Air Conflicts: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)

23.10.2013 14:44 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Games Farm
Julkaisija: bitComposer Games
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Intel Duo 2,0 GHZ tai nopeampi, 1 Gt muistoa, 5 Gt levytilaa, laajakaistayhteys
Moninpeli: 1, 2-8 (internetissä)
Muuta: PC-versio myös latausversiona, hinta Steamissä 29,99€
Pelin kotisivu: Air Conflicts Vietnam
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Ja Vietnamin sota oli kauhia, sumfara sumfarallallaa. Siellä lakosi miestä, konetta ja metsää, eikä sodan arvista ole toivuttu Yhdysvalloissa tähänkään päivään mennessä. Sillä häviön kalkki on katkera. Sota oli myös ristiriitojen sikermä. Molemmat osapuolet käyttivät sekä aikansa huipputeknologiaa että mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja. Taivaalla kiisivät SR-71-vekoilukoneet ja F-111-rynnäkkökoneet, pusikossa lauloi AK-47. Siellä käytettiin ensimmäistä kertaa monia sotilasteknologian uutuuksia että uusia taktiikoita. Siksi Vietnam on myös rikas aihe sotapeleille.

Air Conflicts: Vietnam kuvaa Vietnamin sotaa pitkällä, sodan eri vaiheet kuvaavana ilmailutarinalla. Reipashenkinen toimintalentopeli laittaa sotalentäjät vuoron perään hävittäjien, rynnäkkökoneiden, pommittajien ja helikopterien ohjaimiin. Väriä ei tästä sodasta ainakaan puutu.

Simulaattoria Air Conflicts ei ole nähnytkään, ellei ohjaamonäkymää sellaiseksi tulkitse. Tämä kannattaa pitää muistissa. PC:lle ja konsoleille julkaistu peli toimii oivallisesti PC:llä hiiri+näppäimistö-yhdistelmällä, enkä testipelailun yhteydessä kokenut tikkua edes kokeilemisen arvoiseksi ohjausvälineeksi. En oikein usko, että siirtyminen rynnäkkökoneen ohjaimista helikopteriin ja sen sivukonekiväärin ääreen olisi kovinkaan luontevaa joystickillä. Eikä sen puoleen että siinä olisi hirveästi järkeäkään, sillä simulaattoritilaa pelissä ei vielä edes ole. Simulaatio-pelitila järeämmän lentomallin kera on kyllä suunnitteilla, mutta sen aikataulusta ei ole vielä tietoa enkä kyllä moista näe edes järkeväksi.

Tiiviiksi puristettu action-paketti

Sota sujuu nopeatempoisen monipuolisesti. Kampanja on kasa tiukasti skriptattuja tehtäviä, joissa kartta on pieni ja matkalento-osuudet nipsaistu kokonaan pois. Action puristetaan tiukaksi, räväkäksi paketiksi. Tavoitteet ovat lähellä toisiaan ja yllätyksiä riittää. Kesken maataisteluoperoinnin alueelle saapuu laivueellinen vihollishävittäjiä, joita pelaaja siirtyy torjumaan saattohävittäjillä. Tai ensin haetaan maasta kasa pulassa olevia mosureita, joiden pakoa suojataan helikopterien suojatulella, sitten raivataan koptereille pakoreitti pommikoneilla, puhdistetaan taisteluhelikoptereilla seuraava alue ja lopuksi lasketaan kuljetuskopterilla mosurit uuteen kohteeseen.

Tämä värikkyys saavutetaan saumattomalla siirtymisellä koneesta toiseen. Pelaaja voi koska tahansa avata tehtävään osallistuvien koneiden valikon ja vaihtaa koneetta. Tämä on paitsi kivaa, myös ehdottoman tarpeellista, sillä rynnäkkökoneella ei ihan helposti MiGejä pudoteta, ja onhan kätevää vaihtaa toiseen koneeseen silloinkin, kun ensimmäisen pommilasti on jo nakeltu pitkin viidakkoa. Kun ilmassa on yhtaikaa useita kone- ja kopterityyppejä, niin koneiden välillä loikinta värittää kivasti peliä.

Toki osassa tilanteita peli heittää pelaajan automaattisestikin toiseen vehkeeseen, mutta mitä fiksummin konetta vaihtelee, sen tehokkaampaa Vietkongin ja Kansanarmeijan puhdistaminen pusikosta on.

Mitään syvällisiä eroja eri koneiden välillä ei tosin ole. Helikopterit ja lentokoneet toki erottaa toisistaan pölvästimpikin, ja onhan siinä selvä ero lentääkö aseistetulla taisteluhelikopterilla vai vain sivukonekiväärillä varustetulla kuljetusvatkaimella. Lentokoneissa ei eroja sen sijaan ole ainakaan suorituskyvyssä, sillä ne kurvaavat pommilastissakin ketterästi MiGien kaarron sisään ja kartan raja tulee hetkessä vastaan, kun ajelee hetken suoraan. Ainoat konkreettiset erot ovat aselastissa, sillä pommi- ja rynnäkkökoneet tykkäävät pommeista, hävittäjät taas ilmasta ilmaan -aseista. Mutta kun koneita voi vaihdella kesken tehtävän, niin eipä sen niin väliä. Paitsi siinä vaiheessa kun huristellaan sadassa metrissä isolla kuljetuskoneella ja parturoidaan Agent Orangella viidakkoa.

Pelissä on paljon kivoja pikku ideoita, joihin lentelyn paperinohut meininki sopii. Mutta älä silti odota liikoja. Esimerkiksi omat kaverit ovat täysin osaamattomia tumpeloita, jotka vain ajelevat ilmassa kurvaa odottaen että pelaaja voittaa sodan ihan yksin. Eivätpä vihollisetkaan tässä kauheasti loista ja muutenkin tehtävien skriptaus on kunnioitusta herättävän tiukkaa. Lentomalleista tai fysiikoista on turha puhua, mutta hiiri/näppäimistöohjauksella lentokalusto sentään tottelee komentoja ongelmitta, joskin ehkä hitusen äkkinäisesti. Visuaalit ovat yleisesti ottaen ihan toimivat, joskin yllätyin kun ruudunpäivitys romahti kelvottomaksi lentäessäni kopterilla trooppisen monsuunin läpi alasammuttua lentäjää pelastamaan.

Yllättävintä tässä kaikessa on silti se, että AC: Vietnam viihdyttää. Toisin kuin niin monessa muussa lentoräiskinnässä, näillä taivailla on kiva lentää. Pelin tempo on nopea ja checkpointteja on ripoteltu riittävän tiuhaan. Vaikka pääosa tehtävistä onkin sinänsä samaa kaavaa, eli ilmataisteluja ja rynnäkkölentoja, niin niihinkin on löydetty vähän väriä ja vaihtelua, erikoisemmista tehtävistä puhumattakaan. Yrittääpä tarinakin käsitellä sotaa jollain pinnallisella tasolla. Eipä silti, tarina ja tehtävänanto jäävät nopeasti välilyönnin alle, kun mieli tekee vain lentämään.

Air Conflicts Vietnam on kevyt, vauhdikas lentoräiskintä, joka kuvaa Vietnamin sotaa monipuolisemmin kuin osaa odottaakaan. Vaikka sen kevyet tuotannolliset arvot haistaa kauas, on hintalappukin kohtuullinen, mikä tekee koko paketista mukavan väriläikän räiskintä- ja sotapelien kartalle. Ei tämä ihan jokasoturin juttu ole, mutta toimiva välipala sota- ja lentoräiskepelien ystäville.