Kunark (PC)

Pirates of the Burning Sea (PC)

Siren: Blood Curse (PS3)

Space Siege (PC)

World of Warcraft: Wrath of the Lich King -ennakko: osa 1 (PC)

 

Muropaketin uusimmat